jokainen perheenjäsen pitää sairautta yllä KIELTÄMÄLLÄ. Tyypillistä on myös vallan ja vastuun siirtyminen ei-juovalle puolisolle ja joskus myös lapsille. Jos lapset joutuvat ottamaan liikaa vastuuta, he kokevat vanhemmuuden puutetta ja kärsivät turvattomuudesta.
Puoliso yrittää viimeiseen asti olla hyvä aviokumppani ja kenties perheen raha-asioista vastaava talouspäällikkö tai kodin siisteydestä huolehtiva taloudenhoitaja. Lisäksi hän voi yrittää olla lääkäri, terapeutti tai hoitaja. Kuitenkaan hän ei voi olla näitä kaikkia, loukkaamatta sekä juovaa että itseään.
Ajan kuluessa hän on niin suunniltaan, ettei hän osaa edes puhua juovalle lisäämättä tilanteeseen syyllisyydentunnetta, katkeruutta ja kaunaa tai vihamielisyyttä ja saa siitä näin melkein sietämättömän kaikille osapuolille. Kuitenkin yhteiskuntammekin edellyttää, että ei-juova esittää tätä roolia.
Kun mitta tulee täyteen...
Ajan kuluessa puolison mitta tulee kenties täyteen. Hän ei enää jaksa eikä kestä tilannetta. Yleensä vasta tässä avuttomassa, voimattomassa tilassa puoliso suostuu hakemaan itselleen apua. Silloin saattaa sairauden tasapaino alkaa järkkyä perheessä.
Puolison saatua oikeaa tietoa alkoholismista, hänen suhtautumisensa asiaan voi muuttua. Hän voi alkaa itse ajatella asioista eri tavalla. Esim. oma syyllisyys voi helpottaa. Juova puolisohan usein syyttää kumppaniaan. Juomisen jatkuessa puolison asenne entisestään kiristyy. Hänestä tulee kielteinen, ivallinen ja epätoivoinen. Jotkut menettävät uskonsa elämään ja itseensäkin. Ei-juova myös vajoaa itsesääliin ja ajattelee, että elämä on ollut julma antaessaan taakaksi pakonomaisesti juovan kumppanin. Jopa juovan ihmisen hyvät puoletkin alkavat hämärtyä. Puoliso ei kykene nauttimaan elämän vielä jäljellä olevista hyvistä puolista eikä niistä mukavuuksista, joita juova on ennen tilanteen ryöstäytymistä ahkeruudellaan ja pyrkimyksillään hankkinut. Hyvät asiat jäävät noteeraamatta ja puoliso keskittyy vain taakkoihin ja puutteisiin.
Puoliso voi myös huomata, että hän alkaa yhä enemmän käyttäytyä ylimielisesti. Hänelle vahvistuu kuva, että hänen asenteensa ja päätöksensä ovat ehdottomasti oikeita, koska juova näyttää selvästi olevan väärässä. Hyvää tarkoittavat ystävät, sukulaiset ja yleinen mielipidekin rohkaisevat helposti tällaiseen asenteeseen juovan puolisoa. Puoliso ottaa tavaksi käyttää arvovaltaansa juovaa vastaan niin suurissa kuin pienissäkin asioissa.
Mahdollistajan malli jo lapsuuskodista
Koska ei-juovien on vaikea muuttaa omaa käyttäytymistään, heidän on paljon helpompi sanoa, ettei juovaa voida auttaa. Se saattaa olla sittenkin vähemmän tuskallista kuin käydä läpi se oma kamppailu, minkä uuden roolin oppiminen tuo mukanaan. Useillehan tämä avustajan ja uhrin tai muun mahdollistajan roolimalli tulee jo omasta lapsuuden perheestä, jossa on ollut alkoholiongelmia. He kuvittelevat auttavansa juovaa, mutta tietämättään jouduttavat tilanteen pahenemista.
Lähtiessään muuttamaan itseään, huomaa ei-juova puoliso kohta olevansa aika yksin. Ystävät, sukulaiset, työtoverit ymt. suhtautuvat häneen kuin näyttelijään, joka on luopunut roolistaan, eikä ole ketään panna tilalle. Näin on varsinkin silloin, jos ei-juova puoliso hankkii uusia ystäviä sellaisista, jotka ymmärtävät hänen uuttaa rooliaan ja pyrkimyksiään ja tukevat häntä niissä.
Hae apua itsellesi
On varauduttava siihen, että uuden roolin oppiminen saattaa viedä kauan aikaa. Väitetään, että roolin muutos vie vähintään 2-3 vuotta. Ei-juovan puolison tulisi hakea apua itselleen, jotta hän vapautuisi omista pelkotiloistaan, tuskastaan, katkeruudestaan ym. tuhoisuudestaan ja voisi tulla kyvykkäämmäksi oman elämänsä hallinnassa