Alta 2-v:n sosiaalisuudesta, mm. puisto"käyttäytyminen"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti

Vieras
Ihan aattelin kysellä nyt tällaista,kun on näyttää siltä, että meidän lapsi olisi ainoa tätä luokkaansa.

Käydään lapsen kanssa viikonloppuisin aamulla ja iltapäivällä ulkoilemassa. Käydään niin tutustumassa luontoon, kävely-/vaunulenkeillä ja ollaan myös puistoissa. Jos ollaan esim. puistossa ensimmäisiä, niin taaperomme kyllä jo kaukaa havainnoi ja ilmoittaa, että muitakin on tulossa. Selvästi on kiinnostunut, mutta sitten kun lapsi/lapset tulevat lähemmäs ei otakaan sen enempää kontaktia. Ei osaa ns. yhteisleikkiä. Leikkitelineistä poistuu, jos joku muu tulee leikkimään viereen tai esim. jos on ollut liukumäessä, ja joku muu tulee laskemaan suuttuu ja lähtee pois. Ei jaksa odottaa vuoroaan. Tänään jälleen kerran koin kuinka muut lapset leikkivät, hymyilevät ja nauravat yhdessä olivat minkä ikäisiä tahansa, kun meidän lapsi vetäytyy sivullamme joko tuijottamaan muita tai tekemään jotain ihan omiaan. tänään kuin muita oli tullut paikalle, niin n. 15 min. päästä lähti rattaita kohti ja halusi pois puistosta. Näin joka ikinen kerta.

Lapsi on hyvässä perhepäivähoitopaikassa, jossa ulkoillaan säännöllisesti. Pph:n mukaan ei tuo "puistokäyttäytyminen" ole näin vahvaa. Tosin kuulemma myös vähän ensin tarkkailee. Itse olen huomannut ajat sitten, että lapsemme on ns. tarkkailija. Katselee ensin pidempään ennen kuin alkaa sosiaalistumaan. Nyt vaan mietin onko tämä meidän lapsi ainoa luontoaan. Tuntuu kurjalta, kun muut äidit katsovat hieman oudosti meidän hoomoilasena muita tuijottavaa lastamme, joka vetäytyy erilleen. Niin ja kyllähän se minusta tuntuu myös kurjalta, kun en pääse koskaan tutustumaan toisiin äiteihin, kun olen koko ajan etäällä oman lapseni kanssa.

Onko muita "vertaisia"?

Asiassa harmittaa se, että lapsi ei opi sosiaalisuutta
 
Ensinnäkin, vasta n. kolmevuotiaat alkavat oppia yhteisleikkiä. Toiseksi, tarkkaileminen ei tarkoita epäsosiaalisuutta ja ujous on ihan yhtä hyvä luonteenpiirre kuin mikä muu tahansa. Kolmanneksi, meidän esikoinen oli tuon ikäisenä aivan hysteerinen, kun mentiin puistoon (siis oikeesti käyttäytyi kuin autistinen lapsi), vaikka oli päikässkin. Nyt kuitenkin vajaa viisivuotiaana ei näyttäis olevan mitään ongelmia. Joten älä turhia huoli :).
 
läheltä nähnyt samaa.omat ovat supersosiaalisia. Miten itse kohtaat muita ihmisiä? Jos itsekin olet vähän erakoituva, lienee perinyt tavan käyttäytyä. Mene lapsen kanssa reippaasti mukaan, nappaa vaikka syliin ja totuta muihin lapsiin. Anteeksi nyt, mutta tuo sun tapaus näyttää olevan yhden lapsen perheissä oleva ilmiö!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas harmaana:
Ensinnäkin, vasta n. kolmevuotiaat alkavat oppia yhteisleikkiä. Toiseksi, tarkkaileminen ei tarkoita epäsosiaalisuutta ja ujous on ihan yhtä hyvä luonteenpiirre kuin mikä muu tahansa. Kolmanneksi, meidän esikoinen oli tuon ikäisenä aivan hysteerinen, kun mentiin puistoon (siis oikeesti käyttäytyi kuin autistinen lapsi), vaikka oli päikässkin. Nyt kuitenkin vajaa viisivuotiaana ei näyttäis olevan mitään ongelmia. Joten älä turhia huoli :).

kiitos :)

Tuo toisten äitien arvostelevuus vaan tuntuu välillä niin pahalta. Ehkä sitten kuitenkin on tullut äitiinsä; itse olen melkoinen höpöttäjä, mutta isoissa ryhmissä olen kuitenkin tarkkailija.

Toki sallin lapseni erilaisuuden, muottiin ei ole tarkoitus pakottaakaan.
 
Tuon ikäiset leikkivät vasta rinnakkaisleikkejä eli eivät leiki yhteisiä leikkejä. Oman vuoron odottamista kyllä voi ruveta treenaamaan jo tuon ikäisenä. Jos puisto on aidattu, voit antaa lapsen viipottaa itsekseenkin ja seurata lasta kauempaa samalla kun tutustut muihin äiteihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas harmaana:
Ensinnäkin, vasta n. kolmevuotiaat alkavat oppia yhteisleikkiä. Toiseksi, tarkkaileminen ei tarkoita epäsosiaalisuutta ja ujous on ihan yhtä hyvä luonteenpiirre kuin mikä muu tahansa. Kolmanneksi, meidän esikoinen oli tuon ikäisenä aivan hysteerinen, kun mentiin puistoon (siis oikeesti käyttäytyi kuin autistinen lapsi), vaikka oli päikässkin. Nyt kuitenkin vajaa viisivuotiaana ei näyttäis olevan mitään ongelmia. Joten älä turhia huoli :).

siis samaa mieltä, mutta perheen omilla toimintatavoilla on suuri merkitys. Jos pitää omaansa kuin särkyvää lasiastiaa, seuraukset ovat nuo. 2-vuotias ei yhteisleikkiin pysty, mutte pystyy tutustumaan ja seuraamaan muita muiden leikkien keskellä ja 2 vuotias leikkii omia leikkejään sitten siellä muiden lasten keskellä.
 
:wave: Täällä ihan samanlainen taapero !
Alta 2:n vuoden seurasi taustalta muiden touhuja, mutta nyt parissa kuukaudessa muuttunut tosi paljon. Aluksi pelkäsi päiväkodissa muita samanikäisiä, nyt menee seassa kuin kala vedessä.
Äidin seurassa joskus arastelee tavallista enemmän muita lapsia, kuuluu varmaan asiaan.
Arkuus ei ole huono luonteenpiirre; eipähän lähde tuntemattomien matkaan !
 
mä mietin tätä pitkään mitä olen tehnyt väärin. Itse olen aina reippaasti uusien tullessa tervehtinyt ja yrittänyt ottaa kontaktia, huomioinut myös lapset. Rohkaissut, ilman pakottamista, lastamme menemään esim. keinuihin tms., missä voisi keinua toisen kanssa. Ei häntä vaan kiinnosta. On opetettu odottamaan vuoroaan. Lapsemme on tempparamenttinen, mistä on saatu neuvolassa kuulla. Jotenkin tuntuu, että meillä yritetään olla rennosti, mutta myös opettaen käytöstapoja ja sosiaalisuutta pienestä pitäen. Tuntuu menevän kuuroille korvillle.

Emme suinkaan ole pitäneet lastamme missään lasikuvussa. Kovasti on kannustettu oma-aloitteisuuteen ja kehuttu kun oppii tai itse osaa jotain. Kuitenkaan tuollaista alta 2-vuotiasta, ei ainakaan meidän lasta, voi jättää niin kuin näitä toisia lapsia, mitä nyt tänään puistossa sivu silmällä seurasin, menemään itsekseen. Sitä tullaan lujaa liukumäestä alasta tai leikkitelineeltä, kun tasapaino ei ole mitään 5-v:n tasoa.

Vaikka äsken kerroin siis, että olen itse tarkkailija, olen voittanut itseni näissä tilanteissa ja yrittänyt hakeutua toisten seuraan.
 
Anna vaan ajan kulua äläkä kuuntele tuollaisia kommentteja. Et ole tehnyt mitään väärin, usko pois! Nauti lapsestasi ja hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Kun itse näytät esimerkkiä, hän kyllä jossain vaiheessa rohkaistuu.
 
Mulla on 1v., joka mielellään jo ottaa kontaktia muihin lapsiin puistossa jne. Oli siinä mielessä mukava lukea tällaista kun meillä puistossa on monia kuvailemiasi lapsia ja mua on harmittanut kun ne ei leiki meidän pojan kanssa vaikka hän siis isompiin yrittää ottaa kovasti kontaktia, leikkiä hippaa jne. Mutta ei siis olekaan äidin opettamaa kylmäkiskoisuutta tms. vaan lapsen omaa ujoutta. Ymmärrän kyllä että ihan pienet ei vielä yhdessä varsinaisesti leiki mutta olenkin ajatellut että nämä vähän isommat jo leikkisi kun meidän poika kyllä mielellään hakeutuu muiden seuraan ja viereen leikkimään.
 

Yhteistyössä