ällöttävä anoppi

[surumieli]

Mitä tehdä ikävälle anopille. Paitsi tukkia korvat. Makeilee ja on mairea lastenlastensa edessä, mutta heti toisessa huoneessa pojalleen suhisee, miten on väärän naisen valinnut, lapsetkaan tuskin ovat pojan (valitettavasti ovat). Perheemme pärjää perheenä ihan hyvin, mutta anoppi tuo seläntakana pahanpuhumisillaan paljon murhetta perheeseemme. Lasten pitäisi mummoa käydä tapaamassa, mutta näkevät jo itsekkin, millainen kaksinaamaisuus siellä rehottaa.

 

[miniä minäkin]

Olet vainoharhainen?

 

[Toinen miniä]

Minäkin olen saanut ällöttävän anopin ja sellaiset ihmiset joilla ei tätä ongelmaa ole eivät voi sinua ymmärtää. No ei voi yleistää, on ihmisiä jotka ymmärtävät. Meillä ei ole lapsia mutta olen saanut kuulla ja huomata etten ole sopiva hänen rakkalle pojalleen. Iloitse ihmisistä jotka pitävät teistä ja välttele tätä paholaista. Eivät lapsetkaan pidä ihmisestä joka on mustavalkoinen. Tarpeeksi kauan kun annatte tämän anopin olla yksin, niin pahan puhuminen loppuu. Et ole yksin tämän ongelman kanssa. Meitä ilkeästä anopista kärsiviä on suomi pullollaan, vaikka tuskin se kamalasti lohduttaa. Gooletappa ilkeä anoppi sanoilla Miehensä voi valita muttei miehen sukua. Aina voi valita kuitenkin ihmiset joille aikaansa antaa.

 

[rajanveto]

Aviomiehen tehtävä on puolustaa vaimoaan ja olla tämän tukena. Napanuora äitiin pitää viimeistään vihkipallilla katkaista. Jos mies ei tätä huomaa, voi siitä hänelle ystävällisesti huomauttaa. Pojan tehtävä on myös äidileen kertoa, että vaimo on nyt hänen elämänsä tärkein nainen, jota ei aliarvioida. Äitiään voi silti kunnioittaa ja rakastaa.

 

[naapurin tyttö]

Napanuora äitiin pitää viimeistään vihkipallilla katkaista. Jos mies ei tätä huomaa, voi siitä hänelle ystävällisesti huomauttaa.

Minä en ainakaan veisi vihkipallille asti miestä jolta ei jo ole napanuoraa katkaistu

 

[lähtisin jos voisin]

Aviomiehen tehtävä on puolustaa vaimoaan ja olla tämän tukena. Napanuora äitiin pitää viimeistään vihkipallilla katkaista. Jos mies ei tätä huomaa, voi siitä hänelle ystävällisesti huomauttaa. Pojan tehtävä on myös äidileen kertoa, että vaimo on nyt hänen elämänsä tärkein nainen, jota ei aliarvioida. Äitiään voi silti kunnioittaa ja rakastaa.

Tämä ei tule tässä elämässä tapahtumaan. Äidin poika, sotkeneet puurot ja vellit sitä paljon sekaisin, sairas luonne on vain paljastunut liian myöhään. On vain heidän totuutensa, heidän ainoa oikea tapa elää. Vaikka sitten parisuhteen kustannuksella.

 

[££]

En tule toimeen anoppini kanssa. Olemme liian erilaisia ja meillä on erilainen tapa tehdä asioita ja katsomme maailmaa ihan eri näkövinkkelistä.

En ole koskaan moittinut lapsilleni heidän mummoaan. Olen rohkaissut lapsia käymään mummonsa luona, joka asuu samassa kaupungissa. Silti itse välttelen yhteydenpitoa. Olemme toisillemme asialliset, mutta ei mitään sen enempää. Jos lapset eivät halua mennä mummonsa luokse, en voi sille mitään, mutta itse koen arvokkaana sen, että heillä on yhteyttä pieneen sukuunsa.

Meillä taas anoppi vihjailee eikä ikinä sano mitään suoraan. Hän on aika kapeakatseinen, eikä ymmärrä, että asioita voi tehdä eri tavalla. Hänen mielestään minun pitäisi olla kotiäitinä, vaikkei hän suostu ymmärtämään, että ansaitsen paljon enemmän kuin mieheni, joten minun on perheen hyvinvoinnin vuoksi pakko käydä töissä. Ammattini on sellainen, että pitkät äitiyslomat ei edes olisi mahdollisia ilman, että ammattitaito romahtaisi. Kuitenkin jos pidän ylityövapaita, niin hän pitää minua työssävieroksujana.

Meillä onneksi mies puolustaa minua tarvittaessa. Hänellä on taito kuitata nauraen höpöhöpönä äitinsä jutut, mutta minuun ne koskevat.

Voit kokeilla sanoa anopille suorat sanat, voit lakata käymästä siellä (mies ja lapset voivat käydä keskenään), voit olla hiljaa ja hymyillä tai voit puhua asiasta suoraan miehen kanssa. Itse valitsin sen kompromissin, että en sano vastaan, mutta vastaavasti enpä siellä käykään kuin vain 1-2 kertaa vuodessa eli niin vähän kuin mahdollista. Vastaavasti en kyllä myöskään kutsu häntä kylään kuin lasten synttäreille.

 

[hämäläinen anoppi]

Nyt olisi kyllä avioliitoneuvojan tai muun terapeutin puheille menon paikka,niin teidän kuin anopinkin,mikäli ette ole keskustelemalla päässeet eteenpäin.Jonkun on saatava anoppi uskomaan,että teidän elämäänne voi puuttua VAIN pyydettäessä.Jos tämä ei onnistu,ero teille tulee tavalla tai toisella. Anopin pitää antaa teidän elää omaa elämäänne ja elää itse omaansa,päästää irti pojasta.Välejä ei tarvitse katkaista jos yhteityö sujuu puolin ja toisin.

Minä olen anoppina yrittänyt pitää huolta tarkasti siitä,että en puutu poikani perheen asioihin kuin pyydettäessä,siksi olenkin hyvissä väleissä miniän kanssa.Tiedän tasan tarkkaan,että jos alkaisin neuvoa ja määräillä yms.,yhteistyö loppuisi välittömästi niin pojan kuin miniänkin kanssa.Olen pelkästään tyytyväinen,että he pärjäävät omilaan,olemme silti kanssakäymisissä ja lapsenlapset ovat meillä usein.

Toivon että saat asiat kuntoon mahdollisimman pian.Tsemppiä.

 

[suu auki]

Tietääkö anoppisi varmasti, miltä sinusta tuntuu hänen käytöksensä? Ihminen voi tietämättään, johtuen erilaisesta ympäristöstä/työstä/koulutuksesta yms. asioista, tuottaa toiselle pahaa mieltä. Viisainta on silloin avata suunsa ja sanoa suoraan.

Itse olen sekä anoppi että miniä eikä tietääkseni ole hankausta kumpaankaan suuntaan. Mutta kun lukee näitä juttuja, tulee epävarma olo, että jospa kuitenkin teen jotain hölmöä ja nämä eivät sano. Olisi tosi harmillinen juttu.

Siis: aukaise suusi ja sano mitä OIKEASTI ajattelet. Miehesi näkee äitinsä toisin silmin, ymmärtävämmin. Et voi olettaa hänen osaavan lukea ajatuksiasi.

 

[Riemusta kiljuja]

Minun anoppini on esitellyt miehelleni naisia, joista toivoisi minun seuraajaani. Tosi sööttiä.

 

[voi mitä nössöpaskoja äijät on]

Sano ap miehellesi, että voi valita, joko sinut tai äitinstä. Ei se sen kummempaa ole. Jos miehesi on noin täysiverinen runkkari, niin potkisin sitäkin perseelle.Jos antaa äitinsä räkyttää sinulle ja haukkua sinua, niin en jumaliste tuollaista nössöä katsoisi. Asia on sitten erikseen jos anopilla on aihetta haukkumiseen. Mutta sekin homma pitää tehdä päin pläsiä, eikä selän takana.

 

[en tule hautajaisiisi]

Miehet ovat nössöjä, juuri näiden miesten äideistä tulee näitä kuuluisia anoppeja, joista puhutaan ja jotka ovat anoppi-maineen takana.

Ikipäivänä mieheni ei käänny äitiä vastaan. Ennen nielee paskapuheet. Vuodet vierivät, minä olen entistäkin katkerampi. Kun olen viimein tajunnut teatterin taustan. Että ollaan mielin kielin, mutta selän takana sähistään. Ja myönnän olevani ikävä ihminen. Mutta niin on anoppikin.

 

[Ajatuksen voima?]

Anoppia ei voi muuttaa niinkuin ei ketään toistakaan ihmistä. Ei edes omaa miestä. Siispä pitää kääntää katse itseen ja yrittää löytää luovia ratkaisuja ongelman ratkaisemiseksi. Esimerkikisi ehdottaisin positiivisen energian lähettämistä anopille. Varaa 1 minuutti päivässä hänelle ja ajattele hänet onnellisena, tyytväisenä ja iloisena mummuna. Näe hänet sielusi silmillä sydämellisenä ja rakastettavana, joka kohtelee ystävällisesti perheenjäseniään. Vältä negatiivista ajattelua niin paljon kuin mahsollista. Kokeile!

 

[Hyvä ilman anoppia]

Mitä tehdä ikävälle anopille. Paitsi tukkia korvat. Makeilee ja on mairea lastenlastensa edessä, mutta heti toisessa huoneessa pojalleen suhisee, miten on väärän naisen valinnut, lapsetkaan tuskin ovat pojan (valitettavasti ovat). Perheemme pärjää perheenä ihan hyvin, mutta anoppi tuo seläntakana pahanpuhumisillaan paljon murhetta perheeseemme. Lasten pitäisi mummoa käydä tapaamassa, mutta näkevät jo itsekkin, millainen kaksinaamaisuus siellä rehottaa.

Tiedätkö mikä on anopin ihannepaino? Se on 250g uurnankanssa Minulla oli vähän samanlainen anoppi kuin sinullakin niin ymmärän miltä sinusta tuntuu. Syvät osaanottoni, kyllä se anoppi heittää ajallaan lusikan nurkkaan

 

[anoppi helvetistä]

Anoppina ei ole helppo olla ja olen sen itse nyt huomannut kun sen arvonimen olen saanut. Olen pitänyt etäisyyttä nuoreen pariin, antanut heidän elää omaa elämäänsä ja itse elänyt omaani. En ole sekaantunut heidän asioihinsa millään tavalla vaan he ovat saaneet järjestää elämänsä ihan omanlaisekseen. Tämä ei kuitenkaan aivan heitä tyydytä, sillä olen saanut kuulla monenlaista palautetta, olen välinpitämätön, itsekeskeinen, kylmä. He ovat sikäli herkkiä minun puoleltani tuleville asioille, sillä jos erehdyn tekemään yhdenkin "vääränlaisen" kysymyksen tai kommentin, niin silloin saan kuulla olevani tunkeileva ja määräilevä ja anoppi suoraan helvetistä. Tämä on kyllä sellaista nuoralla tanssimista, että en tiedä oikein miten tästä kunnialla selviydyn. Joskus huudan mielessäni, että mitä h----ttiä he minulta haluavat? Miksi en saa elää ja olla niin kuin ennen olin, ennen anoppiaikaa. Kaikki oli niin selkeää ja helppoa, elämä ja ihmissuhteet kunnossa, mutta nyt on tämä ahdistus kun en enää tiedä miten olisi minun oikein tätä elämää elää.

 

[Kissan häntä]

Anoppi h.....stä, ole vaan sama ihminen kuin ennenkin äläkä liikaa mieti, mitä nuoripari sinulta haluaa. Ehkä he vaistoavat epävarmuutesi ja ovat ryhtyneet käyttämään sitä hyväkseen. Ota takaisin oma elämäsi itsellesi, muita kumartamatta. Saat olla oma itsesi ja sanoa vaikka suoraan, mitä h......iä te oikein haluatte. ( perintöä?)

 

[tuuliviiri vallaton]

Tämä on kyllä sellaista nuoralla tanssimista, että en tiedä oikein miten tästä kunnialla selviydyn. Joskus huudan mielessäni, että mitä h----ttiä he minulta haluavat? Miksi en saa elää ja olla niin kuin ennen olin, ennen anoppiaikaa. Kaikki oli niin selkeää ja helppoa, elämä ja ihmissuhteet kunnossa, mutta nyt on tämä ahdistus kun en enää tiedä miten olisi minun oikein tätä elämää elää.

Elä elämääsi juuri niin kuin itse parhaaksi koet. Et pysty vaikuttamaan siihen, miten nuoripari sinuun suhtautuu, joten anna olla. Jos he jotain valittavat, niin kerro kuinka et tiedä miten olla, kun mikään ei kelpaa. Puhuminen auttaa. Ja jos ei auta, niin sitten vain luovuta. On nimittäin olemassa ihmisiä, jotka eivät tiedä itsekään mitä haluavat, joten heitäpä on hyvin vaikea miellyttää.

[tuplaviesti poistettu]

 

[edellinen]

Näköjään tuli tuplat

 

[tuskastunut väsynyt kyllästynyt]

Anoppia ei voi muuttaa niinkuin ei ketään toistakaan ihmistä. Ei edes omaa miestä. Siispä pitää kääntää katse itseen ja yrittää löytää luovia ratkaisuja ongelman ratkaisemiseksi. Esimerkikisi ehdottaisin positiivisen energian lähettämistä anopille. Varaa 1 minuutti päivässä hänelle ja ajattele hänet onnellisena, tyytväisenä ja iloisena mummuna. Näe hänet sielusi silmillä sydämellisenä ja rakastettavana, joka kohtelee ystävällisesti perheenjäseniään. Vältä negatiivista ajattelua niin paljon kuin mahsollista. Kokeile!

Ollaan tuettu mokomaa noita-akkaa kaikin liikenevin voimin ja vapaa-aikaa uhrattu hänelle. Käydään kaupassa, kuljetetaan lääkäriin autolla (jos älyää pyytää, kertoa...) ollaan ymmärretty hänen murheitaan ja oltu osaa ottavaisia. Ikinä en ole vastaan sanonut, ehkä olisi pitänyt. Vaikka itse olen henkisesti eri planeetalta, lapsia olen yllyttänyt menemään viikottain kylään, ettei pääse sanomaan. Minkäs teet, ihminen, joka vääntää joka lauseeni itseäni vastaan..

 

[Family*s first]

Ollaan tuettu mokomaa noita-akkaa kaikin liikenevin voimin ja vapaa-aikaa uhrattu hänelle. Käydään kaupassa, kuljetetaan lääkäriin autolla (jos älyää pyytää, kertoa...) ollaan ymmärretty hänen murheitaan ja oltu osaa ottavaisia. Ikinä en ole vastaan sanonut, ehkä olisi pitänyt. Vaikka itse olen henkisesti eri planeetalta, lapsia olen yllyttänyt menemään viikottain kylään, ettei pääse sanomaan. Minkäs teet, ihminen, joka vääntää joka lauseeni itseäni vastaan.. [/quote]




Ottaisitko lapsesi metsäänkin mukaan vain syöteiksi, jos sattuu karhu tulemaan vastaan? Ettei sinua syötäisi?

Sinun tehtäväsi on huolehtia omista lapsistasi ja voit valita ihmiset jotka antavat heille hyviä eväitä elämää varten. Ei tehtäväsi ole kumarrella miehesi äitiä. laita elämäsi arvojärjestys uusiksi. Ihmiset voi valita kenen kanssa on tekemisissä, myös ne ketkä ovat tekemisissä yhdistääkseen ja vahvistaakseen teitä perheenä, eikä repiäkseen teitä irti toisistanne, (lapsia, miestä ja sinua)

Kyllä on pyllyllään asiat.

 

[en jaksa tätä enää]

Lasten tulee käydä mummon luona, on anopin näkemys. Olen aina puhunut miehelle, ettei lapsia saa sotkea aikuisten asioihin, vaan eipä näy tuo puhe perille menevän. Asiat ovat pyllyllään, lapsista näkee, että on heidän kuulten pahaa puhuttu. Mutta kun ovat niin solidaarisia, eivät halua valita joko tai. Käyvät anoppilassa pahoittamassa mieltään ja yrittävät sietää. Mies on kotiinsa niin sidoksissa henkisesti, että kuolisi jos pitäisi jättää kuvioista pois.

 

[Family*s first]

Kumpi on lasten huoltaja ja päättää heidän asioistaan ( sekä on vastuussa heidän hyvinvoinnistaan psyykkisesti ja fyysiesti) sinä vai anoppi?

Älä anna anoppisi vähitellen ohjelmoida lapsia ja arvojasi sinua vastaan. Olet lastesi ainoa äiti.

Mummon rooli on olla "vain" mummo. Sinä olet se, joka lapset kasvattaa ja heille opettaa elämän tärkeitä asioita, suvaitsevaituutta, ymmärrystä, lähimmäisen rakkautta jne.

Omalla mallillasi annat lapsille käsityksen että sinusta voi puhua noin, sinua ja mielipiteitäsi ei tarvitse arvostaa, ethän tee niin itsekään, vaan anoppi on teistä se vahvempi. Vahvempi saa lapset kasvamaan oman arvonsa mukaisesti.

Ps. En tahdo olla ilkeä. Puhun nimittäin kokemuksesta. Pelkkä äitiys käsitteenä ei riitä. Sitä pitää olla myös henkisellä tasolla. Vahva pitää olla ja kasvattaa lapset sekä omalla mallillaan että mielipiteillään ja käytöksellään omien arvojen mukaisesti mikäli aikoo ne lapsilleen siirtää.
Tässä auttaisi kovin jos molemmat vanhemmat olisivat samoilla linjoilla. Muutoin tuloksena on tuo.

Jos olisin aikoinani tiennyt yhtä paljon kuin nyt, olisin juossut ja kovaa lapset kainalossa enkä olisi alistunut anopin ja poikansa "pelkäksi lasten synnyttäjäksi". Juoksinkin, mutta liian myöhään ja siinä vaiheessa yksin, ilman lapsia. Anoppi oli jo heille tärkeämpi esikuva kuin minä. Oma moka.

 

[napanuora poikki]

Edellisessä kirjoituksessa anopilla tuntuu olevan valta-asema myös poikansa elämässä, joka tekee niin kuin äiti tahtoo. Älä alistu heidän komeentoonsa, ota oman elämäsi ohjakset omiin käsiisi. Pikkuhiljaa ala suunnitella aluksi pieniä muutoksia, sitten asteittain isompia. Perheterapiasta voisi olla apua, kun mies on liiaksi äidin talutusnuorassa. Ainakin sinulle, väkisinhän toista ei voi muuttaa.

 

[lkj]

miestä voi perheterapeutille viedä, hyvänen aika, sehän olisi jo äidin pojan hulluksi leimaamista.
Itse olen anoppi ja kaiketi minulla on hyvät välit miniäni kanssa, mutta minulla ei ole minkäänlaisia harhakuvitelmia poikani ylivertaisuudesta, hän on ihan tavallinen kolmikymppinen mies, eikä suinkaan virheetön yksilö ja mielissäni, että hän miniälle kelpaa. Lastenkasvatukseenkaan en puutu, mitä nyt joskus syömme nurkan takana karkkia salaa lasten kanssa ja nauraa kiherrämme ja joka kerta olemme jääneet kiinni. ;-)

 

[kasvu ja kehitys]

On suurta viisautta lähteä terapiaan, kun on ongelmia ihmissuhteissa. Viisas myöntää ongelmien olemassaolon ja yrittää parhaansa mukaan tehdä asialle jotain. Tietämättömät ja tyhmät kuvittelevat, ettei mitään ongelmaa edes ole olemassa. Ehkä terapia ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta ulkopuolisen näkökulma valottaa asioita uudella tavalla.