Alkuraskaus töissä - miten selvitä?

[Aurora Vee]

Moi kaikki!

Haluaisin kuulla kaikenlaisia kokemuksia siitä, miten selvisitte alkuraskaudesta (miksei koko raskausajasta) työpaikallanne. Miten kestitte raskausoireita, jaksoitteko olla töissä vai jouduitteko sairaslomalle, valehtelitteko työnantajalle sairasloman syystä jne? Miten pitkään piilottelitte vatsaa? Milloin kerroitte raskaudesta ja kenelle? Kaduttaako jokin?

Itselläni rv 6 ja huono olo sekä tajuton väsymys vaivaa. Yhtään ei jaksaisi keskittyä työntekoon. Koska paikkani on määräaikainen vuoden loppuun ja olen vielä koeajalla, yritän pitää asian salassa, mutta tuskin onnistuu pitkään. Vatsaa on nyt jo vaikeaa piilotella (kolmas lapsi tulossa).

Kannattaisiko jo kertoa, ennen kuin joutuu valehtelemaan liikaa tai alkavat ihmetellä huonoa työtehoa? Työn jatkuminen on muutenkin epätodennäköistä (vakkarityöntekijä näillä näkymin tulossa takaisin).

 

[MillaLilla]

Kerro vaan! Voivat ymmärtää väsymystäsi ja huonoa oloa, kun tietävät asiasta. Etenkin jos työpaikkasi on tosiaan vain vuoden loppuun... Harmi sinänsä kun loppuu jo ennen ä-loman alkua. Mulla kans tosi kurja tilanne kun olen myös kuudennella viikolla ja olen edellisen ä-loman jälkeen onnistunut saamaan vain 3kk:n kesälomasijaisuuden!!! "Tilastani " huolimatta olen hakenut töitä koko kesän. jospa jotain sais, ettei tarttis työttömänä maata, kun esikoinenkin on tottunut jo hoitipaikkaan

Jaksamista sulle!!!!

 

[Aurora Vee]

Kiitos, samoin sulle Milla! Mulla onneksi kävi sentään niin että saanen äitiyspäivärahan viimeisen 6 kk:n tulojen mukaan, mikä sattuu aika sopivasti kun äitiysloma alkaa tammikuun lopussa. Aiemmin (opiskelijana) olen saanut vain minimiäitiysrahan.

 

[Bijou73]

Heippa!

Mulla oli esikoista odottaessa semmoinen tilanne, että samalla viikolla kun plussasin sain tietää tulleeni valituksi uuteen työpaikkaan. En kertonut heti mitään, kun ei ollut itselläkään tietoa onko kaikki niinkuin pitää. Alkuraskaus oli väsymyksestä huolimatta helppo ja asia pysyi hyvin salassa aina rakenneultraan asti. Olin vielä silloin koeajalla, mutta kerroin silti eikä asia vaikuttanut jatkooni mitenkään. Loppuvaiheessa tuli raskausmyrkytys, mutta pääsin esimiehen kanssa sopimukseen että kuljin töissä vointini mukaan eikä sairaslomaa tarvittu. Vielä äitiyslomalla ja synnytyksen jälkeenkin kävin vähän perehdyttämässä tuuraajani (voinnin mukaan tietty).

Nyt olen edelleen äitiyslomalla ja juuri kävin tunnustamassa jälleen esimiehelle syntini... Esikoinen vasta 7kk ja kakkonen tulossa rv 7+0 !!
Jään siis välissä hoitovapaalle ja siitä uudelleen äitiyslomalle. Ja tämäkin keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja sovittiin että muille kerrotaan vasta kun on varmistunut että kaikki on ok. Asiaa tietysti helpottaa, että tuuraajani on loistava ja halukas jatkamaan.

Tänään tosin juuri radiosta kuulin, että raskausrasismi on edelleen yleistä :-( Harmillisen lyhytnäköistä ajattelua. Oman kokemukseni mukaan hyvät työntekijät ovat kiven alla eikä kannattaisi päästää käsistään työntekijää vain muutaman vuoden vuoksi. Oletan että äideillä on vielä synnytysten ja hoitovapaiden jälkeen monta (kymmentä?) tehokasta työvuotta edessä.

 

[emilia1980]

Heippa,

Mulla oli alkuraskauden ajan niin järkyttävä olo että olin sairaslomalla 2 vkoa. ( rv 7-9 ) Sanoin esimiehelle reilusti asianlaidan koska en viitsinyt valehdella.
En pystynyt kun nukkumaan ja makaamaan sängyssä koko aikana. Saikkua mulle määräsi ensin 1 vkon työterveyslääkäri ja sitten gynegologi. Sanoin suoraan heille että en vaan voi olla töissä tämänkuntoisena.
Nyt raskausviikkoja on 11 ja kuljen edelleen varmuuden vuoksi muovipussi käsilaukussa vaikka huono olo ei enää olekaan. Hieman jotkust ruoat kuvottaa mutta muuten olo on loistava.
Moni kyllä varoitteli ettei esimiehelle kannata kertoa kun vasta niin myöhään kuin mahdollista, kaikenlaista on kuulemma tapahtunut.
Eli tsemppiä sinne ja parempaa vointia !

 

[kestäkestä]

kerroin raskaudesta 5.:llä kuulla (lopulla), kun eivät muuten huomanneet. Tein työt vaikka voin huonosti. Ei raskaus ole sairaus.

 

[Alexa67]

"Ei raskaus ole sairaus." Totta, ei olekaan, mutta tuollaisten kirjoittajat kokeilkoot itse esim. jatkuvaa, koko päivän kestävää pahoinvointia ja oksentamista sellaiset 5-10 kertaa päivässä viikolle 23 asti = raskaus aiheutta joillekin oireita, jotka ovat todellakin sairauteen verrattavissa!!!

Itse kerroin, kun sairaslomalapussa luki "hyperemesis" ja miespuolinen pomoni kysyi pelästyneen näköisenä, mistä sairaudesta oikein on kyse. (Kysyi selityksen kuultuaan, että onko stressiperäistä - vastasin, että ei toki, ihan hormoniperäistä Eli mielestäni kannattaa kertoa, jos olo on huono ja se vaikuttaa työntekoon. Olen myös varma siitä, että jos olisin itse esimiesasemassa, arvostaisin kertomista ja rehellisyyttä enemmän kuin peittely-yrityksiä.

Toivottavasti Auroran olo paranee!

 

[Aurora Vee]

Kiitos vastauksista!

Arvasin että joku jossain vaiheessa lausahtaa klassikon "raskaus ei ole sairaus". Ei niin, tiedän kahden lapsen jälkeen missä kunnossa jaksaa painaa aina vaan (varsinkin kun kahdella ekalla on vain 1½ vuotta ikäeroa).

Ehkei vaikeinta ole huono olo, vaan sen salaaminen ja työnantajalle valehteleminen. Kotona saa laiskotella ja nukkua päiväunia, mutta töissä on pakko olla tehokas - varsinkin kun on vielä koeajalla. Työmatkat ovat 40 min suuntaansa autolla, sekin vaikuttaa jaksamiseen. Onneksi kesällä töissä on hiljaisempaa.

Lisää kokemuksia kaivataan!

 

[yksi pahoinvoiva]

Esikoista odottaessa olin ollut kk töissä kun huomasin olevani raskaana... ekat 20 viikkoa oli yhtä oksentamista, MIKÄÄN ei kestänyt sisällä ja "asuin" vessassa - myös työpaikalla. Maha myös kasvoi nopeaan, jo jollain rv 12 jouduin siirtymään äitiysvaatteisiin... Silti, kun kerroin raskaudesta rv 16, kukaan ei muka ollut huomannut mitään. Ihmettelen! Olin super-väsynyt ja jatkuvasti vessassa oksentamassa... niin, ja määräaikaisena olin, tottakai vielä koeaika menossa kun raskaaksi tulin . Raskaudesta huolimatta työsopimusta jatkettiin ja viikkoa ennen äitiysloman alkua minut vakinnaistettiin. Pomoni kuului tähän vähemmistöön, joka arvostaa hyviä työntekijöitä, olivatpa nämä sitten naisia tai miehiä, nuoria tai vanhoja, raskaana tai ei .

Toinen lapsi on tulossa ja tämä raskaus on ollut huomattavasti helpompi, kuin esikoisen odotus. Oksentaa ei ole tarvinnut kertaakaan, väsymys on ruvennut vaivaamaan vasta nyt (menossa rv 34) yms. Työpaikalla kerroin raskaudesta hyvissä ajoin, jotta ehtivät hankkia sijaisen.

Muistakaapa myös se, että raskaana ollessaan on luvallista pitää enemmän taukoja, kuin normaalisti. Lukee työsuojelulaissa, mihin tutustuin esikoista odottaessa.