Alle 30-kymppiset töissäkäyvät perheenäidit..

["äityli"]

Törmäättekö te tällaiseen?

Alan jo pikkuhiljaa kypsähtää, kun kaikki kauhistelevat miten voin olla näin nuori? Olen 25-vuotias tavallinen äiti, joka käy töissä ja jolla on kaksi lasta. Koulujakin olen ehtinyt käydä (AMK) ja töitäkin olen ehtinyt tehdä. Talo ja mieskin löytyy.

Mutta jatkuvasti kuulee, että kuinka "tyttöseltä" näytän ja miten voin olla noin nuori. Joskus se jopa loukkaa, että olisinko jotenkin vakuuttavampi jos olisin vasta yli 30-vuotiaana lähtenyt opiskelemaan/töitä tekemään.

 

["vieras"]

No ehkä se on enemmän sellaista ihmettelyä, kuinka olet ehtinyt tehdä kaikkea tuota tuohon ikään mennessä. Siis positiivista. Törmään sellaiseen itsekin, mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos teet työsi hyvin, ei pitäisi kummastelujen kaataa suuntaan eikä toiseen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22375524]No ehkä se on enemmän sellaista ihmettelyä, kuinka olet ehtinyt tehdä kaikkea tuota tuohon ikään mennessä. Siis positiivista. Törmään sellaiseen itsekin, mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos teet työsi hyvin, ei pitäisi kummastelujen kaataa suuntaan eikä toiseen.[/QUOTE]

Ai niin olen 30 v aj minulota kysyttiin viimeksi viime viikonloppuna paperit, kun olimme ulkona.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22375524]No ehkä se on enemmän sellaista ihmettelyä, kuinka olet ehtinyt tehdä kaikkea tuota tuohon ikään mennessä. Siis positiivista. Törmään sellaiseen itsekin, mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos teet työsi hyvin, ei pitäisi kummastelujen kaataa suuntaan eikä toiseen.[/QUOTE]

Ai niin olen 30 v aja minulta kysyttiin viimeksi viime viikonloppuna paperit, kun olimme ulkona.

 

["äityli"]

näin minäkin sen ymmärrän. Työnsaantivaikeuksia ei ole ollut, eikä työnjäljessä ole kyllä negatiivista palautetta tullut esimieheltä eikä työtovereilta. Joskus olen miettinyt, että ovatko jotkut 40-vuotiaat kateellisia että ovat jättäneet opinnot puolitieheen, eikä aikuisiällä enää ole vara opiskella? En tiedä.

Ehkä minulla on ikäkriisi? Mutta en haluaisi enää olla tyttönen

 

["juu"]

jos helpottaa, niin 10 vuoden päästä se kyseleminen lakkaa. 35v niin ei näytä enää 20vuotiaalta tai 15-vuotiaalta.

 

["tööt"]

ööö..siis ihmisethän ihailevat sinua etkö tajua?
Sinähän olet ihan täydellinen! Nuori äiti, työpaikka ja opinnot! Voi kumpa minäkin olisin kuten sinä!

JA ilmeisesti näytät ikäistäsi nuoremmalta. 25 ei ole enää kovinkaan nuori äiti

 

[tiiru]

Häh? Sehän on kohteliaisuus.

 

["viivi"]

Ei minua se häiritse, että työkaverit ihmettelevät miten olen ehtinyt hankkia koulutuksen, lapsen ja työkokemustakin tähän ikään, eikä sekään, että järestään luulevat muutaman vuoden nuoremmaksi, mutta se vähän loukkaa kun asiakas kysyy, koska se oikea insinööri tulee paikalle tai käy tytöttelemään ja vähättelemään taitojani tai voimiani jonkun fyysisen toimenpiteen kohdalla, joka kuitenkin kuuluu työhöni olennaisena osana, enkä voisi ammattiani haroittaa jos en siihen kykenisi. En siis voi sietää sitä, että ammatillista pätevyyttäni epäillään ulkonäköni vuoksi, vaikka pukeutuisinkin punaisiin kumppareihin, pilliharkkuihin ja myssyyn työnkuvaan kun ei sovi kauluspaitakaan. Toisaalta joka kerta olen toimituksen päätettyäni saanut kiitosta ja sanallisen hyvityksen alkulauseille.

Koitan siis antaa mennä toisesta korvasta ulos.

 

["siiri"]

[QUOTE="juu";22375554]jos helpottaa, niin 10 vuoden päästä se kyseleminen lakkaa. 35v niin ei näytä enää 20vuotiaalta tai 15-vuotiaalta.[/QUOTE]

Ei se välttämättä lopu. 60- vuotiaalta kolleegaltani oli kysytty ihmetellen, että olet tainnut tehdä todella nuorena lapsen, jos hän jo asuu omillaan, kun hän kertoi olevansa menossa tyttärensä luokse yöksi ollessaan naapuripaikkakunnalla koulutuksessa. Samoin yksi harjoittelija tuumi, että onhan teillä se yksi toinenkin nuori nainen töissä, kun puhuimme työpaikan erittäin korkeasta keski-iästä. Kollegani nimittäin näyttää nuoremmalta kuin moni 35- vuotias

 

["äityli"]

[QUOTE="viivi";22375616]Ei minua se häiritse, että työkaverit ihmettelevät miten olen ehtinyt hankkia koulutuksen, lapsen ja työkokemustakin tähän ikään, eikä sekään, että järestään luulevat muutaman vuoden nuoremmaksi, mutta se vähän loukkaa kun asiakas kysyy, koska se oikea insinööri tulee paikalle tai käy tytöttelemään ja vähättelemään taitojani tai voimiani jonkun fyysisen toimenpiteen kohdalla, joka kuitenkin kuuluu työhöni olennaisena osana, enkä voisi ammattiani haroittaa jos en siihen kykenisi. En siis voi sietää sitä, että ammatillista pätevyyttäni epäillään ulkonäköni vuoksi, vaikka pukeutuisinkin punaisiin kumppareihin, pilliharkkuihin ja myssyyn työnkuvaan kun ei sovi kauluspaitakaan. Toisaalta joka kerta olen toimituksen päätettyäni saanut kiitosta ja sanallisen hyvityksen alkulauseille.

Koitan siis antaa mennä toisesta korvasta ulos.[/QUOTE]

Just tätäkin tarkoitan. Minua voi todella luulla 20-vuotiaaksi! Olen pienikokoinen -50kg ja puolitoista metriä, vähän reilut. Fyysistä voimaa tarvitaan, tai lähinnä tekniikkaa. Tyttönenhän nostaa silti mitä vain

 

["viivi"]

[QUOTE="äityli";22375658]Just tätäkin tarkoitan. Minua voi todella luulla 20-vuotiaaksi! Olen pienikokoinen -50kg ja puolitoista metriä, vähän reilut. Fyysistä voimaa tarvitaan, tai lähinnä tekniikkaa. Tyttönenhän nostaa silti mitä vain [/QUOTE]

Ei tämä tosin ole pelkästään naisten ongelma. Miestäni luullaan usein harjoittelijaksi kun tulee työmaalle ja ilmeet ovat kuulemma usein näkemisen arvoiset kun on ensin kamojen purkamisen ajan kuunnellut urputusta ja sen jälkeen vetää työnjohtajan valkoisen kypärän päähän Samoin hän sai pari ihmettelevää kysymystä kun käväisi työmaalla meidän 2- vuotiaan kanssa.

Vaikka se välillä tympii ja rasittaa, kyllä minä mieluummin kuitenkin osoitan pätevyyteni ja ansaitsen arvostukseni työlläni kuin ulkonäölläni.

 

["vieras"]

Äsken vimeksi.
Oon 28v ja 3 lasta. Teen kyllä töitä kotona (pph). Mutta olin koiranpentumme kanssa pentutreeneissä ja siellä vetäjä puhui kuinka hän, varsinkin nyt kun omat lapset ovat aikuisia, puhuu itseään äidiksi koirilleen. Minä siihen sitten, että meillä ei voisi kun sitten kukaan ei enää tietäisi kenelle puhun..
Porukka katsoi vähän hitaasti. Ehdin jo luulla koirani karanneen. Joku sitten kysyi, et miten mulla voi olla lapsi. Korjasin, että kolme..