Kyllä on taas asiantuntijat rivissä keskustelemassa. Heti kun ollaan kotia moittimassa jos lapsi lyö. Ihan vaan tiedoksi, että lapset oppivat jos vaikka mitä ja usein aivan luontaisesti itse bonjaten, että näinkin voi tehdä. Voivat oppia ikäviä tapoja myös muilta lapsilta, tv-ohjelmista jne. Ei voi heti ajatella, että kotona lyödään ja näytetään lapsille väkivaltaa. Ainakin ne, jotka on paljon lasten kanssa tekemisissä tietävät, että rajojaan ketellessaan lapset saattavat olla hyvinkin tempperamenttisiä ja äkkipikaistuksissaan tehdä jos vaikka mitä. JOillekin lapsille tulee raapimisvaihe, joillekin kiljumisvaihe, jollekin lyömisvaihe, jollekin nipistelyvaihe jne. Ei todellakaan mitään miellyttäviä vaiheita, mutta ihan normaaleja lapsia ovat ja käyvät läpi ihan tavanomaisia kehitysvaiheita. JA harvoin kenenkään kullannuppu säästyy noilta kaikilta vaan itse kukanenkin vuorollaan omaksuu jonkun ikävän tavan. Joillekin niitä tulee ennemmin, toisille myöhemmin. Meillä taapero kävi yhteen väliin läpi ton raapimisjutun. Se oli hänen keinonsa puolustautua kun joku tuli repimään leluja käsistä tai hän itse meni tekemään kiusaa toiselle, otytamaan leljuja ja sitten raapimaan. Oli kova homma saada ikävä tapa pois. Ja kun se sitten vihdoin unohtyu, ei mennyt kuin 2kk niin lapsi alkoi läpsimään. Toisinaan läppöäsee kun yli-innostuu, toisinaan suuttuu kun joku tulee leikkimään hänen leluillaan. Ja järkipuhe ei millään riitä. Aikalisää meilläkin otetaan ja opetellaan pyytämään loukatulta anteeksi, mutta täytyy sanoa, että on ihan hemmetin työlästä eikä viesti tahdo mennä perille. Usein otan riideltyt lelut pois käsiltä ja sanon, että kun ei nätisti osata leikkiä niin ei leikitä sitten ollenkaan. Tai annan lelun vastapuolelle ja omani saa huutaa vaikka silmänsä päästä (siis jos omani ollut syntipukkina). Mutta vaikka katumista kestääkin huikeat puoli minuuttia, niin sitten asia on unohdettu ja löydetään pian uusi riidan aihe. Lastani en lyö, en tukista en anna luunappeja, mutta täytyy myöntää, että kovapäistempien ja tempperamentikkaiden lasten kanssa on vaikeaa saada viesti menemään perille. Näteillä ja rakentavilla keskusteluilla ei oo mitään taikaa ja näyttää ettei kunnon aikalisäkään mitään opeta. On oikeasti tukalaa olla se vanhempi, jonka lapsi aina ehtii tekemään jotain ilkeää. Kun sitä niin toivoisi, että osaisi leikkiä nätisti eikä satuttaisi ketään. Olen itse aina passissa nyt kun ikävaiheen tiedän ja osaan olla varuillani ja valmiina puuttumaan tilanteisiin. Minä kun haluan todellakin pitää huolen siitä, että omani ei muita kiusaa ja pyytää heti anteeksi kun on ilkeä ollut. Meillä ei noita tilanteita tosiaankaan katsota sormpien läpi. Mutta vaikka kuinka yrittää tilanteen tehdä selväksi lapselle niin, että hän myös ymmärtää tehneensä väärin, niin tuntuu, ettei viesti mene siltikään aina perille. Ja se on pahuksen hankalaa. TUntuu,. ettei oo kohta muita vaihtoehtoja kuin antaa se hemmetin kiistelty luunappi. Todennäköisesti jatkan tätä omaa linjaa ja koetan hillitä itseni kuten olen toistaiseksi onnistunut tekemään, mutta tällä tavoin rajojen opettaminen tuntuu ikuisuusprojektilta. Mikään ei mene täysin perille, ei koskaan ainakaan niin että jäisi viimeiseksi kerraksi. Mäiskimistä tuntuu kestävän niin kauan että lopulta keksi jonkin toisen jutun tai paha tapa unohtuu. Se ei lopu mun aikalisöihin, anteeksipyyntö-opetteluihin´jne. Ja mainitiaan nyt sekin, että äänensävy on meikällä kyllä sen verrasn ankara, että tässä ei sinänsä mistään pehmoilusta ole kyse eikä lempeestä lässyttelystä. Lapset on erilaisia ja toiset vaatii sen hemmetin pitkän pinnan vanhemmilta ja tiukan rajojenasettelun viikkoja ja kuukausia kun toiselle taas menee perille saman tien. Lapsai mulla 2, nyt puhun esikosta ja esikon vaiheista. Mutta olen ollut ikäni tekemisissä lasten ja kasvatustyön kanssa ja tiedän hyvin, etteivät kaikki ole lainkaan samasta puusta.
ja tarvittaessa olen valmis vaikka ottamaan takajaloista kiinni ja iskemään talon kulmaan.
Joskus, kun on lehtijuttuja rikoksia tehneistä nuorista, se saattaaa sanoa, että just tollasia lapsista tulee, kun niitä ei enää saa rankaista. Sitten aina sama keskustelu, että voihan niitä muutenki rankaista. Näkeehän se itsekin, että esikko alkaa itkeä kun käsketään arestiin tai varoitetaan, että tulee arestia. Niin että selkeästi riittää ainaki vielä tämän kokoisiin arestikin rangaistukseksi. Katsotaan sitä jatkoa sitten kun tulee ajankohtaiseksi, mutta minä en katele sitä, että lapsia aletaan pieksämään...