A
alkoholistin vaimo
Vieras
En olisi ikinä uskonut, että olisin joskus tällisessa tilanteessa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta, olemme vähän yli nelikymppisiä. Jo nuorena hän joi paljon, lasten ollessa pieniä tilanne kuitenkin rauhoittui. Mutta pikkuhiljaa juominen alkoi taas - aina kun otin asian puheeksi sain kuulla olevani vainoharhainen ja kuvittelevani kaiken. Hänhän ei juo, eikä varsinkaan salaa vaikka tiesinkin hänellä olevan juomista autotallissa. Helmikuussa kuitenkin tunnusti, että olen ollut oikeassa ja alkoholista on vuosien mittaan kasvanut iso ongelma. Juominen on vaihtunut kaljasta kirkkaaseen viinaan, jota on saatava joka päivä. Tuolloin hän oli niin huonossa kunnossa, ettei saanut mitään pysymään sisällä ja hyvä ettei sairaalareissua tullut. Kun oli lomaviikko niin juominen aloitettiin jo aamusta sillä krapularyypyllä ja humalassa oltiin useampi päivä, ennenkuin ei enää pystynyt juomaan.
Ja oppiko tuosta mitään, vaikka moneen kertaan vannoikin ettei ikinä enää viinaan koske. Ei. Eka kesälomaviikko menossa ja joka päivä on taas juonut. Minunkin lomani alkoi nyt, eikä minulla ole minkäänlaista lomafiilistä. Pelkään mitä tuleva neljä viikkoa tuo tullessaan.
En uskalla enkä voi puhua asiasta kenellekään, sisälläni on kamalan paha olo joka saa minutkin uupumaan. Ongelmana ei ole pelkästään alkoholi vaan se, että humalassa hän yrittää raiskata. Minä tappelen vastaan. Pelkään, että joku kerta tapan hänet tai hän minut. Jollakin tavalla hän yrittää siten alistaa minut ja jollakin tavalla rangaista minua jostakin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin rakastamme toisiamme, elämä vain on mennyt raiteiltaan. Nyt ymmärrän miksi alkoholistien vaimot pysyvät miehensä rinnalla vaikka järkevä ihminen olisi lähtenyt tällaisesta liitosta ajat sitten.
Ja oppiko tuosta mitään, vaikka moneen kertaan vannoikin ettei ikinä enää viinaan koske. Ei. Eka kesälomaviikko menossa ja joka päivä on taas juonut. Minunkin lomani alkoi nyt, eikä minulla ole minkäänlaista lomafiilistä. Pelkään mitä tuleva neljä viikkoa tuo tullessaan.
En uskalla enkä voi puhua asiasta kenellekään, sisälläni on kamalan paha olo joka saa minutkin uupumaan. Ongelmana ei ole pelkästään alkoholi vaan se, että humalassa hän yrittää raiskata. Minä tappelen vastaan. Pelkään, että joku kerta tapan hänet tai hän minut. Jollakin tavalla hän yrittää siten alistaa minut ja jollakin tavalla rangaista minua jostakin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin rakastamme toisiamme, elämä vain on mennyt raiteiltaan. Nyt ymmärrän miksi alkoholistien vaimot pysyvät miehensä rinnalla vaikka järkevä ihminen olisi lähtenyt tällaisesta liitosta ajat sitten.