Alkoholistin vaimo

[alkoholistin vaimo]

En olisi ikinä uskonut, että olisin joskus tällisessa tilanteessa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta, olemme vähän yli nelikymppisiä. Jo nuorena hän joi paljon, lasten ollessa pieniä tilanne kuitenkin rauhoittui. Mutta pikkuhiljaa juominen alkoi taas - aina kun otin asian puheeksi sain kuulla olevani vainoharhainen ja kuvittelevani kaiken. Hänhän ei juo, eikä varsinkaan salaa vaikka tiesinkin hänellä olevan juomista autotallissa. Helmikuussa kuitenkin tunnusti, että olen ollut oikeassa ja alkoholista on vuosien mittaan kasvanut iso ongelma. Juominen on vaihtunut kaljasta kirkkaaseen viinaan, jota on saatava joka päivä. Tuolloin hän oli niin huonossa kunnossa, ettei saanut mitään pysymään sisällä ja hyvä ettei sairaalareissua tullut. Kun oli lomaviikko niin juominen aloitettiin jo aamusta sillä krapularyypyllä ja humalassa oltiin useampi päivä, ennenkuin ei enää pystynyt juomaan.

Ja oppiko tuosta mitään, vaikka moneen kertaan vannoikin ettei ikinä enää viinaan koske. Ei. Eka kesälomaviikko menossa ja joka päivä on taas juonut. Minunkin lomani alkoi nyt, eikä minulla ole minkäänlaista lomafiilistä. Pelkään mitä tuleva neljä viikkoa tuo tullessaan.

En uskalla enkä voi puhua asiasta kenellekään, sisälläni on kamalan paha olo joka saa minutkin uupumaan. Ongelmana ei ole pelkästään alkoholi vaan se, että humalassa hän yrittää raiskata. Minä tappelen vastaan. Pelkään, että joku kerta tapan hänet tai hän minut. Jollakin tavalla hän yrittää siten alistaa minut ja jollakin tavalla rangaista minua jostakin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin rakastamme toisiamme, elämä vain on mennyt raiteiltaan. Nyt ymmärrän miksi alkoholistien vaimot pysyvät miehensä rinnalla vaikka järkevä ihminen olisi lähtenyt tällaisesta liitosta ajat sitten.

 

[Kolkku]

En olisi ikinä uskonut, että olisin joskus tällisessa tilanteessa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta, olemme vähän yli tappelen vastaan. Pelkään, että joku kerta tapan hänet tai hän minut. Jollakin tavalla hän yrittää siten alistaa minut ja jollakin tavalla rangaista minua jostakin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin rakastamme toisiamme, elämä vain on mennyt raiteiltaan. Nyt ymmärrän miksi alkoholistien vaimot pysyvät miehensä rinnalla vaikka järkevä ihminen olisi lähtenyt tällaisesta liitosta ajat sitten.

En ole ammattilainen, mutta minä uskon puhumiseen ja suosittelen sitä sinullekin. Marssit nyt heti ensitoimena vaikka lääkäriin ja hän osaa ohjata sinua eteenpäin keskustelemaan sellaisen henkilön kanssa joka on vastaavanlaisia elämänkohtaloita nähnyt varmaan vähän liikaakin.

Miehelläsikin varmaan jotain toivoa avautumiseen on kun kerta on jo uskaltanut jo juomisen tunnustaa. Vielä kun saisi rohkeutta lähteä hakemaan apua. Mutta pidä sinä huolta itsestäsi ensin ja mieti sitten eteenpäin.

 

[Kolkku]

En olisi ikinä uskonut, että olisin joskus tällisessa tilanteessa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta, olemme vähän ylipäivä on taas juonut. Minunkin lomani alkoi nyt, eikä minulla ole minkäänlaista lomafiilistä. Pelkään Nyt ymmärrän miksi alkoholistien vaimot pysyvät miehensä rinnalla vaikka järkevä ihminen olisi lähtenyt tällaisesta liitosta ajat sitten.

Lisäyksenä vielä sen verran että jos oikeasti koet väkivallan uhkaa niin älä jää kotiin.

Todennäköisesti miehesikin on uhri pitkän ajan takaa, mutta ainoastaan hän voi sitä lankakerää alkaa purkamaan. Se voi olla helpompaa jos näkee jostain mallia tai siihen tuetaan, mutta valinta taitanee olla viimekädessä ihmisen oma.

 

[panacea]

Alkoholistin vaimo, miksi et uskalla tai voi puhua asiasta (tilanteestanne) kenellekään?

Ainoa mikä alkoholistin raitistaa on se, että hän katsoo totuutta silmiin. Samoin sinun täytyy katsoa asioita sellaisina kuin ne ovat ja lopettaa tilanteen salailu ja peittely. Peittelemällä vain mahdollistat juomisen jatkumisen.

Ei alkoholisti voi "oppia" virheistään ja ruveta yht'äkkiä juomaan kohtuudella. Alkoholisti on sekä henkisesti että fyysisesti riippuvainen huumeestaan (s.o. alkoholista). Elät aivan pilvilinnoissasi, jos panet mitään painoa alkoholistin krapulaisille katumuslupauksille.

Sinun täytyy ymmärtää, että sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin tuhota elämäsi jatkamalla entiseen malliin, tai irtisanoutua kokonaan miehesi juomisen tukemisesta. Al-anon on taho, josta voit saada neuvoja ja vertaistukea. En syyllistä sinua, vaikka tekstini voi kuulostaa kovalta. Miehesi juominen ei ole sinun syytäsi tai sinun vastuullasi. Mutta se, mitä teet omalle elämällesi on sinun vastuullasi.

Jos miehesi päättää jatkaa juomista senkin jälkeen, kun sinä lakkaat auttamasta häntä siinä, se on hänen valintansa.

 

[alkoholistin aikuinen tytär]

Elin 20 vuotta perheessä jossa isä joi, milloin vähemmän milloin enemmän. Ja äiti oli kuulemma niin "vahva" että jaksoi sinnitellä avioliitossa isäni kanssa vaikka sisareni ja minä selvästi kärsimme kotioloistamme ja toivoimme heidän eroavan että saisimme viettää normaalia perhe-elämää ilman pelkoa, salaamista ja häpeää. Jos äiti olisi ollut vahva, olisi hän jättänyt isän meidän takia. Pelkuruutta on jäädä tuollaiseen ihmiseen kiinni, vahva ja itseään ja lapsiaan kunnioittava ihminen jättää alkoholistin jos tämä ei halua parantua. AIkuisena näen vieläkin lapsuudestani kauhu-unia , ja kärsin isäni juoppuhulluudesta loppuikäni vaikka hän ei enää ole elossa.

 

[alkoholistin vaimo]

Kiitos teille. Eilen soitin ystävälleni ja itkien kerroin hänelle kaiken. Ystäväni sanoi, että hän onkin aavistanut ettei kaikki ole kunnossa ja oli iloinen puolestani, että uskalsin lopultakin purkaa sydäntäni. Oloni on tosi helpottunut, tuntuu että voin taas hengittää kunnolla. Jotenkin tuntuu, että ajatuksenikin kulkevat paremmin ja olen ajatellut asioita monelta kannalta. En aio hyväksyä mieheni juomista, vaikka en avioeroa toivokaan niin se on yksi vaihtoehto muiden joukossa. Kerroin kaikesta miehelleni ja sanoin myös, että hänenkin pitää mennä kertomaan asiasta jollekin ammattiauttajalle jotta saa apua. Hän uhkasi ennemmin tappaa itsensä. Vastasin, että valinta mitä teet on yksin sinun.

Mieheni ei ole koskaan juonut lasten nähden. Samoin kaikki alkoholista aiheutuva kiukku kohdistuu minuun ja siihen aikaan, kun hän lopulta tulee nukkumaan. Siinä suhteessa tilanteemme on erilainen kuin "tyttären" tarina. Olen todella pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan ja koet edelleen aikuisenakin.

Lupaan pitää huolta itsestäni.

 

[Päihdetyöntekijä]

Enkehoita sinua eroamaan, mutta kehoitan sinua pysähtymään ja katsomaan ihan rauhassa mihin pisteeseen on menty. Voit tehdä se aivan rauhallisesti, eikä sinun tarvitse siitä ahdistua. Kykenetkö siihen?

Koet ettei sinulla ole ketään kelle kertoa, et voi kertoa kellekkään. Miksi? Koetko, että sinun täytyy salata miehesi juomista vai häpeätkö itse tilannetta ja itseäsi niin paljon, että näet aiheelliseksi vaieta asiasta? Häpeä kannattaa ainakin unohtaa heti alkuunsa. Se ei hyödytä mitään, eikä ole edes aiheellista. Täällä on monessa perheessä ihan samanlainen tilanne, monen perheessä itketään ja riidellään tänäkin juhannuksena viinan takia.

Tiedostatte, että teillä on ongelma. Miehesi on alkoholisti ja sinä kärsit krapulan miehesi puolesta. Sinäkin sairastut miehesi rinnalla, ellei siihen keksitä ratkaisua. Sairastut läheisriippuvuuteen, ellet ole jo sairastunut. Voisit vaikka googlettaa hakusanalla läheisriippuvainen tai läheisriippuvuus ja katsoa miltä se sinusta kuulostaa.

Ei sinun tarvitse olla vahva siellä, eikä sinun tarvitse kestää. Ongelmia kun lakaisee maton alle, käy yleensä niin, että ne sieltä kuitenkin tulevat aina uudestaan ja uudestaan esille. Ei niitä niin voi hoitaa. Kukaan ei velvoita sitä, että sinun täytyy olla vahva ja kestää miehesi krapula. Sinun ei tarvitse jännittää, masentua tai ahdistua toisen ihmisen takia. Sinulla on vastuu myös itsestäsi, omasta voinnistasi.

Raiskausta sinun ei tarvitse missään tapauksessa kestää. On julmaa, hyvin julmaa miehesi taholta sellaisia toimenpiteitä käyttää. Entä jos ottaisit ja lähtisit vähäksi aikaa muualle? Mene jonnekkin jossa saat olla ihan rauhassa, ajatella asioita, itkeä vaikka ja huutaa. Tarvitset ehkä etäisyyttä, jotta kykenet näkemään todellisen tilanteen kotona. Voimia!

 

[Surullista luettavaa]

Elin myos alkoholihelvetissa nuoruuteni ajan aidin toisen avioliiton kautta Ei koskaan enaa!

Mainitsit etta sinulla on lapsia. Jos sinulla on tytar, kuvittele hanet kertomaan sinulle kuinka hanen miehensa juo jatkuvasti ja yrittaa toistuvasti humalassa raiskata hanet. Mita neuvoisit hanelle? Ymmartamaan miesta, olemaan vahva, jaamaan vakivaltaiseen liitton alkoholistin kanssa?

 

[Oma kokemus]

itse olen saanut apua AL-anonista alkoholistien läheiset ryhmästä, Siellä voi puhua luottamuksellisesti vaikeistakin asioista ja siellä ymmärretään. AL-anon on vertaistukiryhmä jossa jaetaan kokemusta, voimaa ja toivoa alkoholistien läheiselle. Katso AL-anonin nettisivuilta itseäsi lähin ryhmä ja käy edes tutustumassa siellä kaikki on vapaaehtoista. Voimia sinulle

 

[Holisitin tyttö myös]

Elin 20 vuotta perheessä jossa isä joi, milloin vähemmän milloin enemmän. Ja äiti oli kuulemma niin "vahva" että jaksoi sinnitellä avioliitossa isäni kanssa vaikka sisareni ja minä selvästi kärsimme kotioloistamme ja toivoimme heidän eroavan että saisimme viettää normaalia perhe-elämää ilman pelkoa, salaamista ja häpeää. Jos äiti olisi ollut vahva, olisi hän jättänyt isän meidän takia. Pelkuruutta on jäädä tuollaiseen ihmiseen kiinni, vahva ja itseään ja lapsiaan kunnioittava ihminen jättää alkoholistin jos tämä ei halua parantua. AIkuisena näen vieläkin lapsuudestani kauhu-unia , ja kärsin isäni juoppuhulluudesta loppuikäni vaikka hän ei enää ole elossa.

Aivan kuin minun kirjoittamaa.

 

[12 askel]

itse olen saanut apua AL-anonista alkoholistien läheiset ryhmästä, Siellä voi puhua luottamuksellisesti vaikeistakin asioista ja siellä ymmärretään. AL-anon on vertaistukiryhmä jossa jaetaan kokemusta, voimaa ja toivoa alkoholistien läheiselle. Katso AL-anonin nettisivuilta itseäsi lähin ryhmä ja käy edes tutustumassa siellä kaikki on vapaaehtoista. Voimia sinulle

Ajattelin kirjoittaa tähän viestiketjuun viime viikolla, mutta sitten se jäi.

Vietin ihanan Juhannuksen ihan yksin. Aikuiset lapset olivat juhlimassa omien kaverereiden kanssa.

Kerron omituisen tapauksen. Moni jo kirjoitti Al-Anon vertaisryhmästä, joten jätän sen nyt väliin. Olen vuosien saatossa ehkä kirjoittanut liikaakin Elleissä ko. ohjelmasta.

Kuulin radiosta hukkumisturmasta ex-mökkipitäjässäni. (mies pitää mökkiä edelleen itsellään.) Radiossa sanottiin järven nimi enkä ollut asiasta huolissani.

Eilen kuitenkin aikuinen lapsi oli erittäin hermostunut ja soitti jonnekin. Kuuntelin puhetta ihmeissäni. Hän kertoi puhelimessa nähneensä nettilehdestä uutisen, jossa mieshenkilö on todennäköisesti hukkunut. Seutu, syntymävuosi ja aattoillan puuhat täsmäsivät. Isikin oli tehnyt samanlaisia juttuja ko. iltana.

Varmistin vielä, että lapsi puhui isänsä kanssa. Niin sairas minäkin olen vaikka erosta on kohta 10 vuotta. Tapaus oli kuin kauhuelokuvasta.

Tänä aamuna edellä kulkevaan junaan tuli vika. Odotin melko pitkään junan pääsyä asemalle. Vatsassa alkoi kiertää. Kun pääsin töihin, kiirehdin vessaan. Reagoin vatsallani.

Ap. tarina on kuin ex-elämästäni. Raiskaus kuuluu asiaa. Juova helpottaa oloaan seksillä.
Vertaisryhmässä eräs konkari kertoi, että seksi helpottaa krapulaa. Ei päihdetyöntekijät kaikkea kerro.

Eipä ihme, että olen viihtynyt selibaatissa. Seksi ei voisi vähempää kiinnostaa.

Voin nykyään äärettömän hyvin, mutta töitä olen tehnyt hyvinvointini eteen.

En suosittele kenellekään avioeroa vaikka ammattiauttajat niin tekevätkin.
Kirkko ja kaupunki lehdessä (www.kirkkojakaupunki.fi) oli ohjeita kriisitilanteisiin.
Sielläkin ammattiauttaja sanoi, että ei tarvitse jäädä katsomaan juomista.
En minäkään jäänyt. Lähdin lasten kanssa aina jonnekin pois.

Alkoholismi on hirveä sairaus. Syitä en enää jaksa miettiä. Ei meidänkään lasten isä ymmärrä juomisensa syitä. Hän on käynyt vuosia terapiassa, ollut katkaisuhoidossa ja juominen on nykyään olematonta. Hiljaa hyvä tulee päivä kerrallaan.

Olen suunnattoman onnellinen, että hän on turvallisesti rakastamallaan kesämökillä.
Rukoilen kadonneen miehen puolesta. Jos omaiset haluavat ottaa minuun yhteyttä, niin se ei ole kovin vaikeaa.

 

[Alkoholistin lapsi]

Olen alkoholistin lapsi. Minun isäni ei ole koskaan ollut kännissä väkivaltainen, päin vastoin on vetänyt vain "kalsarikännit" ja painunut makuuhuoneeseen yksin pöhnässään telkkaa katsomaan. Koskaan ei käy baareissa muiden ihmisten silmien alla juomassa, mutta tosin on kyllä aina joka suku- tm. juhlassa se eniten kännissä oleva.

En tajua, miksi äitini on yhä vielä tuollaisen sian kanssa. Miten jaksaa katsella tuollaista? Miten toisella ihmisellä voi olla oikeus pilata äitini elämä tuollaisella? Ihan naurettavaa, että jonkun täytyy kestää tuollaista käytöstä!

Olen onnellinen, että olen saanut asua jo 6 vuotta pois kotoa. Vaikka mitään fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa ei ole ollut, on asian (juomisen) kestäminen ollut silti raskasta. Ikuinen valehtelu, salailu, hiippailu, tassuttelu, haju, katse, ääni... Huuh! Oikein kylmää. Vieläkin aistini ovat ihan nupit kaakossa, haistelen, maistelen ja kuulostelen joka asiaa. Koko ajan pitää kuulostella ja tunnustella.

Vaikka isääni rakastankin (olen tyytyväinen, että juuri hän on isäni ja selvinpäin hänestä pidänkin), tuo viinan kanssa läträäminen on vienyt kyllä minulta terveen lapsuuden ja kasvuympäristön. Nykyisinkin vielä jokainen kaljapullon korkin sihahdus saa minulle epämiellyttävän olon. Täytyy aina oikein naurahtaa, että "ainiin, tämähän voi olla myös ihan hyvä juttu, että ottaa yhden saunakaljan".

Sanomattakin selvää, että minulla on viinaa erittäin kohtuudella käyttävä mies. Itsekin juon harvoin ja vähän. Toivon yhä edelleen, että vanhempani eroaisivat, vaikka molempiin haluaisin olla senkin jälkeen yhteydessä. Mutta äitiä vaan käy sääliksi. Tiedän, että jos äiti lähtee, isän juominen riistäytyy käsistä. Mutta ei äidin elämäntehtävä voi olla kestää sitä kaikkea paskaa vain toisen suojelemisen takia.

Jos sinulla on lapsia, vie ainakin ne pois kotoa, vaikka itse miestäsi "rakastaisitkin" (mitähän rakkautta sekin on, että antaa ihmisen rypeä tuossa tilassa?).

 

[alkoholistin vaimo]

Ap. tarina on kuin ex-elämästäni. Raiskaus kuuluu asiaa. Juova helpottaa oloaan seksillä.
Vertaisryhmässä eräs konkari kertoi, että seksi helpottaa krapulaa. Ei päihdetyöntekijät kaikkea kerro.

Eipä ihme, että olen viihtynyt selibaatissa. Seksi ei voisi vähempää kiinnostaa.


Kuinka oikeassa oletkaan, "12 askelta". Mieheni on tunnustanut olevansa myös seksiriippuvainen, hakevansa seksistä samanlaista mielihyvän tunnetta kuin alkoholista. Mutta koska minua seksi ei juurikaan kiinnosta, niin olemme melkoisessa pattitilanteessa.

En tiedä miksi en ole uskaltanut aikaisemmin kertoa kenellekään. Ehkäpä syynä on juuri tuo häpeä, pienellä paikkakunnalla asioista juorutaan ja ihmiset leimataan niin herkästi. Mutta totta on myös se, että olen itse kärsinyt asiasta todella paljon. Nyt kun tämänkertainen ryyppyputki on takana ja mies alkaa olla "normaali" niin olen koko aamun itkeskellyt. Uskon vielä tämän yhden kerran siihen, että viina jää - pitäkää minua tyhmänä. Mies tietää, että hänellä on vain kaksi vaihtoehtoa, joko viina tai perhe, molempia hän ei voi saada.

"Surullista luettavaa", on minulla tytär. En todellakaan toivo hänen koskaan kokevan samaa kuin äitinsä. Minulla on myös kaksi poikaa ja toivon etteivät he koskaan aiheuta samaa tuskaa kenellekään. Jos mieheni olisi ikinä tehnyt mitään lapsille olisin vienyt heidät pois heti. Olen nyt juhannuksen kertonut myös lapsille mikä tilenne meillä on, eikä kukaan ole kuulemma huomannut mitään - niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.

Vesisade tuntuu sopivan mielialaani, mutta kyllä se aurinkokin vielä paistaa.

 

[Päihdetyöntekijä]

Joku sanoi, ettei kehoita eroamaan. En minäkään koskaan niin sanoisi kenellekkään. Sen verran täytyy kuiten ymmärtää, että tälläkin on jonkinlainen raja. Jos oma elämä tai erityisesti lasten elämä häiriintyy tästä miehen juomisesta, on jotain tehtävä.

Vanhemmat on vastuussa lapsistaan ja mikäli lasten elämä häiriintyy toisen vanhemman takia, on mielestäni paras vaihtoehto silloin miettiä erilleen oloa, mikäli asiaa ei muullatavalla saa järjestettyä.

Lapsiin sellainen, että joutuu välillä esim. lähtemään isää karkuun vaikuttaa mahdollisesti koko lopun elämää. Lapsi oppii sopeutumaan näihin tilanteisiin, mutta usein väärällä tavalla. EI lapsi kykene ymmärtämään, miksi isä juo, miksi pitää lähteä kotoa pois. Lapsella saattaa lisäksi olla kova huoli kotiin jääneestä isästä.

Pahimmillaan lapsi oppii ottamaan vastuuta sellaisista asioista, joista hänen ei kuuluisi olla vielä tietoinenkaan. Lapsi alkaa kantamaan isänsä ja äitinsä liittoa harteillaan, isän juomista ja siitä seuraavaa äidin pahaa mieltä.

Minä olen itse nähnyt millaisia ongelmia alkoholistin aikuisella lapsella usein on ja siksi en voi suositella kenellekkään, että lapset joutuvat elämään alkoholin sairastuttamassa perheessä.

Lisäksi mielestäni on kauhean surullisen kuuloista, että alkoholismin rinnallla elävät ajattelevat noin, että elävät itse omaa elämäänsä. Mies jää kaikesta ulkopuoliseksi. Onko sellainen todellakin elämää? Jatkuvasti jännittää ja ahdistua miehen juomisesta? Alistua ihan täysin tilanteeseen?

Alkoholismi on sairaus, sen tiedän, mutta tiedän myös, että se sairastuttaa usein myös läheiset. Minusta se on valtavan ikävää.

 

[alkoholistin vaimo]

Kolme viikkoa on kulunut tuosta ensimmäisestä kirjoituksestani. Nyt huomaan että olen itse henkisesti melko huonossa kunnossa. Itkeskelen, en saa nukutuksi, kyttään koko ajan onko mieheni juonut, en halua lähteä kotoa mihinkään... Olen yrittänyt saada miestänikin menemään lääkärille, puhunut että mennään yhdessä, mutta hän ei halua kertoa asiasta vieläkään kenellekään ulkopuoliselle. Hänkään ei ole kunnossa, ruoka ei maistu ja pinna on tosi tiukalla kun yrittää olla juomatta.

Tällaiseksi helvetiksikö elämä nyt sitten muuttui, kun ongelma sanottiin ääneen ?? En tiiä kauanko jaksan. Onneksi minulla on nyt kuitenkin se yksi joku, jolle voin asioistani kertoa. Ja kiitos teille asiallisista kommenteista, nekin lohduttavat.

 

[oma kokemus]

Mene Al Anoniin. Olet todennut, että yksin et selviä, saat apua, tyska helpottaa, päästät irti, et yritä hallita miehesi elämää, löydät tyydeyden, elämänilon ololosuhteista huolimatta, saat uusia ystäviä, jotka ymmärtävät sinua. Katso netistä missä on lähin ryhmäsi. Helpottaa varmasti. Osta kirjallisuutta. Tutustu itseesi, sen sijaan, että fokus on miehessäsi, tilanteeseen vaikuttavat muutkin asiat kuin miehesi juominen. Itseäsi voit muuttaa, miehesi saattaa muuttua havaittuaan muutoksen sinussa.

 

[alkoholistin vaimo]

Kiitos vastauksestasi. Olen jo tutustunut al anoniin netin kautta, mutta lähin ryhmä on sadan kilometrin päässä. Se ei siis ole ratkaisu minulle.

 

[niin tehnyt]

hommaa asunto ja muutat pois. Mies joko lopettaa juomisen tai ajtkaa, mutta hänen on huomattava ja tajuttava, että olet nyt tosissasi..näin ei voi jatkua.
Entinen mieheni joi, raiskasi ja oli muutenkin väkivaltainen ja kuvaan kuului myös vieraat naiset. Muutin pois kotoa ja juominen loppui siihen päivään. Palasin takaisin, sillä luotin siihen, ettei viinapulloon enää tartu, eikä tarttunut, mutta luontoaan hän ei pystynyt muuttamaan, väkivalta jatkui. Ainoa asia, mitä elämässäni kadun on, miksi en uskaltanut/älynnyt lähteä jo paljon aiemmin! Kaiki se tuhosi minusta liian paljon ja nyt koetan koota elämäni palasia uuteen järjestykseen. Sillä en koskaan voi ymmärtää, miksi hänen piti minua niin kohdella, en ollut perinteinen nalkuttava akkakaan.
Ei sillä saa itslleen mitään marttyyrinkruunua, jos koettaa ymmärtää loputtomasti juovaa, vaan hänet on jätettävä yksin sen ongelman kanssa, siinä sairastuu koko perhe ja sinä itse kaikkein pahiten...mutta lupaa, että haet itsellesi apua ja pian.

 

[..........]

Elin 20 vuotta perheessä jossa isä joi, milloin vähemmän milloin enemmän. Ja äiti oli kuulemma niin "vahva" että jaksoi sinnitellä avioliitossa isäni kanssa vaikka sisareni ja minä selvästi kärsimme kotioloistamme ja toivoimme heidän eroavan että saisimme viettää normaalia perhe-elämää ilman pelkoa, salaamista ja häpeää. Jos äiti olisi ollut vahva, olisi hän jättänyt isän meidän takia. Pelkuruutta on jäädä tuollaiseen ihmiseen kiinni, vahva ja itseään ja lapsiaan kunnioittava ihminen jättää alkoholistin jos tämä ei halua parantua. AIkuisena näen vieläkin lapsuudestani kauhu-unia , ja kärsin isäni juoppuhulluudesta loppuikäni vaikka hän ei enää ole elossa.

Aivankuin oma tarinani,eroa hyvä nainen hyvän sään aikana,ajattele edes lapsiasi jos et muita.

 

[sinja..........]

Kolme viikkoa on kulunut tuosta ensimmäisestä kirjoituksestani. Nyt huomaan että olen itse henkisesti melko huonossa kunnossa. Itkeskelen, en saa nukutuksi, kyttään koko ajan onko mieheni juonut, en halua lähteä kotoa mihinkään... Olen yrittänyt saada miestänikin menemään lääkärille, puhunut että mennään yhdessä, mutta hän ei halua kertoa asiasta vieläkään kenellekään ulkopuoliselle. Hänkään ei ole kunnossa, ruoka ei maistu ja pinna on tosi tiukalla kun yrittää olla juomatta.

Tällaiseksi helvetiksikö elämä nyt sitten muuttui, kun ongelma sanottiin ääneen ?? En tiiä kauanko jaksan. Onneksi minulla on nyt kuitenkin se yksi joku, jolle voin asioistani kertoa. Ja kiitos teille asiallisista kommenteista, nekin lohduttavat.

Jospa nyt muuttaisit edes vähäksi aikaa erilleen,ja katselisit asioita kauemmasta vinkkelistä,ihan oikeasti...

 

[netissä]

Kiitos vastauksestasi. Olen jo tutustunut al anoniin netin kautta, mutta lähin ryhmä on sadan kilometrin päässä. Se ei siis ole ratkaisu minulle.

Myös netissä on foorumi palavereille. Kohtaat netissä vertaisia ja sovellat Al-Anon ohjelmaa.

Katsoin eilen telkusta Sydän karrella amerikkalaisen elokuvan. Nainen teki järkevän päätöksen jättämällä pettävän miehen. Kahden pienen lapsen äiti. Parivuotias ja sylivauva.

Elokuva loppui lastenlauluun hämä hämä häkki kiipes langalle....

 

[voi ei...]

Jo nuorena hän joi paljon, lasten ollessa pieniä tilanne kuitenkin rauhoittui. Mutta pikkuhiljaa juominen alkoi taas - aina kun otin asian puheeksi sain kuulla olevani vainoharhainen ja kuvittelevani kaiken. Hänhän ei juo, eikä varsinkaan salaa vaikka tiesinkin hänellä olevan juomista autotallissa. Juominen on vaihtunut kaljasta kirkkaaseen viinaan, jota on saatava joka päivä. Tuolloin hän oli niin huonossa kunnossa, ettei saanut mitään pysymään sisällä ja hyvä ettei sairaalareissua tullut. Kun oli lomaviikko niin juominen aloitettiin jo aamusta sillä krapularyypyllä ja humalassa oltiin useampi päivä, ennenkuin ei enää pystynyt juomaan.

Eka kesälomaviikko menossa ja joka päivä on taas juonut.Pelkään mitä tuleva neljä viikkoa tuo tullessaan.

En uskalla enkä voi puhua asiasta kenellekään, sisälläni on kamalan paha olo joka saa minutkin uupumaan. Ongelmana ei ole pelkästään alkoholi vaan se, että humalassa hän yrittää raiskata. Minä tappelen vastaan. Pelkään, että joku kerta tapan hänet tai hän minut. Jollakin tavalla hän yrittää siten alistaa minut ja jollakin tavalla rangaista minua jostakin.

Olet selvästi pulassa. Mene eroperhe.netin sivuille ja juttele ongelmastasi siellä. Saat anonyymina apua.

 

[alkoholistin vaimo]

******************************************************************************************************
Hei taas kaikki, jotka kommentoitte vuosi sitten ! Ajattelin kaivaa tämän ketjun esille ja laittaa tämänhetkisiä kuulumisia.

Vuoden aikana on tapahtunut tosi paljon. Viime syksynä sain mieheni lopulta lähtemään työterveyslääkärille, menimme sinne yhdessä. Tilanne rauhoittui hetkeksi kunnes muutaman viikon päästä olimme taas samassa pisteessä. Kerroin ottavani avioeron, koska en jaksaisi enää samanlaista helvettiä. Sanoin myös, että jään asumaan kotiimme lasten kanssa, koska voin todistaa olevani parempi huoltaja. Tilanne rauhoittui taas, kunnes olimme uudelleen lähtötilanteessa. Mies meni lääkäriin, joka keskustelun jälkeen antoi antabus-kuurin. Lisäksi kävi pari kertaa juttelemassa mielenterveysyksikön hoitajan kanssa. Ja tietysti olemme puhuneet keskenämme ja huutaneet ja itkeneet...

Mies on ollut nyt kaksi kuukautta täysin juomatta. Elän kuitenkin päivän kerrallaan, yrittäen olla murehtimatta huomista. Joku saattaa ajatella, että olen tosi tyhmä. Ehkä olenkin, kuka tietää. Haluamme kuitenkin edelleen uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Minua on ohjattu ammattiauttajalle puhumaan, mutta toistaiseksi en ole kokenut sellaista apua tarvitsevani. Minulla on neljä ystävää, joille olen kertonut asiasta. Heidän avullaan olen selvinnyt talven yli. Heille olen itkenyt katkeran pettymykseni ja pahan oloni. Ja heille olen myös kertonut iloni siitä, että asiat ovat kääntyneet parempaan suuntaan. He ovat jaksaneet kannustaa minua ja lohduttaneet vaikeina päivinä.

Olen miettinyt asioita moneen kertaan, miksi meille kävi näin. Jälkikäteen on helppoa sanoa, että asiaan olisi pitänyt puuttua aikaisemmin. Mutta näköjään niihin ei osaa tarttua ennenkuin ne menevät tarpeeksi vaikeiksi. Koska rakastan miestäni ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, jaksoin toivoa muutosta parempaan kauemmin kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Onneksi ymmärsin lopulta etten jaksa yksin, se pelasti minut.
Nyt meillä menee hyvin, mutta tiedämme mieheni kanssa molemmat, että jos juominen alkaa uudelleen se tarkoittaa avioeroa.

Hyvää kesää kaikille - kyllä se aurinkokin vielä paistaa !

 

[Juhannustaikoja]

Hei Sinulle

En ole aikaisemmin tätä ketjua lukenut, mutta on kiva kuulla, että teillä menee paremmin. Teit oikean ratkaisun nostaessasi kissan pöydälle sillä häpeäastä johtuava salaaminen ja peittely ei ole oikea ratkaisu kun läheinen juo.

Oiken hyvää jatkoa teille molemmille ja toivotaan, että miehesi raittius jatkuu lopun elämää.

 

[alka aihan yököttää tuollaiset selkärangattomat na]

Minä tappelen vastaan. Pelkään, että joku kerta tapan hänet tai hän minut. Jollakin tavalla hän yrittää siten alistaa minut ja jollakin tavalla rangaista minua jostakin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin rakastamme toisiamme, elämä vain on mennyt raiteiltaan."

Kiva teidän lapsille oleskella kahden sekopään kanssa jotka ajattelevat vain toisiaan.

Missä lapset?? asutteko kaksistaan ilman lapsia?? onko virranomaiset tullut ja lapset viety jo lapsenkotiin???

Kun kirjoitat vain teistä kahdesta! aivan kuin te elätte kahdestaan vain! ja ei mitään lapsista???

ja kirjoitat myös " Mieheni ei ole koskaan juonut lasten nähden. Samoin kaikki alkoholista aiheutuva kiukku kohdistuu minuun ja siihen aikaan, kun hän lopulta tulee nukkumaan"

voi voi, uskotko itse??? pidät itseäsi hulluna.
lapset kyllä huomaa KAIKET mun isäkin joi joskus salaa, kuitenkin tiesin sen, ja kun se alkoi raiskaa SALAA äitiäni niin tiesin tuon myös.
Siis, älä viitsi kaunistella asioita ja luulla ettei sun lapset huomaa mitään ja eivät kärsi SALAA teidän niin suuresta rakkaudesta , niin suuri että et pistä lapsiasi etusijalle, vaan et jätä holistia joka joskus haluaa raiskaa sut???? ja sitten tappelet vastaan????
( lapset kuule ja sinä luulet että, ei lapset kuule mitään ja ne nukkuu ja joopa joo!)
ootpas sä tyhmä tai sitten leikit tyhmää lapsesi suhteen!

muistutatte vanhempiani, inhosin niitä, olen nyt aikuinen.
En löydä sympatiaa naisille jotka elävät alkoholistin kanssa, rakastavat sitä vaikka mies yrittää raiskaa ja pitänee tapella vastaan?????? silti tuollaiset holistin vaimot naiset huutavat kuorossa ' mä rakastan sitä niin!!
joo roikkuvat mielummin tuollaisen alkoholistin kanssa rakastavat sitä enemmän kuin omia lapsiaan!!!
Ja pitävät itseään hulluna ' ei lapset huomaa mitään jos isi juo, isi juo salaa..
ei lapset kuule mitään kun isi alkaa raiskaa ja äiti yrittää tapella vastaan...

JA JOOPA JOO! v******a moiset naiset, pilavat lasten elämän koko tulvevaisuuden!
yhden holistin takia jolle rakkaus on voimakkaampi kuin omille lapsille!