miehen alkoholin käyttö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epäonnistunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vaikkei lähteminen ole helppoa minkäänlaisesta suhteesta, niin nauttivatko naiset alistamisesta niin paljon, että silti ei lähdetä pois, vaikka tajuaa itsekin, että suhde on huono? Pelkääkö sellainen nainen, että hän ei osaa olla yksin?

Ei, en paapo miestäni. En kohtele häntä kuin lasta. Ilmoitan hänelle, kuinka runsasta juominen on. Mies on se joka alistaa, kun juo. Minä inhoan päivittäistä juomista. Jos hän joisi vaikka 24 annosta/vko, silloin en tykkäisi huonoa. MINÄ EN SAA NAUTINTOA MIEHENI JUOMISESTA ENKÄ YMMÄRRÄ, MIKSI SEN SIETÄMINEN OLISI ALISTAMISTA.

Kaikki kotityöt ja ruuan laiton kyllä hoidan, mutta sehän kuuluu vaimon tehtäviin. En rupea riitelemään kotitöistä, jos ei hän niitä hoida, sitten minä teen ne. Jonkunhan ne on tehtävä.

Neuvotte, että lähde kävelemään. Ei rakkautta jätetä kun paria hikisiä sukkia. Olemme olleet kauan yhdessä, ei mitään viittä vuotta esim. Olemme naimisissa ja meillä on yhteistä omaisuutta. Mieheni kanssa tulen muuten hyvin toimeen, nauramme ja meillä on yhteisiä harrastuksia.

En halua yksineläjäksi, koska tahdon perheen, johon kuuluu lapset. Lisäksi se, mitä "vapailla markkinoilla" on tarjolla mieheni tilalle, ei houkuta minua: eronneita (tietty jonkin ongelman takia), karanneita, pettureita, perheellisiä eronneita miehiä, hulluja. Mä en kestäis olla jonkun viikonloppuisän tenavien äitipuolena, siinä roolissa kun ei voi muuta kun epäonnistua, lapset kun inhoo tietenkin äitipuolta ja toivoo, että iskä ja äiskä palais takas yhteen. En ole jättänyt miestäni juuri näistä syistä, koska uskon, että "vapailla markkinoilla ei ole jäljellä kuin tähteet" eli vielä huonommat.

Tuohon edelliseen vedoten olisin toivonut vähän parempia neuvoja, kun että lähe kävelemään.
 
Viimeksi muokattu:
Katso kotipaikkakuntaasi lähinnä oleva Al anon -ryhmä. Siitä VOI olla apua sinulle. Minulle on ollut paljon avuksi jo pelkästään yhdestä kirjasta, jonka tilasin Al anonin sivuilta. Lueskelen sitä aina kun ahdistaa, yleensä ennen nukkumaanmenoa.

Mies pitää ottaa sellaisena kuin on. Aina on olemassa toivoakin, vaikka kuinka tuntuisi ettei sitä ole. Tehkää yhdessä asioita, että läheisyys välillänne säilyy. Pyydä miestä vaikka metsäretkelle kanssasi. Tee kodista viihtyisä itsellesi, se antaa sinulle mielihyvää eikä mieskään voi olla sitä huomaamatta. Etsi itsellesi asioita, jotka antavat sinulle mahdollisimman paljon muuta ajateltavaa kuin sen, että mies juo.
 
Okei okei, mutta käsi sydämelle: onko täällä montaa, joka ei olisi joskus elämässään juonut pullollista viiniä vuorokauden aikana?
Lähes jokainen on ollut elämänsä aikana alkoholin suurkuluttaja ja useat montakin kertaa.

Vai "pitääkö" suurkuluttajalla täyttyä noi kummatkin kohdat?
Yksi on yhtenä päivänä suurkuluttaja, toinen viikolla ja kumpikin vaikka kerran, toistuvasti tai monesti kuukaudessa. Mitä sillä tiedolla tekee? Mihin sitä tarvitaan?

Kun vietetään kavereiden kanssa koti-iltaa jonkun luona, syödään hyvin ja pitkän kaavan mukaan, niin kyllä siinä yhdellä jos toisella tulee pullollinen viiniä juotua.
Epämääraistä kulutuslukemaa ei juuri voi käyttää yhtenä tietona mihinkään. Sillä voi puolustella juomista tai puolustella juomattomuutta. Arvonimenä käytettynä siitä saa näppärästi myös tärkeän tittelin ja tehokkaan verukkeen oikeuttaa mielivaltaisia tekoja.
 
Viimeksi muokattu:
Hei, tämä on kiinnostava ketju sillä olen itsekin (jossain määrin) alkoholiongelmainen. Tosin ap:n mainitsemaan 50 annoksen viikkokulutukseen en päässyt mutta pitkän aikavälin keskiarvo oli 20-25 annosta viikossa eli riskirajan nurkilla, ehkä yläpuolella (olen mies). Ongelmaksi koin asian sen takia, koska koin erittäin vaikeaksi pitää "nollapäiviä" - joka päivä piti saada muutama olut, paukku, lasi viiniä. Ei hyvä.

Tajusin pari vuotta sitten, että oikeastaan en edes tykkää olla päissäni. Juominen oli tärkeää koska se (muki kädessä oleminen, pieni ottaminen) vain liittyi tiettyihin tilanteisiin - töistä kotiin tulemiseen, TV:n katsomiseen, kokkaamiseen.

Huomattuani tämän aloin juomaan ykkösolutta. Toimii kuin väärä raha. Toinen suosikki on kossuvissy joka on tehty suunnilleen ykkösen vahvuiseksi - 2 cl tuopilliseen vissyä tekee paukusta noin 1,5 % vahvuisen, tästä ei tule erkkikään känniin mutta tuleepahan otettua paukut töiden jälkeen. Tässä hommassa homeopatia toimii.

Illanvietot ja lomamatkat ovat asia erikseen, silloin tulee otettua kavereiden kanssa, mutta arkinen alkoholinkäyttö on romahtanut. Laskin joskus että nykyinen keskikulutus on noin 10-15 annosta viikossa eli riittävästi alle riskirajan. Tavoite eli kulutuksen downgrading onnistui mainiosti ilman että tarvitsee tinkiä satunnaisista grillaus- ja kapakkailloista.
 
Mä olisin erittäin tyytyväinen, jos mies, käyttäs 20-25 annosta viikossa. Sillä menee aina yli 30. Kerralla se juo 8-11 kaljaa. Joskus saattaa jäädä kuuteenkin. Yksi välipäivä kerrallaan saattaa olla juomisessa, silti ei tajuu olevansa koukussa.

Tilanne vaikuttaa umpikujalta, mutta en osaa erota hänestä, kun uskon tosiaan, ettei parempaa löydy, raittiit miehet ovat Suomessa harvinaisuus ja tietenkin varattuja.
 
Viimeksi muokattu:
6 päivää juomista viikossa tarkoittaa käytännössä sitä että miehesi on hyvin vaikea olla juomatta, hän on siis riippuvainen alkoholista eikä voi helposti lopettaa juomistaan ja sillä kriteerillä myös jonkinasteinen alkoholisti. Ainakaan tuo ei todellakaan ole normaalia miehen juomista Suomessa(kaan).
Sinä pystyt tuskin tekemään suoraan kovinkaan paljon miehesi juomiselle. Parasta mitä voit tehdä itsellesi on se että et katsele kovin kauaa tuota menoa jos mikään ei muutu eikä miehellä ole motivaatiota muuttua. Melko nopea lähtö tuollaisesta suhteesta, edes väliaikaisesti, voi parhaassa tapauksessa herättää miehen. Mutta jos vahvoja merkkejä muutoksesta ei ole, lähde lopullisesti. Valitettavasti harva lähtee liian aikaisin, melkein jokainen liian myöhään...

Ok, lähteä siis pitäis. Ja millasii vaihtoehtoi vapaana olevat miehet sitten olisivat; pahempia alkoholisteja, entisiä pettureita, hulluja, eronneita isiä iki-ihanine eksineen, tautipesiä yms. Kiitos ei, olen REALISTI, tässä iässä parempaan ei ole mahdollista vaihtaa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja epäonnistunut;10590119:
silti ei tajuu olevansa koukussa.

Tuota joo, tästähän se homma aina lähtee, lähti myös itselläni: siitä että itse tajuaa jonkin olevan pielessä. Jossain vaiheessa vain tajusin että ei helvetti, tämä ei voi olla normaalia, tai ainakaan hyvä juttu. Ja että mä en halua olla tällainen.
 
oli se sitten lasi viiniä tai pullo keskaria.

Alkoholisti vanhempien kasvattina, en voi koskaan hyväksyä päivittäistä juomista. Alkaa helposti pienistä määristä kunnes niistä kasvaa elämän sisältö. Aluksi sauna olutta, sitten saunaa lämmitetään päivittäin ja jossain vaiheessa ei enää koko saunaa muisteta edes lämmittää. Rakkaiden ihmisten tuhoutumisen läheltä seuranneena, en ikinä voisi sellaista miestä ottaa, jonka täytyy juoda päivittäin irtautuakseen työstä yms. ne ovat vain tekosyitä.

En ole absolutisti, otan olutta ja viiniä hyvässä seurassa, kuten miehenikin, mutta ei tod. päivittäin, ei edes viikottain.

Ap halusi tietää onko 50 annosta normaalia, ei ole.
Et halua erota kun parempaakaan et omasta mielestäsi saa. Eihän sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin katsoa vierestä juomista tai ohjata miehesi hoitoon.
Lapsien tekoa en todellakaan suosittele ihmisen kanssa, jolla on (ainakin orastava) alkoholi ongelma, lapset kärsii, mikäli juominen jatkuu ja pahenee.
 
Toisaalta ymmärrän että ei halua jättää parisuhdetta varsinkin jos on jo pitkään ollut yhdessä. Mutta en itse ainekaan henk. kohtaisesti voisi suunnitella alkoholistin (tai alkava) kanssa tulevaisuutta, ja ennenkaikkea niinkun edellä joku sanoi, lapset siitä kärsisivät. On itsekästä ajatella, että pysyy suhteessa ja haluaa naimisiin ja lapsia. Ei se ole kenellekään hyväksi. Varsinkaan lapsille.

Vaikka ihminen käyttäytyisi hyvin, en siltikään halua tai tykkää siitä että mieheni joisi joka päivä parin ilta oluen työpäivän päätteeksi. Siitä helposti syntyy tapa joka joko pysyy sellaisena, tai menee yli kohtuuden.

Itse olen suhteessa jossa mies juo aina viikonlopun, joskus vain toisen päivän tai molemmat. Välillä myös ottaa työpäivän päätteeksi. En jaksa sellaista, varsinkin kun vkloppuisin juominen menee sitten yli äyräiden. Itse kun juon aina niin, etten hölmöile, muistan kaiken ja osaan kotiin. Silti en ole päättänyt parisuhdettani ja lähtenyt, vaan kuvittelen asian korjaantuvan. Ei se tule korjaantumaan.
 
Epäonnistunut, minulla ei ole sinulle muuta neuvoa kuin tämä: Älä perusta perhettä tämän miehen kanssa! Omalle elämällesi saat tehdä ihan mitä lystäät, mutta ole kiltti älälä pilaa lastesi elämää.

On ehkä totta, että kaikille ei riitä hyviä miehiä. Sitten pitää valita niistä huonoista vaihtoehdoista, tai olla yksin. Elämä on luopumista. Kaikkea haluamaansa ei voi saada.
Sinä et ehkä saa sitä perhettä, josta olet haaveillut. Ymmärrän että unelmista luopuminen on tuskallista, mutta mieti ihan oikeasti asiaa niiden lasten kannalta. Et voi vain itsekkäästi roikkua omissa unelmissasi ja tehdä kuten sinä haluat, koska tuossa pelissä on muitakin nappuloita kuin sinä. Hinnan unelmastasi maksavat lapset.
 
meinaat sitten vielä lapsiakin hankkia vaikka elämäsi on tuollaista nykyään?
Ei se lapsi mikään laastari tai lääke ole. Tai on ehkä yhdellä miljoonasta.

Totaalista tyhmyyttä minun mielestäni.

Jospa kokeilisit ensialkuun yksinelämistä, etkä ripustautuisi parisuhteeseen tavan vuoksi.
 
Juomisen epävirallinen kontrolli on selvästi yhteydessä sukupuoleen: miesten alkoholin käyttöä kontrolloidaan enemmän kuin naisten, eikä kontrolli riipu juomisen määrästä.

Tavallisimmin juomista yritti rajoittaa puoliso. Suomessa siis vallitsee epäsuhta juomisen suuren määrän ja epävirallisen kontrollin välillä.

Juomisen epävirallisen kontrollin taustalla on aina jokin syy, eikä kontrollia ole ilman ongelmia. Ennen puuttumistoimiin ryhtymistä kontrolloijan on oltava sitä mieltä, että toisen juominen on ongelmallista. Tietoisuus ongelmista aiheuttaa paineita ja haittaa kontrolloijalle.

Lähde: Stakesin tutkija Kirsimarja Raitasalon väitöstutkimuksen kohteena oli alkoholinkäyttöön kohdistuva epävirallinen kontrolli. Päähuomio oli puolisoiden välisissä kontrolliyrityksissä, sillä juomisen kontrollointi on yleisintä parisuhteissa.
http://www.tiedeuutiset.fi/kategoria.aspx?id=7&uid=660#660
 
Mun mielestä nuo juoppimiehet saisivat ihan rauhassa juoda itsensä hautaan. Juoppogeenit loppuisivat yhteiskunnasta, kun nämä hoivaajanaiset lakkaisivat paapomasta näitä luusereita ja lopettaisivat sen lasten tehtailemisen miehille, jotka eivät ansaitse tulla isäksi.
 
Kovaa tekstiä ainokaiselta, jotta kaikki juopot saisivat kuolla sukupuuttoon ja ihmiskunta pelastuisi. Tuskin alkoholismin kitkeminen näin onnistuu. Juoppoja on aina ollut ja tulee aina olemaan, niinkauan kun alkoholipitoisia juomia on maailmassa. Olen itse ollut alkoholiriippuvainen, vaikka en olekaan itseäni minään rapajuoppona pitänyt. Kuitenkin se hallitsi elämääni siten, että kun tilaisuus tarjoutui, niin aina piti ottaa, vieläpä humalahakuisesti. Itse tiedostin ongelman hyvin varhaisessa vaiheessa. Mutta kymmeniä vuosia kärsin, sekä henkisestä että fyysisestä krapulasta. Olen kuitenkin vapautunut tästä riippuvuudesta täysin. Eräänä päivänä 5 v. sitten huomasin, etten tarvinnut enää viinaa lainkaan. Miksi? Sanoisin, kuten AA:n kaksitoista askeltakin opettavat: oman voimattomuuden myöntäminen, itsetutkistelu, elämän luovuttaminen Jumalalle, rukous ja mietiskely. Itse koen, että raitistumiseni on ollut silkkaa Jumalan armoa, omin voimin en olisi tähän pystynyt. Nyt olen vapaa ja onnellinen ihminen.
 
Mietin että oma poikakaverini on kuitenkin "vasta" 22v. Hän juo vkloppuisin lähes aina, joko vain toisena päivänä tai molempina. Viikolla ottaa parit välillä. Välillä käyttäytyy, mutta välillä hakee riitaa aivan turhasta. "Ainainen" juominen kuitenkin ärsyttää minua, mutta liittyykö se jotenkin ikään? Rauhoittuuko tuo tuosta vielä?

Itse olen vasta 18 vuotias mutta en kuitenkaan juo todellakaan tuolla tahilla. Kesällä enemmän, mutta talvella se yksikin sauna lonkero tuntuu aika väkisin alas vedettävältä. Olenko tehnyt asiasta kauhean numeron? Hänen kaverinsaan ei kuitenkaan juo läheskään joka vkloppu, tai jos ottaa niin ottavat niin että ovat järissään.
 
epäonnistunut: puhu miehelle ja kerro tilanteen olevan sinulle vastenmielinen, kerro vaihtoehdot, joko juominen vähenee/loppuu tai sinä alat vakavasti harkita muuttamista eri osoitteeseen, jos tuosta ei ole sanottavaa apua, alat etsiä asuntoa, jonka ilmoitat myös miehelle, no taas, jos ei mikään muutu, kerrot muuttavasi pois. Tuolla kaikella voi olla se vaikutus, että mieskin huomaa jotain.
Onko sinulla käsitystä, miksi mies juo?...stressiä, v-tusta, tavan vuoksi, pikku hiljaa ajautunut tilanteeseen? Tuo alkaa näyttää jo jyrkältä alamäeltä.
 
Mun mielestä nuo juoppimiehet saisivat ihan rauhassa juoda itsensä hautaan. Juoppogeenit loppuisivat yhteiskunnasta, kun nämä hoivaajanaiset lakkaisivat paapomasta näitä luusereita ja lopettaisivat sen lasten tehtailemisen miehille, jotka eivät ansaitse tulla isäksi.


Oikein, sieltä se tuli, olen samaa mieltä ainokaisen kanssa.
Ja eilenhän siitä uutinen tuli, suomaliset juovat aivan liian paljon, kaikki rajat ovat liian ylhäällä.
Mitenkähän saatais ne ryyppäämään itsensä hengiltä, jotka sitä viinaa ja kaljaa jaksavat lutrata.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä