N
Neuvoton
Vieras
Olen 26-vuotias nainen ja elän avoliitossa samanikäisen miehen kanssa neljättä vuotta. Meidän arki on mukavaa ja onnellista, mutta yksi ongelma uusiutuu jatkuvasti. Ongelmana on jo pitkään ollut se, että meidän parisuhde jää aina kakkoseksi kosteille illoille kaikenmaailman kissanristiäisille. Eikä siinä mitään, mies on aina saanut mennä ja tulla, mutta nyt on alkoholin käyttö lähtenyt ihan käsistä. Hän tekee katoamistemppuja ja on niin huonossa kunnossa että krapula vaivaa toista päivää. Näin ollen yhteisiä tekemisiä peruuntuu tai niitä ei vaan voi tehdä kun on niin paha olo. Morkkista hänellä ei tule koskaan, kaikki on vaan aina niin siistiä ja hauskaa: lattialle oksentelu, baarista ulos lentäminen, pankkikortin kadotus, muistinmenetys, se, että ei tullakaan kotiin risteilyltä vaan jatketaan toinen ilta ilmoittamatta itsestään yhtään mitään. Korostan siis, että hänen mielestään hänellä ei ole alkoholiongelmaa, vaikka joskus suostuttelin tekemään tuon "pellen ja naurettavan" alkoholiongelmatestin, ja se kertoi karua totuutta.
Minä olen elänyt rillutteluvuoteni ennen tätä parisuhdetta, kuten hänkin, luulin. Hän tietää minun toivomukseni tätä parisuhdetta kohtaan, mutta se mistä hän ei aijo luopua eikä edes vähentää on juhliminen ja alkoholi. Riippumatta siitä onko minun syntymäpäiväviikonloppuni, hän aikoo vetää täydet tuubat pikkujouluissa. Ehdotin hänelle, että hän menisi pikkujouluihin mutta jättäisi baarijatkot välistä niin ehkä olisi sellaisessa kunnossa, että voitaisiin juhlistaa synttäreitäni edes jotenkin. Minä olen pyytänyt kohtuudenkäyttöä alkoholin suhteen, hän ei hyväksy sitäkään koska silloin kun mennään, on mentävä täysillä.
Jokatapauksessa rakastan tätä miestä, ja normaali elämämme on mukavaa aina seuraavaan tuurijuoppouteen saakka. Ja kun toivon kohtuutta, hän kokee olevansa tossun alla ja antaa kyllä tuta sen ettei ole - ja vetää turbovauhdin päälle.
Onko tässä nyt kertakaikkiaan sanottava (tällä kertaa tosissaan) että valitkoon minut tai viinapullon? Voiko tällainen parisuhde kantaa? Tai siis, valitanko turhasta ja vaadin liikaa? Mainittakoon vielä unelmistani: perhe. Pahin painajaiseni olisi alkoholisoitunut isä lapselleni.
Minä olen elänyt rillutteluvuoteni ennen tätä parisuhdetta, kuten hänkin, luulin. Hän tietää minun toivomukseni tätä parisuhdetta kohtaan, mutta se mistä hän ei aijo luopua eikä edes vähentää on juhliminen ja alkoholi. Riippumatta siitä onko minun syntymäpäiväviikonloppuni, hän aikoo vetää täydet tuubat pikkujouluissa. Ehdotin hänelle, että hän menisi pikkujouluihin mutta jättäisi baarijatkot välistä niin ehkä olisi sellaisessa kunnossa, että voitaisiin juhlistaa synttäreitäni edes jotenkin. Minä olen pyytänyt kohtuudenkäyttöä alkoholin suhteen, hän ei hyväksy sitäkään koska silloin kun mennään, on mentävä täysillä.
Jokatapauksessa rakastan tätä miestä, ja normaali elämämme on mukavaa aina seuraavaan tuurijuoppouteen saakka. Ja kun toivon kohtuutta, hän kokee olevansa tossun alla ja antaa kyllä tuta sen ettei ole - ja vetää turbovauhdin päälle.
Onko tässä nyt kertakaikkiaan sanottava (tällä kertaa tosissaan) että valitkoon minut tai viinapullon? Voiko tällainen parisuhde kantaa? Tai siis, valitanko turhasta ja vaadin liikaa? Mainittakoon vielä unelmistani: perhe. Pahin painajaiseni olisi alkoholisoitunut isä lapselleni.