Alkoholin kanssa kilpailu

[tääh?]

Tällä hetkellä hymyilen Sukarin tapaukselle. Mies asuu kuulema saunattomassa kaksiossa eikä saa häädettyä luksushuvilaltaan ex-naisystäväänsä. .

Ot... mutta mitäs kauheaa on asua saunattomassa kaksiossa? Sellaisessa asun minäkin mieheni kanssa, tämä on noin 250 000 euron arvoinen velattomaksi maksettu "säälittävyys" että se siitä. Näkymät merelle 7: kerroksesta, en valita.

 

[veit jalat suustani]

Aikuisen ihmisen on sen verran kannettava vastuu itsestään, että, jos on tunkeutunut vääränlaiseen seuraan, ymmärtää vaihtaa seuraa. Eikä jäädä lillumaan noihin liemiin vuosikausiksi. Kaikenlaiset Al-Anonit ja Narsistien Uhrit ärryyt on tarkoitettu ikuisille kärsijöille ja surkeudessaan marttyyristi ikuisesti kärsimään haluaville.

Juuri näin. Voihan sitä marttyyrinä rypeä ja sairastua samalla itsekin loppuikänsä, mutta järkeä siinä ei ole.

 

[Samassa veneessä]

Olen samanikäinen kuin sinä ja vähän samantyyppisessä tilanteessa, vaikkakaan emme asu yhdessä.

Poikaystäväni tekee minulle jatkuvasti ohareita venähtäneiden iltojen takia. Asumme opiskelusyistä tällä hetkellä eri paikkakunnilla, ja tapaamme viikonloppuisin. Jos hän on ollut perjantai-iltana ulkona, hän ei ole ollut minua lauantaiaamuna rautatieasemalla vastassa tai jos on itse luvannut tulla luokseni, ei olekaan saapunut sovittuna ajankohtana koska on nukkunut krapulaansa.
Olen siis huomannut, ettei häneen kannata luottaa koskaan vuorenvarmasti.

Poikaystäväni on töissä, ja tienaa 1.500 e/kk (netto). Summalla pitäisi yksinasuvan ihmisen tulla hyvin toimeen siinä kaupungissa jossa hän asuu. Mutta hänellä on aina kuun puolivälissä rahat niin loppu, että laskeskelee loppukuun ruokarahat tarkkaan. Olenpa minäkin pienillä opiskelijan tuloillani päätynyt ostamaan meille ruokaa, kun hänellä ei ole ollut. Rahat kuluvat baarissa, missä hän tiettyyn pisteeseen päästyään alkaa tarjoilla kavereilleen juomia.

Emme voi ikinä esim. lähteä matkalle minnekään, sillä hänellä ei ole rahaa. Olen kateellinen ystäville ja sukulaisille jotka menevät. Eikä se olisi edes niin kallista, jos suunnittelisi kaiken tarkkaan. Mutta hänellä ei ole edes rahaa edes Tallinnan-matkaan. Tuntuu pahalta, että baari menee minun edelleeni. Kun hän kävi työporukan kanssa reissussa, ei tuonut minulle tuliaisiksi yhtään mitään, kun kaikki aika oli mennyt baarissa. Ei sillä, että odottaisin että minua lahjotaan, mutta olen aina itse tuonut hänelle jotakin jos olen jossain ollut. Hän sanoi, että olisi ostanut, mutta kun "ei ehtinyt minnekään".

Toinen vanhemmistani on alkoholisti, ja jouduin lapsena kärsimään pettymyksistä, yksinolosta ja siitä aggressiosta, jota hän poti selvinpäin ollessaan. En haluaisi enää aikuisena kokea samaa.

Poikaystäväni ei ryyppää kotona, mutta käy todella usein baareissa. Hän ei sano juuri koskaan ei jos joku pyytää, ja ystäväpiiri on laaja. Jos olen hänen luonaan, hän ei voi viettää kanssani rauhallista viikonloppua tai lähteä baariin vain yhdelle. Yhdestä tulee aina toinen, toisesta kolmas, jne. Kännissä hänestä tulee maailmanmies, joka on lipevä, kaikkitietävä ja omasta mielestään hurmaava. Se saa hänet myös tuhlailemaan ja tarjoilemaan yli varojensa. Perheeni ei enää ota häntä vakavasti, ja minua nolostuttaa.

 

[Mies 50]

Samassa veneessä, tiedät jo tarkkaan mitä sinun pitää tehdä. Älä tee elämästäsi helvettiä jos jo nyt tiedät tilanteen olevan noinkin sekava. Kerro reilusti perheellesi että nyt se sai riittää, he tietävät sinun ratkaisusi oikeaksi.

 

[Haloo, hei nyt]

Toinen vanhemmistani on alkoholisti, ja jouduin lapsena kärsimään pettymyksistä, yksinolosta ja siitä aggressiosta, jota hän poti selvinpäin ollessaan. En haluaisi enää aikuisena kokea samaa.

Miksi tuo -isi-pääte? Sinähän olet kokemassa samaa, ja jatkossa tulet koko ajan enemmän kokemaan samaa. Mihin tarvitset sitä? Miten yleensä vielä olet mukana tuollaisessa tilanteessa??

Vaikka olet oppinut elämään alkoholistin läheisenä, ja uhraamaan oman elämäsi, ei se ole tarkoitus! Taidat toteuttaa sitä ns. tunnelukkoa, etsit tutun tilanteen, vaikka siinä on paha olla ja vaikka kukaan täysjärkinen ei tietenkään menisi tuollaiseen vapaaehtoisesti.

 

[nainen42v]

Samassa veneessä, tiedät jo tarkkaan mitä sinun pitää tehdä. Älä tee elämästäsi helvettiä jos jo nyt tiedät tilanteen olevan noinkin sekava. Kerro reilusti perheellesi että nyt se sai riittää, he tietävät sinun ratkaisusi oikeaksi.

Nimenomaan. Nyt suhde telakalle loppuiäksi. Itselläni oli samanlainen kummajainen poikaystävänä nuorempana mutta kyllä sitä alkoi kummasti silmät aukeamaan siinä vaiheessa kun hän hyväpalkkaisena miehenä pyysi multa sadan markan vippiä (itse olin opiskelija). Annoin vipin ja hän sen kyllä maksoi takaisinkin, samaan aikaan huomasin perintätoimiston kirjeet, panttikonttoriin kuitteja ja pian jo lausuin jotta näkemiin. Ei siis asuttu yhdessä. Kannattaa tosi tarkkaan katsoa kenen kanssa muuttaa yksiin asumaan. Raha-asiat pitää olla kunnossa.

 

[Samassa veneessä]

Poikaystäväni ei ole aina ollut tuollainen. Muutamia vuosia sitten vielä hän käytti alkoholia vain joitakin kertoja kuukaudessa. Kun hän aloitti nykyisessä työpaikassaan, meininki on mennyt tuollaiseksi. Ja minusta tuntuu, ettei hän voi koskaan tavata esimerkiksi esimiehiään ilman että he menisivät jonnekin tissuttelemaan. Vaikka kyllä hän muissakin kuin työn merkeissä viettää kosteita iltoja.

Hän on usein luvannut ottavansa rauhallisia jaksoja, ja on onnistunutkin varsinkin minun tai muutaman hyvän ystävänsä seurassa ollessaan ottamaan iisisti ja jättämään juomisen 1-2 tuoppiin, mutta kun kukaan meistä ei ole läsnä, häneltä lähtee totaalisesti mopo käsistä.

Luulin seurustelemaan alkaessamme hänellä olevan terve suhtautuminen alkoholiin. Hänellä itselläänkin on suvussa alkoholiongelmaisia. Mutta nyt hänestäkin on kovaa vauhtia tulossa sellainen.
Siksi tilanne onkin niin hölmistyttävä. Pari kaveria on myös huomauttanut asiasta, mutta hän kieltää kaiken ja loukkaantuu. Hän väittää kommentteja panetteluksi. Pari ihmistä on jo etääntynyt hänestä hänen käytöksensä vuoksi.