Alkoholistien vaimot;miten suojelette lapsianne ?

[vieras]

Miten saada tehtyä päätös siitä mikä on lapselle parhaaksi?

Lapsi on vielä pieni eikä ymmärrä vielä että isä juo ja on humalassa joka päivä.Ei isä ole väkivaltainen mutta riitaahan siitä tulee kun äiti selvänä ja humalaista "pitää "katsoa.
Selväähän on että kun lapsi oppii ymmärtämään kodin ilmapiirin (enemmän) ja isän tilan niin hän tulee kärsimään.Toisaalta sitten tiedossa on että todennäköisesti eron jälkeen isä ei "jaksa " tavata lastaan.Ja sitten hän kärsii kun isää ei ole.Toisaalta tahti on niin hirveä että onko sitä isää kohta muutenkaan muutaman vuoden päästä kun kroppa pettää.
Selvänä ollessaan isä kyllä huomioi lapsen ja kuljettaa häntä kerhoihin yms.ja yrittää katsoa lasta ja touhuta lapsen kanssa.Mutta ehkäpä se alkoholi vie kuitenkin senverran mukana että selvänäkin on ajatukset muualla ts.illassa jolloin saa taas aukaista ensimmäisen pullon.Enemmänkin kieltämättä voisi lasta hoitaa.
Joka ilta ajattelen että otan lapsen ja lähden,aamulla taas päätän katsoa vielä vähän aikaa.Järki sanoo että ainoa mahdollinen tapa antaa lapselle ns.normaali elämä on lähteä.Tunteet taas sanovat etten voi ottaa lapselta isää pois.Koska poisottamista se meidän tapauksessa olisi-tapaamiset tuskin tulisivat pyörimään.
Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat olette päätyneet ratkaisuun ja viekö se tosiaan "sata"vuotta päästä selvyyteen itsekin asiasta ?
Voiko tämä päätöksen teko oikeasti olla näin vaikeaa ?

 

[vieras]

Mikset tee miehellesi selväksi että sinä ja lapsi lähdette ellei hän hae kunnollista apua, esim. minnesotahoito

 

[Pikku Mii]

Oletko miettinyt yhtään mitä sinä itse haluat?Haluatko ja jaksatko katsella miestä hamaan tulevaisuuteen?Lapselle tosi paha on sekin,kun vaistoaa että äiti kärsii.On myös hyvin tärkeää että itse jaksat..Ja jos kuitenki mahdollisesti eroatte jossain vaiheesssa niin lapsellehan se olisi parasta heti,kun on vielä niin pieni.Ja tietenki teille kaikille parempi nyt eikä myöhemmin,siis jos yhtään tuntuu siltä ettet jaksa häntä loppuelämää..Mut sinunhan se päätös on tehtävä!Voimia! :hug:

 

[vieras ap]

Mikset tee miehellesi selväksi että sinä ja lapsi lähdette ellei hän hae kunnollista apua, esim. minnesotahoito

Jokainen käytännössä asian kanssa elänyt ymmärtää ettei se selväksi tekeminen välttämättä toimi.Jos se toimisi/mies uskoisi en olisi enää tässä tilanteessa.Ja sitähän minä juuri kysyin että miten MINÄ saan päätökseni tehtyä kun mikään puhuminen ja yrittäminen ei enää auta.

 

[darkstarmama]

:'( Ahdistava tilanne varmasti. Olen myös hoitoon ohjaamisen kannalla kuten vieras tuossa ehdotti. Se pelasti minut ja meidän perheen ja poika ja pikkukakkonen ovat saaneet raittiit vanhemmat jo elämänsä ensihetkistä. Minnesota mallin hoito on paras, pyrkii täydelliseen päihteettömyyteen koska alkoholistista ei kohtuukäyttäjää tule koskaan.
Edit: Juovan alkoholistin kanssa ei pysty elämään, eli jos miehesi ei halua harkitakaan avun saamista niin lähde. Ei hän muutu miksikään jos ei saa hoitoa, mutta lähtö saattaa avata silmät ja hankkiutua itse hoitoon ja tulevaisuus kenties silloin teidän perheelle auki.

 

[Ässä]

Mun isä on alkoholisti ja koko lapsuuteni kärsin hänen juomisestaan ja usein se johti tappeluihin vanhempien välillä. Kaikki viikonloput olivat huutoa ja käsirysyä ja pelkäsin äitini, itseni ja sisarusteni hengen puolesta. Pelkäsin viikonlopun tuloa kun tiesin mitä se toisi tullessaa. Mun äidillä ei ollut munaa ottaa ja lähteä vaikka elämämme oli jatkuvaa piinaa. Toivoin kokoajan, että vanhempani eroaisivat ja näin jälkeenpäin ajatellen ero olisi ollut tosiaankin ainoa oikea ratkaisu.

Teillä tilanne tuskin on niin paha kuin minun lapsuudessani, mutta ajattele lapsesi parasta. Minkälaisen kodin itse lapsena haluaisit.

 

[LisaMarie]

Mikset tee miehellesi selväksi että sinä ja lapsi lähdette ellei hän hae kunnollista apua, esim. minnesotahoito

Jokainen käytännössä asian kanssa elänyt ymmärtää ettei se selväksi tekeminen välttämättä toimi.Jos se toimisi/mies uskoisi en olisi enää tässä tilanteessa.Ja sitähän minä juuri kysyin että miten MINÄ saan päätökseni tehtyä kun mikään puhuminen ja yrittäminen ei enää auta.

Tai sitten se alkaa joskus toimia...meillä meni 18-vuotta siitä kun mies seurustelunalkuaikoina sanoi olevansa alkoholisti siihen kun hän meni Minnesotaan.
Se on vaan elettävä oma elämää, siis näytettävä lapsillekin, että vaikka isä juo, muu perhe voi nauttia "normaalista" elämästä -ei kenenkään juomista tarvi jäädä vierestä katsomaan.
Alkoholisti tarvitsee selvät rajat niinkuin lapsi: jos olet humalassa, emme näe toisiamme, joko minä olen poissa tai sinä juot muualla. Meillä oli ulko-ovi lukossa eikä iskällä asiaa sisälle humalassa.

 

[vieras]

Mun isä on alkoholisti ja koko lapsuuteni kärsin hänen juomisestaan ja usein se johti tappeluihin vanhempien välillä. Kaikki viikonloput olivat huutoa ja käsirysyä ja pelkäsin äitini, itseni ja sisarusteni hengen puolesta. Pelkäsin viikonlopun tuloa kun tiesin mitä se toisi tullessaa. Mun äidillä ei ollut munaa ottaa ja lähteä vaikka elämämme oli jatkuvaa piinaa. Toivoin kokoajan, että vanhempani eroaisivat ja näin jälkeenpäin ajatellen ero olisi ollut tosiaankin ainoa oikea ratkaisu.

Teillä tilanne tuskin on niin paha kuin minun lapsuudessani, mutta ajattele lapsesi parasta. Minkälaisen kodin itse lapsena haluaisit.

Tämän takia minä juuri yritänkin sitä päätöstä tehdä "ajoissa"koska en halua lapseni kokevan kuvailemasi kaltaista.Itsekin olen lapsena saanut kärsiä jatkuvista riidoista ja alkoholismistakin jonkin verran,enkä ikinä haluaisi lapseni kärsivän niin.Siitä kun jää kuitenkin ikuiset arvet,vaikka selvitäkin voi.

 

[pulla]

Täällä toinen jonka isä on juonut, aina. Muistan lapsena että toivoin ja rukoilin että tulisi ero. Hirveää vihaista huutoa ja musiikin huudattamista, ja me lapset nukuttiin itku kurkussa. Pelättiin myös viikonloppuja. Yksi sisaruksistani on pahasti masentunut tämän takia.

Lähde! Ota ero jos vain kykenet siihen. Alkoholi pilaa lapse lapsuuden. Oikeasti.

 

[vieras]

Itse en ole alkoholistin vaimo, mutta isäni oli alkoholisti ja isä oli aina humallassa ja kun vahti meitä äitin ollessa töissä nukku krapulassa tai keskitty pulloon.Kun äiti otti eron niin kysymykseen ei tietenkään tullut isän kans tapaamiset koska olimme pieniä 3-4 vuotiaita.Isä kävi aina kännisää möykkäämässä oven takana ja me oltiin naapurissa monetkin kerrat turvassa.
Ja kun isä sai tapaamisoikeudet niin sitten istuttiin veljen kans monet illat isän kans kuppilassa.

Nykyään isä ei juo, mutta voin sanoa että minulla ei ole isä hän on kuin kuka tahansa kaukainen sukulainen minulle.

 

[MinniG]

Täällä myös alkoholistin tytär. Jos mies ei tajua mitä hänellä on nyt, niin sen tajuamiseen tarvitaan sinun ja lapsen lähtö. Ehkä hän sitten hoitaa itseään, ehkä ei. Lapsen ei pidä nähdä niitä pettymyksiä ja uusia lupauksia. Hän ei aikuisena luota keneenkään, jos aikuisiin ei ole voinut lapsena luottaa.

minun isäni juo edelleen, ja minä olen 33-vuótias, mikään ei muuttunut, eivätkä he eronneet.

 

[tähdenlento09]

Jos mies ei lopeta juomista, paras ja ainoa tapa suojella lasta/lapsia, on muuttaa pois, erota.

 

[väsynyt]

Toisaalta sitten tiedossa on että todennäköisesti eron jälkeen isä ei "jaksa " tavata lastaan.Ja sitten hän kärsii kun isää ei ole.
Tunteet taas sanovat etten voi ottaa lapselta isää pois.Koska poisottamista se meidän tapauksessa olisi-tapaamiset tuskin tulisivat pyörimään.


Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja venynyt niin pitkälle, että tämän putken jälkeen toivon pystyväni pesäeroon. Eli tarkoitukseni on kertoa selvälle miehelle etten voi enää asua lasten kanssa saman katon alla kun hän juo. Ja tiedän että tämä merkitsee sitä että eroamme, hoitoon hän ei halua (enkä tiedä jaksaisinko sittenkään jatkaa, koska silloinkin on retkahduksen mahdollisuus suuri). Toivon kuitenkin, että voisimme pitää perheen koossa siinä määrin kuin se on mahdollista. Haluaisin siis jakaa edelleen vanhemmuuden hänen kanssaan silloin kun hän on selvä. Olisi mahtavaa, jos pystyisimme yhdessä ensin ajattelemaan lapsiemme etua ja alkoholismin huomioonottaen järjestämään elämämme niin että heillä olisi mahdollisimman turvallinen olo. Tämä tietysti tarkoittaa käytännössä sitä, että minulla ei-juovalla on suurempi vastuu lapsista, mutta niinhän se on ollut tähänkin asti. Itse saisin kotirauhan ja voisin vapaasti kutsua ihmisiä kylään kun haluan tai vaikkapa lastenhoitajan kun mies juo!

Nämä ovat minun ajatuksiani tulevaisuudesta. En tiedä miten mies tulee reagoimaan. Ero voisi olla hänellekin helpotus ja sitten se voi olla kova kolaus. Siitä mitä hän tulee tekemään en minä ole vastuussa. Olen vastuussa siitä miten hänelle puhun ja miten häntä kohtelen ja sitten ENNEN KAIKKEA olen vastuussa lapsistani. Alkoholisti ei siihen pysty juodessaan. Sitten se iso asia: oma jaksamiseni on vaarassa, kun mies juo.

Olen myös miettinyt, mitä teen ja sanon jos mies ei jaksa tavata lapsia. En tiedä, mutta ehkä on helpompaa kestää lapsen pettymys ja suru kuin pelko ja ahdistus. Haluan myös toimia ja elää niin, että voin kunnioittaa itseäni ja toivon että lapseni voivat luottaa minuun.

Voimia sinulle. En usko että voit sen kummemmin ottaa kuin antaakaan lapsillesi isää, se on hänen itsensä tehtävä. Voit vain tukea sekä häntä että lapsia säilyttämään läheiset välit.

 

[Annuska]

Eräänä päivänä vuosia sitten ilmoitin miehelle, että nyt loppui. Totesin, että minä en halua eikä lapsi voi enää elää sellaista elämää (joka oli pahenemassa). Sanoin, että häneltä on nyt lähdössä perhe, sen jälkeen koti, sitten työpaikka. Sanoin, että hän on vedenjakajalla, ja päätöksen hän tekee itse, mutta jos ryyppääminen ei lopu, niin tulevaisuus on tuo.

Hän päätti laittaa korkin kiinni ja laittoi myös. Siitä on nyt 5,5 vuotta.

 

[väsynyt]

Mutta kai tiedostit että hän olisi voinut päätyä toisenlaiseenkin ratkaisuun (teidän ja hänen onneksi tietysti on ettei)?

Moni on tuossa tilanteessa jo niin pitkällä ettei juomisen lopettaminen käy ihan noin helposti miltä saat sen kuulostamaan. Tervehtyminen on usein pitkällinen ja apua vaativa prosessi, joka harmittavan usein alkaa vasta sitten kun paljon on jo menetetty - siis omaisuus, työ ja perhe ja ehkä jopa oma terveys. Osa ei lopeta koskaan! Vaikka mitä läheiset sanoisivat ja tekisivät...

 

[Annuska]

Mutta kai tiedostit että hän olisi voinut päätyä toisenlaiseenkin ratkaisuun (teidän ja hänen onneksi tietysti on ettei)?

Moni on tuossa tilanteessa jo niin pitkällä ettei juomisen lopettaminen käy ihan noin helposti miltä saat sen kuulostamaan. Tervehtyminen on usein pitkällinen ja apua vaativa prosessi, joka harmittavan usein alkaa vasta sitten kun paljon on jo menetetty - siis omaisuus, työ ja perhe ja ehkä jopa oma terveys. Osa ei lopeta koskaan! Vaikka mitä läheiset sanoisivat ja tekisivät...

Minulleko osoitit kysymyksesi?

Totta kai tiedostin, että vedenjakajalla olimme myös me perheenjäsenet, ja päätös tulevaisuudesta oli miehen.

Alkuperäinen kysymys oli jotain siihen suuntaan, että mitä olet tehnyt suojellaksesi lastasi. Minä tein tämän suuren kysymyksen. Suurin syy sen tekemiseen oli nimenomaan lapsen lapsuus, nuoruus ja tulevaisuus (mutta myös oma elämäni - en mielestäni ansainnut sellaista elämää, jonka näin edessäni).

Ilmoitin miehelle olevani tukena jos hän päättää lopettaa, mutta vain, jos yritys on tosi ja oikea. Se oli. AA-klinikalla kävi terapeutilla vähän toista vuotta. Hankki harrastuksia, joita tuin (esim. antamalla aika rutkasti aikaa niitä varten ja kannustin ostamaan harrastusvälineitä, vaikka olivat kalliita).

 

[kuu]

ite suojelin lasta eroamalla ukosta. Paras päätös minkä olen ikinä tehny. jo muutaman päivä asuttuani omillani huokasin helpotuksesta. tajusin ettei tarvinnu huolehtia juoposta ukosta ja rahojen riittämisestä (ukko joi kaiken rahan minkä sai). ukko ei ole koskaan heränny todellisuuteen, poika ei näe koskaan isäänsä, koska isää kiinnostaa pullo enemmän kuin lapsi. Minulla uusi täys järkinen ihana mies, joka rakastaa poikaani. ja poika ottanut miehen omakseen. poika oli erotessamme 4kk... nyt hän on 5v. ja takuulla onnellisempi nyt kuin jos olisin jääny alkoholistin kans elämään...

 

[Alkoholistin lapsi]

Isäni on alkoholisti. Isäni on myös menestyvä yrittäjä ja elämämme ei ehkä ulkopuoliselle ole tästä syystä koskaan näyttänyt niin pahalta mitä se seiniemme sisällä on ollut.

Lasten kannalta paras ratkuisu on lähteä. Äitini ei siihen pystynyt, kun olimme pieniä, mutta nyt tilanne on ajautunut siihen pisteeseen, että lähtö on todellista. Alkoholi on sumentanut isäni pään siinä määrin, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Pahinta on odottaa ja pelätä.

Mietit, että lapsi kärsii ilman isää kasvamisesta. Voi olla, mutta lapsi kärsii ennen kaikkea alkoholismin mukanaan tuomista asioista. Itse en esimerkiksi kehdannut tuoda kavereitani meille juuri lainkaan, koska isä heilui aina pullo kädessä ja puhe sammalsi. Tunnen, että olemme jääneet vaille normaalia perhe-elämää, enkä edes taida tietää millaista se on, sillä niin pitkälle kuin pystyn muistamaan isäni on aina kotona ollessaan ollut humalassa.

Fyysistä väkivaltaa perheessämme ei ole koskaan ole ollut mutta henkistä väkivaltaa senkin puolesta. Olemme kärsineet varmasti enemmän nyt, kun olemme kasvaneet alkoholistin seurassa, kuin jos olisimme kasvaneet ilman häntä. Itse olen mielestäni selvinnyt suhteellisen selväjärkisenä kaikesta huolimatta, mutta olen peloissani pikkuveljeni puolesta, joka on itsenäistymisen ja aikuistumisen kynnyksellä ja, jonka itsetunnon isä on pystynyt nujertamaan nolliin.

Äidistäni olen ylpeä, vaikkakin mietin, kuinka paljon onnellisempia olisimme olleet jos vanhempani olisivat eronneet. Hän on kuitenkin pystynyt kasvattamaan meidät yksin vaikeissa oloissa. Äitinikin puolesta voin sanoa, että lähteminen kannattaa; hän on jäänyt meidän lapsien tavoin paitsi monesta asiasta valitessaan elämän alkoholistin kanssa.

Kirjoitit, että et voi ottaa lapselta isää pois. Isä kuitenkin tekee sen valinnan alkoholin ja lapsen välillä ja alkoholin valitessaan työntää lapsen ja muun perheen pois. Meillä isä päätyi alkoholiin. Minulla on siis isä ja olen aina asunut isäni kanssa. Kuitenkin se ihminen, jota kutsun isäksi ei ole olemassa minulle isän merkityksessä. Hän on lähes tuntematon, kuin kuka tahansa kadulla vastaan kävelevä vieras; käytännössä olen siis kasvanut ilman isää.

Toivon, että isäni hakeutuisi hoitoon, vaikkakaan en usko, että niin enää käy. Uskon, että raittius on ainut keino, jolla edes voisin tutustua isääni ja tuntea, että isä todella on olemassa. Kirjoituksestani käy varmasti ilmi mielipiteeni: yritä kerätä voimia ja lähteä, sillä mitä aikaisemmin sen tekee, sitä kivuttomammin se saattaa mennä.

 

[koko perhe sairastuu]

Ongelman hyssyttely ja kaikenlainen ongelman "pois" selittely on sun tapasi sairastua alkoholistin puolisona. Se aiheuttaa myös traumoja lapsille ja ainakin antaa epäterveen kuvan parisuhteesta ja suhteesta alkoholiin.

 

[lunacy sioux]

Jos mieheni olisi alkoholisti, eikä lopettaisi juomista, niin lasteni edun mukaiseti ottaisin eron.
Mun isäni alkoholismi vaikutti muhun niin, että pidin pitkään normaalina että isät juo joka päivä :/
Meillä onkin kotona tiukka linja, mieheni ei saa näyttäytyä humalassa lapsillemme.

 

[mä]

minulla ei kyllä ole alkoholisti miestä,mutta en tähän päiväänkään mennessä tiedä biologista isääni. vaihtoehdot ovat mies joka on kaikki 25v ollut äitini ja minun elämässä,tai sitten se äitini yhdenillan hairahdus miehen kanssa joka on/oli alkoholisti, mutta isä minulle on siltikin mies joka on ollut nostamassa ylös kun on kaatunut,on ollut mukana vierellä kaikessa ja no mulle on aivan sama se onko hän biologinen isä vai ei,ei kiinnosta. isä hän on minulle. joten äitini teki viisaasti kun ei silloin lähtenyt asiaa selvittämään saadakseen lapselle ns.oikean perheen(siis biologiset vanhemmat).

itselläni on yli 3v poika,jota hänen isänsä on tavannut 2v iästä 3v ikään melkein säännöllisesti sen joka toisen viikonlopun nyt lapsen isä ilmoitti luopuvansa kaikista oikeuksistaan lapseen ja ensin sitä mietin pitkään että mitähän se lapselle aiheuttaa. mutta tulin siihen tulokseen että poika pitää nykyistä miestäni enemmän isänään ja ikävöi häntä mutta ei koskaan bioisää. ja koska bioisä on oikeesti narsisti niin lapselle on vaan parempi ettei sellainen mies osallistu kasvatukseen.

joten ap jos se miehesi ei yritä edes hankkiutua viinasta eroon! niin hankkiudu sinä miehestä! et sinä sillä lapselta isää vie! isä on aiheuttanut sen yksin itse. lapsesi saa paremmat eväät elämään ilman juoppoa isää! minä en ainakaan vaihtaisi omaa isääni ja koettua lapsuutta juopon kanssa elämiseen,vaikka hän sitten kuinka olisikin se bioisä. lähde jos muutoksia ei tapahdu. et sä voi muuten suojella lapsia/lasta. voimia sulle.

 

[Milja]

Minun mielestä sinun pitäisi lähteä ja jättää taaksesi se elämä vaikka se olisi kuinka vaikeaa ja minä tiedän, että se sattuu vähän aikaa mutta se helpottaa ajan myötä usko pois. Toivottavasti sinulla on vahva tukiverkosto. Lapset vaikka ovatkin pieniä tajuavat ihmeen paljon niin ja vaistoavat ilmapiiristä todella paljon ja sitten kun lapset kasvavat niin sit ne tajuaa ihan kaiken. Voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että minun äidin olisi pitänyt lähteä silloin kun minä ja veljeni olimme pieniä. En ole katkera äidille tiedän miten vaikea päätös se on miettii ettei voi lapsilta isää viedä ja kaikkea muuta mutta olen ylpeä hänestä, että hän uskalsi lähteä nyt hänelläkin on elämä. Olen kärsinyt todella paljon siitä, että isäni on alkoholisti. Se haisi pahalle,puhui outoja ja oli ilkee äidille se käytti henkistä väkivaltaa meidän lastenkin aikana välillä ne riiteli äitin kanssa olin piilossa ja itkin ja pelkäsin. Nyt olen jo 26 vuotias vieläkin vähän kärsin tapahtuneesta nyt olen myös huolissani isästä miten se pärjää. Pelkään, että se juo ittensä hengiltä tai jotain muuta säälin myös isääni ja toivon koko ajan, että hän menisi hoitoon ja olisi taas normaali isä. Isä oli kerran hoidossa ja oli kaksi vuotta ilman viinaa se oli elämäni parasta aikaa. Voin sanoa, että pikkaisen ennen kuin äitini erosi isästäni niin juominen oli isän pääasia ja isä joi todella paljon alkoi välillä nähdä jo pikku-ukkojakin ja alkoi jo käydä hiukan väkivaltaiseksi tosin ei silti koskaan lyöny äitiä vaikka se varmaan oli aikas lähellä näinä viime vuosina. Mutta jos miehellesi maistuu joka päivä viina ja ottaa sitä oikein olan takaa niin sitten sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää hänet.´Kysy häneltä viellä, että haluatko elämäsi ja perheesi takaisin on vain yksi vaihtoehto menet hoitoon ja me tuemme sinua kaikin tavoin. Nyt tällä hetkellä en näe isää kauhean paljon, koska en halua nähdä häntä kännissä enkä aina miellelläni vastaa edes puhelimeen kun melkein aina isä on kännissä. Mutta hän on silti minun isäni ja minä rakastan häntä. Onneksi minulla on myös paljon hyviä muistoja isästäni ne on hyvin tärkeitä. sano miehellesi hän saa tavata lapsia aina kun on selvinpäin. En halua, että sinä joudut kokemaan saman kuin äitini enkä myös halua, että lapsesi kärsivät toivotan sinulle paljon voimia ja haluan halata sinua näin virtuaalisesti. Olet ilta rukouksessani. Minun mielestäni sinun ei tarvitse enää kestää tota tilannetta olet tehnyt kaikkesi enempää et voi tehdä mutta kysy tosiaan vielä kerran se mitä tuolla aikaisin ehdotin sinulle ja jos hän lupaa ja yrittää tehdä kaikkensa ja näät hänen menevän hoitoo. Seuraa tilannetta uudestaan ja anna hänelle mahdollisuus kaikki me olemme ansaineet mahdollisuuden. Alkoholistin on myös myönettävä itselleen, että hän on alkoholisti näin parantuminen voi alkaa jos hän sen kieltää niin sit tilanne alkaa olla mahdoton.