alkoholin käyttö lapsiperheessä, mitä mieltä olette??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja olenko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Koko ketjua en jaksa kahlata läpi, mutta minun korvaan kuulostaa aika hurjalta määrältä... :(
Saunan jälkeen meilläkin mies juo ollutta 2-3 pulloa, tosin YKKÖSTÄ, jos vahvempaa niin sitten yhden pullon.
Kerran puolessa vuodessa saattaa otaa kunnon simat, ja silloin rajan on kolmen oluen jälkeen lähdetään jatkamaan sinne missä lapsia ei ole!

Ja kyllä olen alkoholin suhteen ISO NIPO! =)
 
Voi vitsit kun kuulostaa tutulta :(

Mun mies on samanlainen, nyt tehnyt koko kesän meillä remonttia ja siinä lomassa menee päivittäin "muutama" olut. Mutta meillä tämä muutaman voi olla mitä tahansa 2-10 oluen välillä, ja niitä isoja puolen litran tölkkejä. Lupauksia olen kuunnellut, käytiin yhdessä jopa lääkärissä, missä kertoi ongelmastaan ja sai sihen lääkkeet. Ne vaan on niin helppo jättää ottamatta.

Omasta mielestään tässä ei ole ongelmaa, mutta musta on, jos 3-4krt viikossa juodaan tuo "muutama" olut. Varsinkin, kun tiedän että on alkoholismiin taipuvainen ja välillä sitten tuo muutama olut menee siihen, että koko viikon on joka toinen päivä selkeässä humalassa.... Itse olen alkoholisti-isääni lapsena sen verran katsellut ja taluttanut baarista kotiin, että samaa kohtaloa en halua omille lapsilleni. Siksi mulla onkin nollatoleranssi. En ota itse, enkä halua, että mieskään ottaa, koska en voi ikinä olla varma, alkaako siitä viikon putki. Mutta nyt on taas tämä viikko otettu muutamaa olutta. Tässä alkaa olla isojen päätösten aika, jotka aion tehdä, ennekuin tämä vauva syntyy...
 
mun vanhemmat oli ns kaappijuoppoja ja en itse tykkää että lasten läsnäollessa otetaan yhtä enempää.isältä maksa sanoi kolme vuotta sitten poks ja sen jälkeen ollut dokaamatta, mutsi tenuttaa vieläkin viiniään, mutta ei mun silmien eteen tule jurrissa sillä en anna silloin nähdä lapsia.
kärsin itse suunattomasti lapsena siitä että molemmat joi ja inhosin jouluja,juhannuksia ja muita pitempiä vkonloppuja kun oltiin aamusta iltaan jurrissa.työpäivinä olivat sentään aamuisin selvinpäin ja iltapäivisin sen hetken kun tulivat töistä.

tänä päivänä mulla nousee pala kurkkuun kun näen humaltuneen aikuisen lapsen seurassa kun muistan elävästi kuinka toivoin ettei vanhemmat joisi.se ei ollut kivaa.muistan yhden joulun erityisesti kun känniset aikuiset tappeli ja isä piti makkarin ovea kiinni kun mummo hakkasi oven takana,itkin silloin itseni uneen ja päätin etten itse koskaan juo jos saan lapsia.

ap, mun mielestä miehesi juo liikaa jos lapset ovat läsnä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vakkari harmaana:
Voi vitsit kun kuulostaa tutulta :(

Mun mies on samanlainen, nyt tehnyt koko kesän meillä remonttia ja siinä lomassa menee päivittäin "muutama" olut. Mutta meillä tämä muutaman voi olla mitä tahansa 2-10 oluen välillä, ja niitä isoja puolen litran tölkkejä. Lupauksia olen kuunnellut, käytiin yhdessä jopa lääkärissä, missä kertoi ongelmastaan ja sai sihen lääkkeet. Ne vaan on niin helppo jättää ottamatta.

Omasta mielestään tässä ei ole ongelmaa, mutta musta on, jos 3-4krt viikossa juodaan tuo "muutama" olut. Varsinkin, kun tiedän että on alkoholismiin taipuvainen ja välillä sitten tuo muutama olut menee siihen, että koko viikon on joka toinen päivä selkeässä humalassa.... Itse olen alkoholisti-isääni lapsena sen verran katsellut ja taluttanut baarista kotiin, että samaa kohtaloa en halua omille lapsilleni. Siksi mulla onkin nollatoleranssi. En ota itse, enkä halua, että mieskään ottaa, koska en voi ikinä olla varma, alkaako siitä viikon putki. Mutta nyt on taas tämä viikko otettu muutamaa olutta. Tässä alkaa olla isojen päätösten aika, jotka aion tehdä, ennekuin tämä vauva syntyy...

Toivottavasti teet oikean päätöksen... itse olen päättänyt nyt pysyä kovana. Oli tuo käyttäminen sitten kohtuullista tai ei, niin niinkuin eräs jo täällä sanoi, olen itse muuttunut lasten synnyttyä ( ja jo aiemmin päätin, etten halua lasteni näkevän juomista ja pitävän sitä normaalina arkirutiinina) ja koska asia minua ahdistaa, niin sille on tehtävä jotain. Mies tehköön oman valintansa. Tarpeeksi kun alkaa ahdistamaan niin minä lähden, niin vaikeaa kuin se tuleekin olemaan. Mies on kaksi kertaa jo luvannut muuttua ja jos kolmannellakin kerralla joku muu kuin lapset ja minä vie voiton niin so be it. Vaikka rakastankin miestäni, niin ne hetket kun tyhjyys täyttää sydämen ja huomaan miettiväni miten pärjäisin yh:na eivät ole sen arvoisia, että jatkan tässä suhteessa :(

Kiitos kaikille kantaa ottaneille :)

 

Yhteistyössä