R
RAK
Vieras
Miehen alkoholinkäytöstä on muodostunut ongelma, ei tosin miehelle vaan minulle. Olemme 25+, ja opiskeluaikoina alkoholinkäyttö oli joskus reipasta, mutta sitä käytettiin kuitenkin vain viikonloppuisin. Nyt mies on töissä ja juo mielellään joka päivä kaljan tai pari. Arkipäivänä voi mennä kuitenkin enemmänkin kuin vain pari, ei onneksi joka päivä. Joskus sitten ottaa reilummasti ja käytös voi olla aivan uskomatonta. Mies huutaa minulle aivan käsittämättömistä asioista, riehuu, saa sitten jonkun hepulikohtauksen ja jättää minut siinä kännipäissään heiluessa.
Seuraavana aamuna mies on ihan erilainen, pyytää anteeksi ja sanoo ettei tarkoittanut. Itsellä on kuitenkin vaikea unohtaa noita kännihepuleita ja vaikea hyväksyä sitä että joka päivä pitää saada kaljaa (rentoutumiseen kuulemma, kun oli niin rankkaa töissä). Miehen suvussa on alkoholismia ja kieltämättä pelkään että hänestä tulee samanlainen. Sukurasite ei välttämättä ole geneettinen vaan voi olla sitäkin, että asenne on että ainainen juopottelu on ihan ookoo.
Minua pelottaa, että mitä tulevaisuudesta oikein tulee. Alkoholinkäyttö on lähiaikoina ollut hitaassa mutta varmassa kasvussa ja pelkään, että se kasvaa vaan koko ajan. En pysty tällä hetkellä kuvittelemaankaan perheen perustamista tämän miehen kanssa, en halua tissuttelijaisää lapsilleni. Itse olen tottunut siihen että viikonloppuisin voi ottaa jonkin verran ja seuraavana aamuna ollaan silti ihan hyvässä kuosissa eikä sängypohjalla koko päivää. Rentoutumiseen en tarvitse itse kaljapulloa, lähden mielummin vaikka lenkille.
Tiedostan että olen varmasti jonkun mielestä liian niuho. Niin sitten olen, kysymys ei olekaan siitä että juoko mies jonkun muun mielestä liikaa, kun minun mielestäni juo. Tiedän myös ettei ihmisen alkoholinkäyttö vähene ellei hän itse sitä halua. En tiedä onko tähän edes olemassa järkevää ratkaisua, johon sekä mies että minä voitaisiin olla tyytyväisiä. Oli pakko saada kirjoittaa tämä jonnekin. Olen kiitollinen jos jollakin on jotain järkevää sanottavaa asiaan
Seuraavana aamuna mies on ihan erilainen, pyytää anteeksi ja sanoo ettei tarkoittanut. Itsellä on kuitenkin vaikea unohtaa noita kännihepuleita ja vaikea hyväksyä sitä että joka päivä pitää saada kaljaa (rentoutumiseen kuulemma, kun oli niin rankkaa töissä). Miehen suvussa on alkoholismia ja kieltämättä pelkään että hänestä tulee samanlainen. Sukurasite ei välttämättä ole geneettinen vaan voi olla sitäkin, että asenne on että ainainen juopottelu on ihan ookoo.
Minua pelottaa, että mitä tulevaisuudesta oikein tulee. Alkoholinkäyttö on lähiaikoina ollut hitaassa mutta varmassa kasvussa ja pelkään, että se kasvaa vaan koko ajan. En pysty tällä hetkellä kuvittelemaankaan perheen perustamista tämän miehen kanssa, en halua tissuttelijaisää lapsilleni. Itse olen tottunut siihen että viikonloppuisin voi ottaa jonkin verran ja seuraavana aamuna ollaan silti ihan hyvässä kuosissa eikä sängypohjalla koko päivää. Rentoutumiseen en tarvitse itse kaljapulloa, lähden mielummin vaikka lenkille.
Tiedostan että olen varmasti jonkun mielestä liian niuho. Niin sitten olen, kysymys ei olekaan siitä että juoko mies jonkun muun mielestä liikaa, kun minun mielestäni juo. Tiedän myös ettei ihmisen alkoholinkäyttö vähene ellei hän itse sitä halua. En tiedä onko tähän edes olemassa järkevää ratkaisua, johon sekä mies että minä voitaisiin olla tyytyväisiä. Oli pakko saada kirjoittaa tämä jonnekin. Olen kiitollinen jos jollakin on jotain järkevää sanottavaa asiaan