N
niuho kans??
Vieras
Yhteiskunnassa on jotain mätää jos eli kun alkoholinkäyttöä pidetään "normaalina" ja itseisarvona.
Meillä ei lapsuuteni kotona juotu kuin korkeintaan tiettyinä juhlapäivinä (50v./60v./eläke/lakkiaiset..), eikä siis joka syntymäpäivinä ja joulunakin. Kun juotiin, otettiin lasillinen kuohuviiniä. Siinä kaikki. Ei mitään ilakaljoja tai perjantaipulloja. Päihteetön elämä oli minulle tavallista. Mitä nyt nuoruudessa tuli kavereiden kanssa salaa jokunen kerta juotua muutama keskari tai viininlitkua ja seurauksetkin siitä sitten kärsittiin. Mutta sellainen oli mun nuoruus.
Opiskeluaikana tuli käytyä joskus ulkona kavereiden kanssa mutta mitään kittaamista ei harrastettu. Toiset harrasti. Meille tärkeämpää oli sosiaalinen elämä ylipäätään. Satunnaiset poikaystävät oli yleensä enempi juovia. Jonkun kerran sellaista katselin yhden viikon, mutta kun perjantai ja lauantai olisi pitänyt roikkua ravintolassa vetämässä känniä... sanoin heippa.
Tapasin miehen, (pysyväislaatuisen) perustettiin perhe. Tai se vaan tuli,. Mentiin naimisiin, kaksi lasta jne. Meillä juodaan joskus hyvinhyvin harvoin viiniä ruuan kanssa jos on vieraita, ja joulunakin lasi tai kaksi jos on vieraita. Mieheni ei myöskään ole alkoholinkäyttöperheestä. Meillekin alkoholi on satunnaista seurustelujuomaa ja ehdottomasti kohtuudella. Joskus jälkiruokana menee joku yksilasi likööriä. Sauna on mutta ei saunakaljaa joleli ole vieraita. Silloinkin kohtuudella. Jotkut vieraat juo enemmän. On meillä konjakkia ja whiskyäkin tarjolla, mutta meidän tutut pysyy jotenkin kuosissa, eivät muutu lapsellisiksi. Tietysti joskus elämän varrella on tullut nähtyä miesten illanistujaisten ylilyöntejä, mutta melkoisen harvoin.
Elämäni varrella olen kuitenkin saanut kokea miten jotkut pitää epänormaalina kun en juo saunaolutta/lonkeroa/siideriä. Minusta kylmä vesi on parasta. Epänormaalia on myös kun ei tunne tarvetta vetää känni silloin tällöin. Olen huono juhlija. Minusta on tympeää humaltua kotona, varsinkaan lasten nähden. Enkä tykkää lähteä baareihin, vaikka ne savuttomia nykyään onkin.
Ihmisten käytös humalassa muuttuu. Omasta mielestään ei, mutta minähän sitä joskus olen todistamassa. Osa ihmisistä on suht ok. Hieman puheliaampia ja hieman estottomia (puhuvat asioista joita ei selvin päin). Toiset muuttuu agressiivisemmiksi, hyökkäävimmiksi, ylimielisiksi. Ehkä heillä on heikko itsetunto joka kohoaa kun viinaa saa päähän. Patoutumat purkautuu. Toisista tulee moukkamaisia, jotkut muuttuu hiljaisiksi ja nukahtaa pian.
Mielestäni parisuhteessa on tärkeää, että puolison ja itsen juomatavat (kaiken muun lisäksi) hyväksyvät toisensa. Ei ole niin väliä juodaanko vai ei, kunhan kumpikin sietää sen mitä toinen tekee, eikä sillä tekemisellään tai tekemättä jättämisellään loukkaa puolisoaan. Eikä varsinkaan jälkeenpäin vähättele mitä kännissä tuli tehtyä.
Mielestäni sun kannattaa miettiä mikä siinä tyypissä on niiiin ihanaa, että jaksat häntä. Mikä sinussa on niin ihanaa, että hän väkisin halua kanssasi olla jos kuitenkin jatkuvasti haukkuu. Olkoon kännipäissään, mutta pitääkö sitä viinaa sitten juoda jos seuraukset on tiedossa.
Anteeksi vaan, mutta nosta oma arvosi hieman korkeammalle, ja vaadi jotain muutosta kotioloihin. Jos tosissaan välität siitä tyypistä, voit tukea häntä jos haluaa vähentää alkoholin käyttöä. Jos hän ei pysty, et ole hänen tukipilari loppuikääsi. Koti pitää olla turvallinen paikka kummallekin. Jos eroatte, varaudu siihen että tyyppi luikkii luoksesi kun on kaksi viikonloppua ollut selvinpäin tai "ei ainakaan niin kännissä kuin yleensä". Ei hän siitä sitten muutu. Mutta jos välität, anna kohtuullinen aika muuttua.
Toisaalta parisuhteen tarkoitus ei ole muuttaa ihmistä. Yhdessäelo keinolla millä hyvänsä ei ole itsetarkoitus. On tärkeää elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla, ja jolla on hyvä olla. Ei kaikki alkoholin suurkäyttäjät ole riitaisia. Monet on hyvinkin sopuisia. Mutta he vaan sitten sopivat yhteen. Te ette oikein näytä... ei millään pahalla.
Voimia jaksamista ja parempaa tulevaisuutta!
Meillä ei lapsuuteni kotona juotu kuin korkeintaan tiettyinä juhlapäivinä (50v./60v./eläke/lakkiaiset..), eikä siis joka syntymäpäivinä ja joulunakin. Kun juotiin, otettiin lasillinen kuohuviiniä. Siinä kaikki. Ei mitään ilakaljoja tai perjantaipulloja. Päihteetön elämä oli minulle tavallista. Mitä nyt nuoruudessa tuli kavereiden kanssa salaa jokunen kerta juotua muutama keskari tai viininlitkua ja seurauksetkin siitä sitten kärsittiin. Mutta sellainen oli mun nuoruus.
Opiskeluaikana tuli käytyä joskus ulkona kavereiden kanssa mutta mitään kittaamista ei harrastettu. Toiset harrasti. Meille tärkeämpää oli sosiaalinen elämä ylipäätään. Satunnaiset poikaystävät oli yleensä enempi juovia. Jonkun kerran sellaista katselin yhden viikon, mutta kun perjantai ja lauantai olisi pitänyt roikkua ravintolassa vetämässä känniä... sanoin heippa.
Tapasin miehen, (pysyväislaatuisen) perustettiin perhe. Tai se vaan tuli,. Mentiin naimisiin, kaksi lasta jne. Meillä juodaan joskus hyvinhyvin harvoin viiniä ruuan kanssa jos on vieraita, ja joulunakin lasi tai kaksi jos on vieraita. Mieheni ei myöskään ole alkoholinkäyttöperheestä. Meillekin alkoholi on satunnaista seurustelujuomaa ja ehdottomasti kohtuudella. Joskus jälkiruokana menee joku yksilasi likööriä. Sauna on mutta ei saunakaljaa joleli ole vieraita. Silloinkin kohtuudella. Jotkut vieraat juo enemmän. On meillä konjakkia ja whiskyäkin tarjolla, mutta meidän tutut pysyy jotenkin kuosissa, eivät muutu lapsellisiksi. Tietysti joskus elämän varrella on tullut nähtyä miesten illanistujaisten ylilyöntejä, mutta melkoisen harvoin.
Elämäni varrella olen kuitenkin saanut kokea miten jotkut pitää epänormaalina kun en juo saunaolutta/lonkeroa/siideriä. Minusta kylmä vesi on parasta. Epänormaalia on myös kun ei tunne tarvetta vetää känni silloin tällöin. Olen huono juhlija. Minusta on tympeää humaltua kotona, varsinkaan lasten nähden. Enkä tykkää lähteä baareihin, vaikka ne savuttomia nykyään onkin.
Ihmisten käytös humalassa muuttuu. Omasta mielestään ei, mutta minähän sitä joskus olen todistamassa. Osa ihmisistä on suht ok. Hieman puheliaampia ja hieman estottomia (puhuvat asioista joita ei selvin päin). Toiset muuttuu agressiivisemmiksi, hyökkäävimmiksi, ylimielisiksi. Ehkä heillä on heikko itsetunto joka kohoaa kun viinaa saa päähän. Patoutumat purkautuu. Toisista tulee moukkamaisia, jotkut muuttuu hiljaisiksi ja nukahtaa pian.
Mielestäni parisuhteessa on tärkeää, että puolison ja itsen juomatavat (kaiken muun lisäksi) hyväksyvät toisensa. Ei ole niin väliä juodaanko vai ei, kunhan kumpikin sietää sen mitä toinen tekee, eikä sillä tekemisellään tai tekemättä jättämisellään loukkaa puolisoaan. Eikä varsinkaan jälkeenpäin vähättele mitä kännissä tuli tehtyä.
Mielestäni sun kannattaa miettiä mikä siinä tyypissä on niiiin ihanaa, että jaksat häntä. Mikä sinussa on niin ihanaa, että hän väkisin halua kanssasi olla jos kuitenkin jatkuvasti haukkuu. Olkoon kännipäissään, mutta pitääkö sitä viinaa sitten juoda jos seuraukset on tiedossa.
Anteeksi vaan, mutta nosta oma arvosi hieman korkeammalle, ja vaadi jotain muutosta kotioloihin. Jos tosissaan välität siitä tyypistä, voit tukea häntä jos haluaa vähentää alkoholin käyttöä. Jos hän ei pysty, et ole hänen tukipilari loppuikääsi. Koti pitää olla turvallinen paikka kummallekin. Jos eroatte, varaudu siihen että tyyppi luikkii luoksesi kun on kaksi viikonloppua ollut selvinpäin tai "ei ainakaan niin kännissä kuin yleensä". Ei hän siitä sitten muutu. Mutta jos välität, anna kohtuullinen aika muuttua.
Toisaalta parisuhteen tarkoitus ei ole muuttaa ihmistä. Yhdessäelo keinolla millä hyvänsä ei ole itsetarkoitus. On tärkeää elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla, ja jolla on hyvä olla. Ei kaikki alkoholin suurkäyttäjät ole riitaisia. Monet on hyvinkin sopuisia. Mutta he vaan sitten sopivat yhteen. Te ette oikein näytä... ei millään pahalla.
Voimia jaksamista ja parempaa tulevaisuutta!