M
"Milja"
Vieras
Mä puntaroin tätä asiaa ihan hirveesti. Olen siis jo yli kolmekymppinen, kahden lapsen asuntovelallinen äiti. Olen säästänyt tulevia opintoja varten niin, että mahdollisesti voisin lähteä opiskelemaan ihan kokopäiväisestikin. Ja alkuun saisin aikuiskoulutustukeakin. Mutta toki taloudellisesti olisi turvatumpaa opiskella työnohessa niin, että olisin lähipäivät opintovapaalla.
Mun työ vaan on hirmu kuormittavaa ja olen todella loppu koko ajan, on siis lähes utopistinen ajatus, että jaksaisin tämän työn ohella opiskella, kun en jaksa edes harrastaa enää töiden jälkeen.
Mutta nuorisopuolella opiskelussa taitaa perheellisellä olla nurjana puolena se, että on läsnäolopakko ja jos ja kun lapset sairastavat niin ollaankin ongelmissa
. Ainakin käsittääkseni näissä asioissa ollaan todella ehdottomia ja joustamattomia, mitä nyt olen muiden opiskelijoiden juttuja kuunnellut.
Mitähän tässä muuta vielä on mitä en ole osannut huomioida. Toki pitää vielä päästä kouluun sisään, että eihän tästä niin vaan lähdetä opiskelmaan mutta olen valmis yrittämään kerta toisensa jälkeen.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
Mun työ vaan on hirmu kuormittavaa ja olen todella loppu koko ajan, on siis lähes utopistinen ajatus, että jaksaisin tämän työn ohella opiskella, kun en jaksa edes harrastaa enää töiden jälkeen.
Mutta nuorisopuolella opiskelussa taitaa perheellisellä olla nurjana puolena se, että on läsnäolopakko ja jos ja kun lapset sairastavat niin ollaankin ongelmissa
. Ainakin käsittääkseni näissä asioissa ollaan todella ehdottomia ja joustamattomia, mitä nyt olen muiden opiskelijoiden juttuja kuunnellut. Mitähän tässä muuta vielä on mitä en ole osannut huomioida. Toki pitää vielä päästä kouluun sisään, että eihän tästä niin vaan lähdetä opiskelmaan mutta olen valmis yrittämään kerta toisensa jälkeen.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
