Alkoholistien lapset!!!!

[niin harmaata]

Kuulostaako nämä alle kopioimani asiat teistä tutuilta. Olen itse ihan sanaton, koska nuo kaikki pitävät niin tasan tarkkaan paikkaansa. Ihan kamalaa, koska luulin, ettei minuun muka ole jäänyt äidin juomisesta jälkiä. Olen vain ihmetellyt, miksi voin niin huonosti ja olen niin masentunut ym.

Miten voin aikuisiällä saada itseni vielä ihmiseksi? Vai olenko tällainen saamarin "viallinen" hautaan saakka. Olisi kiva saada vaikka elämä!

Tämä alla oleva lista on kopioitu Alkoholistien aikuiset lapset ry:n sivuilta.

ONGELMALISTA
Meillä näyttää olevan useita yhteisiä ominaispiirteitä seurauksena siitä, että olemme kasvaneet alkoholistisessa ympäristössä

Meille on kehittynyt huono itsetunto sen tuloksena, että meitä on arvosteltu lapsena. Aikuisina jatkamme tätä vanhempiemme mallia ja tuomitsemme itsemme ja muut ankarasti. Yritämme peittää huonoa itsetuntoamme pyrkimällä olemaan täydellisiä ja kaiken arvostelun yläpuolella samalla kontrolloiden, arvostellen ja halveksien muita ihmisiä.

Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien, seurassa.

Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.

Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.

Meistä tuli alkoholisteja tai otimme puolisoksemme alkoholistin tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.

Elämme elämäämme tuntien itsemme uhreiksi ja syytämme vaikeuksistamme muita. Myös ystävinä ja kumppaneina meitä viehättävät uhrin roolin omaksuneet ihmiset. Niinpä sekoitamme rakkauden ja säälin. Siksi olemme taipuvaisia rakastamaan ihmisiä, joita voimme sääliä ja pelastaa.

Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi tai oletamme muiden ihmisten olevan vastuussa meidän ongelmiemme ratkaisemisesta. Kummassakaan tapauksessa meidän ei tarvitse katsoa omia virheitämme ja vastata omasta elämästämme ja valinnoistamme.

Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.

Traumaattisen lapsuutemme seurauksena kiellämme, vähättelemme ja tukahdutamme tunteitamme. Emme tiedosta sitä, miten kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita on vaikuttanut aikuiselämäämme. Tämä koskee myös myönteisiä tunteitamme. Se, ettemme ole kosketuksissa omiin tunteisiimme, on eräs tärkeimmistä kieltomekanismeistamme. Tulemme riippuvaisiksi omista tunnekuohuistamme; innostus, kiihtymys ja jännitys saavat meidät valtaansa.

Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä. Pelkäämme, että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi kokea tuskallisia tunteita. Kaikki tämä on seurausta siitä, että elimme sairaiden ihmisten kanssa - ihmisten, jotka eivät tunnetasolla koskaan vastanneet meidän tarpeisiimme.

Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.

Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.

Lykkäämme usein asioiden hoitamista myöhemmäksi ja meillä on vaikeuksia saattaa loppuun aloitettuja töitä.

Meillä on voimakas tarve kontrolloida ihmisiä ja omaa elämäämme.



© AAL toimikunta
Päivitetty viimeksi 09/04/2007 11:34:07

 

[Vieras]

No minä voisin väittää että moni, ei-alkoholistien lapsikin, tuntee joskus noin.

 

[sohvaperuna]

Mun kohdallani eivät pidä paikkansa. Isä ollut alkoholisti ja sen seurauksena kuollut.

 

[Lunatic]

Oli muutamia tuttuja piirteitä, mutta muutamia myös jotka ei natsanneet .

 

[TheUnforgiven]

Olen alkoholistien lapsi ja voin sanoa että suurin osa EI todellakaan pidä paikkaansa..ei voi noin yleistää..pari asiaa pitää kyllä paikkansa. Vaikka olisi kuinka alkoholistien lapsi niin ei vanhempien takia voi omaa elämäänsä syyttää jos menee päin perseitä..kyllä jokainen jopa alkoholistin lapsi pystyy elämässään aivan samaan kun muutkin

 

[Tuulia79]

Olen alkoholistien lapsi ja voin sanoa että suurin osa EI todellakaan pidä paikkaansa..ei voi noin yleistää..pari asiaa pitää kyllä paikkansa. Vaikka olisi kuinka alkoholistien lapsi niin ei vanhempien takia voi omaa elämäänsä syyttää jos menee päin perseitä..kyllä jokainen jopa alkoholistin lapsi pystyy elämässään aivan samaan kun muutkin

Aivan samalla linjalla olen kanssasi.

 

[Kimurantti]

No niin...Minä alkoholistin tyttärenä olen sitä mieltä,että joillakin tuo saattaa osua kohdalleen.Minä ainakin henkilökohtaisesti olen tehnyt valtavasti töitä oman itseni eheyttämisessä ja traumojeni "korjaamisessa" elämäni aikana.Tietoisesti olen työstänyt läpi paljon kipeitä asioita,sillä missään nimessä en halua olla yllämainitun kaltainen tunnekylmä ihminen.Teen kaikkeni yrittäessäni olla hyvä ja oikeudenmukainen yksilö,yritän kohdella muita niin kuin haluaisin minua kohdeltavan.Sisältä löytyy kyllä syviä haavoja, joita en varmasti milloinkaan saa korjattua,mutta mielestäni olen silti myös jotakin muuta kuin alkoholistin tytär ja voin siihen paljon myös itse valinnoillani vaikuttaa.

 

[sophie]

en mäkään noita juttuja yleistäs alkoholistien lapsille vaikka muutaman juttu pitikin paikkaansa mutta niin pitää varmasti "ei alkoholisti vanhempien" lapsillekkin.

 

[ap]

No niin...Minä alkoholistin tyttärenä olen sitä mieltä,että joillakin tuo saattaa osua kohdalleen.Minä ainakin henkilökohtaisesti olen tehnyt valtavasti töitä oman itseni eheyttämisessä ja traumojeni "korjaamisessa" elämäni aikana.Tietoisesti olen työstänyt läpi paljon kipeitä asioita,sillä missään nimessä en halua olla yllämainitun kaltainen tunnekylmä ihminen.Teen kaikkeni yrittäessäni olla hyvä ja oikeudenmukainen yksilö,yritän kohdella muita niin kuin haluaisin minua kohdeltavan.Sisältä löytyy kyllä syviä haavoja, joita en varmasti milloinkaan saa korjattua,mutta mielestäni olen silti myös jotakin muuta kuin alkoholistin tytär ja voin siihen paljon myös itse valinnoillani vaikuttaa.

En muuten ole tunnekylmä ihminen vaikka nuo listassa mainitut asiat kolahtivatkin. Ja myös minä yritän tietysti olla oikeudenmukainen ja mielestäni olen myös onnistunut siinä läpi elämäni erittäin hyvin. Kohtelen ihmisiä hyvin ja olen siis jopa liian hyvä, liian luottavainen. Minä olen tehnyt töitä itseni kanssa niin kauan kuin jaksan muistaa, mutta olo yksinkertaisesti on niin kamala, että välillä tunnen jopa kuolevani tähän sisäiseen tuskaan. Omilla valinnoilla voi toki vaikuttaa, mutta minulle ei ole enää tämän oloni kanssa voimia oikeastaan yhtään mihinkään. En käytä itse alkoholia kuin hyvin harvoin sosiaalisesti ja olen muutenkin hyvin erilainen kuin äitini, mutta kaikesta yrittämisestä huolimatta olen vain niin loppu pahan oloni vuoksi. Ei auta terapiat, ei lääkkeet, ei itsetutkiskelu . EI MIKÄÄN.

Moni näköjään suhtautuu kaikkiin näihin juttuihin kovin vihamielisesti ja yllättäen täällä ei siis ole minun lisäkseni ketään muuta alkoholistin lasta, joka olisi näin säälittävä luuseri, joka kärsii eikä löydä ulospääsyä oloonsa. Olen siis huono ihminen ja syy masennukseen, ahdistukseen ym. mielenterveysongelmiini onkin siis minussa, kun en tietenkään halua olla parempi ihminen enkä tajua parantua.

 

[Rantakoivu]

muuten pitää paikkansa, mutta minä tai miehmme emme ole alkoholisteja. ne kerrat mitä vuodessa otamme , voi laskea yhden käden sormilla

 

[Rantakoivu]

No niin...Minä alkoholistin tyttärenä olen sitä mieltä,että joillakin tuo saattaa osua kohdalleen.Minä ainakin henkilökohtaisesti olen tehnyt valtavasti töitä oman itseni eheyttämisessä ja traumojeni "korjaamisessa" elämäni aikana.Tietoisesti olen työstänyt läpi paljon kipeitä asioita,sillä missään nimessä en halua olla yllämainitun kaltainen tunnekylmä ihminen.Teen kaikkeni yrittäessäni olla hyvä ja oikeudenmukainen yksilö,yritän kohdella muita niin kuin haluaisin minua kohdeltavan.Sisältä löytyy kyllä syviä haavoja, joita en varmasti milloinkaan saa korjattua,mutta mielestäni olen silti myös jotakin muuta kuin alkoholistin tytär ja voin siihen paljon myös itse valinnoillani vaikuttaa.

En muuten ole tunnekylmä ihminen vaikka nuo listassa mainitut asiat kolahtivatkin. Ja myös minä yritän tietysti olla oikeudenmukainen ja mielestäni olen myös onnistunut siinä läpi elämäni erittäin hyvin. Kohtelen ihmisiä hyvin ja olen siis jopa liian hyvä, liian luottavainen. Minä olen tehnyt töitä itseni kanssa niin kauan kuin jaksan muistaa, mutta olo yksinkertaisesti on niin kamala, että välillä tunnen jopa kuolevani tähän sisäiseen tuskaan. Omilla valinnoilla voi toki vaikuttaa, mutta minulle ei ole enää tämän oloni kanssa voimia oikeastaan yhtään mihinkään. En käytä itse alkoholia kuin hyvin harvoin sosiaalisesti ja olen muutenkin hyvin erilainen kuin äitini, mutta kaikesta yrittämisestä huolimatta olen vain niin loppu pahan oloni vuoksi. Ei auta terapiat, ei lääkkeet, ei itsetutkiskelu . EI MIKÄÄN.

Moni näköjään suhtautuu kaikkiin näihin juttuihin kovin vihamielisesti ja yllättäen täällä ei siis ole minun lisäkseni ketään muuta alkoholistin lasta, joka olisi näin säälittävä luuseri, joka kärsii eikä löydä ulospääsyä oloonsa. Olen siis huono ihminen ja syy masennukseen, ahdistukseen ym. mielenterveysongelmiini onkin siis minussa, kun en tietenkään halua olla parempi ihminen enkä tajua parantua.

Äitini oli alkoholisti ja kuoliin maksakirroosiin, vain 44 vuotiaana.
Isäni ei ole alkkis,mutta ei hänkän pulloon sylje, hyvin näytttää alkoholi hänellekin masituvan, mutta työntekoa se ei haittaa.....
siskonikin juo aika paljon ja pelkään että, hänkin on kohta alkoholisti, viina maistuu liianki hyvin hänele.

myös mieheni on kasvanut alkkisperheessä, hänellä kummatki vanhemmat alkoholisteja, joten tiedämme kyllä mitä alkoholistiperheessä on kasvaa, siski itse välitsettelemme tilantgeita, joissa juodaan, lasten ei tarvitse nähdä humalaisi vanhempia. monet juhlat oltu selvinpäin.

 

[cothis]

Pelkää vihaisia ihmisiä (varsinkin humalaisia), ylihuolehtiva, voimakas(?) tarve kontrolloida omaa elämää. Siinäpä se sitten oli, en mä muuta itsestäni tuolta löytänyt.

 

[totta joo]

Minulla valitettavasti pitää suurimmaksi osaksi paikkansa, isäni on alkoholisti.

 

[Kukkanen2]

Jotkut kohdat pitää paikkansa, mutta ei läheskään kaikki.

 

[Uska]

Murto osa piti paikkansa,vaikka alkohohlistin tytär olenkin..
Ehkä tästä saan kiittää äitiäni,että olen näinkin ehjä ihminen.

 

[vieras]

juu ja olin aikoinaan itsekin ennen äitiyttä alkoholin suurkuluttaja ja join jopa 7päivää viikossa pahimmillani. nykyisin en juo kuin tosi tosi harvoin ja hillitysti mutta saan olla kyllä elämän kriiseissä tosi tarkkana ettei mopo taas karkaa käsistä. äiti juo siis vieläkin eikä ole koskaan myöntänyt alkoholiongelmaa ja isä ei vielä tähän päivään mennessä ole ollut helposti lähestyttävä tyyppi. vaan ei mene siskollanikaan elämä ihan tuubiin ja ollaan kärsitty monenkirjavista (myös vakavista) mielenterveysongelmista aina. alkoholi on yksi pelottavimmista aineista mitä tarjolla on ja en keksi yhtään syytä miksei sitä voitaisi kieltää lailla.

 

[joo]

Kuulosti aivan minun oireiltani vaikkei vanhempani alkoholisteja olletkaan.

 

[illuusia]

En onneksi tunnista noista itseäni.
Oma mieheni on kaikenlisäksi täysin raitis, muutenkin täysin isäni vastakohta ja hyvä niin.

 

[Smartass]

Ei pidä minun kohdallani paikkaansa. Molemmat vanhemmat alkkiksia. Vaikka kaikenlaista paskaa olenkin lapsena ja nuorena kokenut, on ihan minusta itsestäni kiinni, millaisen elämän itselleni rakennan.

 

[Peppari]

Ei pidä minun kohdallani paikkaansa. Molemmat vanhemmat alkkiksia. Vaikka kaikenlaista paskaa olenkin lapsena ja nuorena kokenut, on ihan minusta itsestäni kiinni, millaisen elämän itselleni rakennan.

Näin täälläkin.

 

[Pia]

Mä oon aina ollu sitä mieltä että muhun ei oo äidin alkoholismi ja oma huostaanotto vaikuttanu mitenkään..en oo edes suostunu ajattelemaan asiaa..paitsi viimeaikoina oon miettiny että kyllä se lapsuus jotain jälkiä on jättäny.. Nyt luin tuon, pysähdyin oikein miettimään ja tunnistin itseni monesta kohtaan
En kestä yhtään huutamista/riitaa, koen pienenkin kritiikin arvosteluksi ja hyökkäykseksi mua kohtaan/ ajattelen heti olevani kokonaan huono kritiikkiä esittäneen mielestä, roikun miehessäni ja en kestä jos hänellä huono päivä, heti mietin ja itken että nytkö se ei rakasta enää ( ihana, päihteetön kiltti hyvä mies) yms..
Olen viime viikkoina jopa terapiaa miettinyt, kun en osaa enää tunteitani eritellä ja tuntuu että parisuhde on pielessä ( ja se on ainoastaan mun päässä se pielessäolo, kun kuvittelen kaikkea kamalaa miten mies mua loukkaa..todellisuudessa ei loukkaa,on mitä hellin ja rakastavin mies, ei käy kodin ulkopuolella,paitsi koiria ulkoiluttaas, (tekeetöitä kotonaa)

juu tulipa purkauduttua..ja vieläpä sekavasti.. no taidanpa jatkaa avautumista terapiassa, jospa munkin pääkoppa saatais kuntoon..

 

[Riipputisurupuska]

Tai sitten aika on tehnyt tehtävänsä..

Nuorena eli parikymppisenä vielä oli tosi tiukkis ja varma kaikesta mitä teen ja mitä en tee, mutta eihän se aina elämä mene miten suunnitteleel.

Monet kolhut on koettu ja huomattu etteivät ihmiset olekaan sitä miltä näyttävät eivätkä edes ne selväpäiset!!

Ehkä miehen maailmaa on mielessäni muokannut myös se, että ns.isäpuoleni oli huolehtivainen, absolutisti mies, josta ei pahaa sanottavaa voi sanoa ja hän tuli toimeen myös isäni kanssa.

Isukille on ainokainen ja vaikka hänen sanomisiinsa eikä tekemisiinsä voinut eikä voi vieläkään aina luottaa niin hänelle olen silti aina kelvannut sellaisena kuin olen ja samoin lapseni.

Ehkä hän ei ole pahimmasta päästä eikä muutu sekopääksi ja väkivaltaiseksi humalassakaan niin olen oppinut sietämään juomista ja joudun lopunikää katsomaan perään ja holhoamaan.

Juoppoja on monenlaisia ja ihmisluonteita, joten ei voi yleistää.
Ainut varmuus on vain se etteivät omani ainakaan joudu samanlaista rallia ja osittaista turvattomuutta kokemaan ja miehellä samat ajatukset, koska hänellä on ollut kostea lapsuus kummankin osalta!!!

 

[.]

Muuten aika nappiin paitsi en ole alkoholisti tai ottaisi puolisokseni minkään sortin holistia. En ole myöskään läheisriippuvainen.

 

[hyytikyppynen]

Olen nämä usein lukenut ja itsestäni tunnistan seuraavat asiat:


Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien, seurassa.

Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.

Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.

Meistä tuli alkoholisteja tai otimme puolisoksemme alkoholistin tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.


Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi.

Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.

Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.

Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.

Meillä on voimakas tarve kontrolloida ihmisiä ja omaa elämäämme.

 

[TheUnforgiven]

En usko että tarvii olla edes alkoholistin lapsi että tunnistaa itsessään samoja piirteitä..on noita muillakin..