Toggle sidebar

Annatteko lasten olla oma itsensä, valita mistä tykkää, vaatteissa, väreissä, hahmoissa yms.?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksilöllisyys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

Yksilöllisyys

Vieras
Olen itse opettanut lapsille että jokainen saa olla oma itsensä, tykätä mistä haluaa. Ja joo, ei tietenkään saa tykätä satuttaa toisia mut lähinnä nämä vaatevalinnat, värit, lelut ja muut viattomat tykkäämiset on nyt kysymyksessä... ja tottakai luonne, saako olla poikatyttömäinen, tyttöpoikamainen... meillä on ekaluokkalaisen pojan kohdalla törmätty nyt siihen että eräs sukulainen vihjaa, hyvinkin säästelemättä että nyt olisi hyvä aika mahtua siihen " poikamuottiin " kun koulu alkaa... jokainen voi päätellä mitä se tarkoittaa...tämä sama ihminen on opastanut meille vanhemmille viime aikoina että tytöt voi valita vapaasti mistä tykkäävät ja millaisia vaatteita pitävät, eli hyväksyvät heidät millaisena vain ( meillä yksi poikatyttö heidän määritelmän mukaan) mutta pojilla ei kuulema ole samaa vapautta vaan meidän vanhempien täytyisi päättää millaisia vaatteita poikamme pitää ja mistä tykkää... on kuulema poikien värit, kuviot, joista pitää olla tarkkana. Tytöllä ei samaa sääntöä koska on tyttö. en ole oikein sujut sen kanssa että vain perheen tytöistä tykätään sellaisena kuin ovat ja pojat määritellään aikuisten toimesta lokeroon.
Siksi kyselen teiltä, miten toimitte lastenne kanssa? Ja mitä sanoisitte sukulaiselle joka tuputtaa pikku koululaiselle tällaista ajatusmaailmaa?
 
Itte tuo 8v poika määrittelee asiansa ja saa määritelläkin. Emme sanele.
Sillä on esim hyvin tyttömäinen pyörä josta tykkää. Ajelkoon sillä vaan.
Anoppi on jossain määrin sellanen just että värit ja kuvat on tyttöjen tai poikien. Vauvana jo vaihtoi pojan yöasun mielestään parempaan kun pukemani oli liian tyttömäinen. Aivan kun 6kk lapsi jotenkin vinksahtaisi siitä että sattui nukkumaan yökkärissä jossa oli jopa vaaleanpunaista raitaa. Myöhemmin ei suostunut ostamaan kirkkaanpunaisia rukkasia vaikka ne sillon 4v ois olleet mieleiset. Mutta kun piti ottaa ne siniset...Nykyäänkin ostaa hyvin poikatyylisiä vaatteita eikä esim ollenkaan punaista,keltaista tms.
 
En anna täysin valita itse. Meillä menee kyllä käytännöllisyys aina ensimmäisenä valintaperusteena, vaatteiden pitää olla toimivia ja asiaansa sopivia. Jotain epäkäytännöllistä hörhelöä voi saada juhla-asuksi yms. Tyttö ei esim. ensimmäisten pinkkien käyttösandaalien jälkeen saanut toisia pinkkejä, ne kun olivat parin minuutin käytön jälkeen kaikkea muuta kuin pinkit ulkoleikeissä. Juhlakenkinä sitten on ollut tuollaisia arkoja värejä.

Kyllä muut pojat opetti pojalle, että punainen on tyttöjen väri jo ennen kouluun menoa. Sitä ennen hän käytti paljonkin kirkkaanpunaista, mikä sopi hänelle hyvin. Sai ihan pienenä valita esim. pyjaman, otti kirkkaanpunaisen sinisen sijaan omilla silloisilla suosikkihahmoillaan koristettuna.
 
Olen kyllä muutenkin välillä ehkä liiankin suojeleva lapsia kohtaan, mutta en antaisi esim ekaluokkalaisen pojan laittaa pinkkiä frozen puseroa päälle kouluun, vaikka haluaisi. Ellei sitten olisi poikkeuksellisen itsenäinen ja itsevarma lapsi kyseessä.
 
Kyllä mun lapset saa pukeutua kuten tykkäävät ja tykätä sellaisista asioista kuin haluavat. Jossain vaiheessa poikani halusi lakata kynsiään, joten kerroin hänelle, että voidaan lakata ne pinkeiksi, mutta ei sitten kannata ihmetellä, jos joku muu poika tulee siitä länkyttämään. Ei sillä, että sen takia pitäisi jättää jotain tekemättä, vaan lähinnä siksi, että osaa vähän varautua ja olla välittämättä. Isä ei kynsilakkakokeilusta pahemmin tykännyt eikä edes esittänyt tykkäävänsä. Mun mielestä sekin on ihan ok. Nä kynsilakka jutut meni ohi ja poika on edelleen hyvin poikamainen poika :)

Mulla on enemmän sellanen tunne, että pojilla on aika tiukat koodit pukeutumisen ym. suhteen omassa porukassaan. Kyse ei niinkään ole heidän vanhempiensa asettamista rajoista tai "säännöistä". Näyttää sille, että nuo kaikki alle kouluikäiset pitää isiään maailman fiksuimpina, vahvimpina ja täydellisimpinä miehinä... eli voi olla, että jos iskä ei tykkää käyttää pinkkejä paitoja, niin ei niiden pojatkaan varmaan niistä innostu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AivanSama:
Kyllä mun lapset saa pukeutua kuten tykkäävät ja tykätä sellaisista asioista kuin haluavat. Jossain vaiheessa poikani halusi lakata kynsiään, joten kerroin hänelle, että voidaan lakata ne pinkeiksi, mutta ei sitten kannata ihmetellä, jos joku muu poika tulee siitä länkyttämään. Ei sillä, että sen takia pitäisi jättää jotain tekemättä, vaan lähinnä siksi, että osaa vähän varautua ja olla välittämättä. Isä ei kynsilakkakokeilusta pahemmin tykännyt eikä edes esittänyt tykkäävänsä. Mun mielestä sekin on ihan ok. Nä kynsilakka jutut meni ohi ja poika on edelleen hyvin poikamainen poika :)

Mulla on enemmän sellanen tunne, että pojilla on aika tiukat koodit pukeutumisen ym. suhteen omassa porukassaan. Kyse ei niinkään ole heidän vanhempiensa asettamista rajoista tai "säännöistä". Näyttää sille, että nuo kaikki alle kouluikäiset pitää isiään maailman fiksuimpina, vahvimpina ja täydellisimpinä miehinä... eli voi olla, että jos iskä ei tykkää käyttää pinkkejä paitoja, niin ei niiden pojatkaan varmaan niistä innostu.
Click to expand...
Totta. Tyttö voi huomattavasti vapaammin pukeutua myös poikamaisiin vaatteisiin, mutta pojat ovat kyllä tosi tarkkoja, etteivät vahingossakaan tule liitetyksi mihinkään tyttömäiseen.
 
Olen antanut. Koskaan pojat eivät ole halunneet pukeutua tyttömäisiin vaatteisiin eivätkä ole halunneet niitä kaupastakaan. En ole uskautunut ostamaan punaisia vaatteita oma-aloitteisesti, ellei lapsi itse ole halunnut. Harmikseni kummilta saadut vaatteet ovat jääneet pitämättä, koska eivät olleet poikien mieleen. Kummin tyyli ei kohdannut poikien tyyliä.
 
Kelien mukaan joo.

Tyttö leikkasi itsensä kertaalleen kaljuksi ala-asteaikana. Toinen pojista omaa kolmatta kertaa puolimetrisen tukan. Toisella on pää josta saisi lakalla irokeesin. Kolmas tykkä pukeutua, milloin prinsessajuttuihin ja milloin velipoikien pieneksi jääneisiin.

Sukulaiset sopeutukoot. EksAnopin mielestä penskat ovat näyttäneet milloin "venäläisiltä rangaistusvangeilta" ja milloin pojat "tytöiltä" ja ainakin niillä on aina ollut väärät vaatteet päällä silloin un ei ole puettu anopin ostamiin. Mut se on sen ongelma, ei meidän. Lapsille voi kertoa että moisia puhuvat ovat väärässä.
 
Mulla on vaan tyttöjä ja en todellakaan ole antanut. Mä olen huomauttanut aina jos jollekin ei mun mielestä sovi joku vaate. Sama juttu hiusten kanssa. Se itkuraivari mikä niiltä tulee ja mun haukkuminen lehmäksi ja vaikka miksi on vaan osa sitä että ne alkaa tajuamaan mikä niille oikeasti sopii. Mitkä värit ja minkä tyyppiset vaatteet mitkä farkut jne. Mekot ei sovi oikeesti kenellekään ja korkkarit on kanssa sellanen ettei sovi kun jollekin joka on ihan älyttömän pitkä ja jalat tosi laihat ja pitkät. Mä tiedän että mä olen kova huomauttelemaan mut ihan oikeesti on aina paljon parempi sanoo suoraan ettei sovi yhtään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AivanSama:
Olen kuvitellut huomaavani saman...
Click to expand...

Näin oli ennen 2000 lukua. Tytöt sai pukea melkein mitä vaan, tuli boyfriend farkut yms. Näin 2010 on kyllä asiat muuttuneet että ala-asteella ei enään välitetä mitä pojilla on päällään. Pojat on myös valmiimimpia leikkimään isoissa porukoissa, kunhan leikki on samantyylistä niin kyllä sinne tytötkin mukaan menee. Tytöt on hieman tarkempia otetaanko poikia nukkeleikkeihin kun ei osaa yms.

Huomatkaa myös siis todellinen nykyaika älkääkä vaan omat vanhemmat mielipiteenne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Näin oli ennen 2000 lukua. Tytöt sai pukea melkein mitä vaan, tuli boyfriend farkut yms. Näin 2010 on kyllä asiat muuttuneet että ala-asteella ei enään välitetä mitä pojilla on päällään. Pojat on myös valmiimimpia leikkimään isoissa porukoissa, kunhan leikki on samantyylistä niin kyllä sinne tytötkin mukaan menee. Tytöt on hieman tarkempia otetaanko poikia nukkeleikkeihin kun ei osaa yms.

Huomatkaa myös siis todellinen nykyaika älkääkä vaan omat vanhemmat mielipiteenne.
Click to expand...

Ok. Mä tiedän vaan näistä alle kouluikäisistä enkä niinkään vielä koululaisista...
 
Kyllä, lapsi saa pääasiassa päättää esim.vaatteistaan.
Lähes poikkeuksetta julkisella paikalla liikkuessa lapsen asu on täysin hänen valitsemansa ja itse olisin pukenut lapsen toisin.
Katson vain että asu on säähän sopiva.
Lapsi on kuitenkin jo 8-vuotias, hänellä on vahvoja mielipiteitä esim.siitä mitä ei todellakaan pukisi päälleen/ostaisi kaupasta ja en tietenkään kiduta lasta ostamalla hänelle epämieluisia vaatteita joissa ei tunne oloaan hyväksi.
Kuitenkin olen sortunut pieneen manipulointiin vaateostoksilla, esim.viimeksi kenkiä ja pipoa ostaessa.
Lapsi olisi halunnut minun mielestäni järkyttävän rumat kengät ja pipon ja eivät olleet edes halvimmasta päästä joten esittelin innokkaana vähän (minulle) mieluisampia vaihtoehtoja ja sieltä onneksi löytyi.
En tietenkään lapselle sano että kengät ovat rumat ja lyttää hänen makuaan.
 
Kyllä itse huomaan välillä ohjailevani, ja kun lapsi on niin pieni, niin se on itse asiassa vielä suhteellisen helppoa ; ). Mutta vaikeutuu koko ajan. Tänään yritin saada hänet pukeutumaan hyvälaatuiseen ja kivannäköiseen pallopaitaan (itse en ole kovasti koskaan tykännyt pallopaidoista), joka oli t-paita, mutta ei suostunut laittamaan. Eilen lynkkasin aika suorin sanankääntein yhden ihan järkyttävän lippalakin, jonka hän olisi väsypäissään halunnut ostaa Prismasta. Olen käyttänyt myös tuota samaa, kuin joku keskustelijoista: eli jos haluaa jotain, josta muut voivat helposti jotakin sanoa niin sanon, että voi todellakin laittaa, mutta että joku voi sanoa sinulle, että vain tytöt pitävät tuollaista.
 
Ajatusmalli, että tytöt saavat olla "poikatyttöjä" mutta pojat eivät "tyttöpoikia" on mielestäni myös naisia halventava. Eli toisin sanoen: tietynlainen maskuliinisuuteen yhdistetty luonteenpiirre tai ominaisuus käytöksessä olisi hyväksyttävä, jopa toivottava ominaisuus, mutta naisellisuus tai tyttömäisyyteen liitetty piirre taas ei.
Juontaako tämä juurensa jonkinlaisesta alitajuntaisesta "homofobiasta" ?
Ajattelevatko ihmiset, että nukeista/hempeistä väreistä pitävät pojat ovat "tulevia NIITÄ miehiä"? Eikö voisi ajatella, että "tuleepa X:stä varmasti välittävä tai hyvä vanhempi kuin tuolla lailla nukkea hoivaa"? Onko edelleen kyse siitä, että alitajuisesti ajattelemme kasvattavamme tytäistä ensisijaisesti äitejä ja kilttejä tyttöjä ja "pojat on poikia" ?

Kiusaaminen ja piikittely eivät tule lapsesta ilman aikuisen mallia (ja myöhemmin kavereiden, jotka oppivat ne kotona). Ihmettely ja kyseenalaistaminen kyllä tulevat, mutta jos vanhempi osaa kertoa fiksusti erilaisuudesta ja vapaudesta olla juuri sitä mitä kukin itse haluaa, hyväksyy lapsikin tämän.

En kannata sukupuolineutraalia kasvatusta siitä syystä, että ajattelen sen olevan haitallinen lapselle (mielestäni identiteetti rakentuu pitkälti myös sukupuolen varaan, oli se sitten synnynnäinen tai itse koettu). Kannatan kuitenkin lapsenkin kohdalla yksilön vapautta päättää vaatteistaan/ ym muista mieltymyksistä. Toki vanhempana katson, että vaatteet on asianmukaiset ja tilaisuuteen sopivat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mulla on vaan tyttöjä ja en todellakaan ole antanut. Mä olen huomauttanut aina jos jollekin ei mun mielestä sovi joku vaate. Sama juttu hiusten kanssa. Se itkuraivari mikä niiltä tulee ja mun haukkuminen lehmäksi ja vaikka miksi on vaan osa sitä että ne alkaa tajuamaan mikä niille oikeasti sopii. Mitkä värit ja minkä tyyppiset vaatteet mitkä farkut jne. Mekot ei sovi oikeesti kenellekään ja korkkarit on kanssa sellanen ettei sovi kun jollekin joka on ihan älyttömän pitkä ja jalat tosi laihat ja pitkät. Mä tiedän että mä olen kova huomauttelemaan mut ihan oikeesti on aina paljon parempi sanoo suoraan ettei sovi yhtään.
Click to expand...

Tavallaan ymmärrän pointin. Mutta.. Itse ehkä ottaisin huomioon, että mikäli äiti sanoo tyttärelle, ettei sinulle todellakaan sovi korkokengät kun jalatkin on noin laihat ym. niin mitä se tekee tyttären itsetunnolle??
Jos omalta äidiltäni olisin joskus moista palautetta saanut, niin olisin katkera.. Suvussa tälläinen tapaus on, äiti huomautteli ja nakkeli aina tyttärelle minkä näköinen on missäkin vaatteessa (negatiiviseen sävyyn). Voitte arvata, ettei välit ole kovin lämpimät ja nyt 50 v. tytär edelleen pelkää näyttävänsä typerältä tietyissä vaatteissa. Eikä edes näytä oikeasti.
 
Pienelle tytölle (tai pojalle) en suostu pukemaan paitoja teksteillä "super top model" tai "party, party, party!". En myöskään pikkutyttöjen rintsikoita tai muita ylilyöntejä vaatesuunnittelun puolelta. Olkoot lapset lapsia mahdollisimman pitkään.
 
Itse olen joidenkin "tyttöjen" vaatteiden kohdalla puhunut pojat ympäri valitsemaan jotain poikamaisempaa. Kiusaamisen pelossa toivon erityislasteni tietyllä tapaa sulautuvan joukkoon pukeutumisen osalta. Kivoja ja mukavia vaatteita, joista lapset itse tykkäävät, mutta sellaista peruskamaa kuitenkin. On meillä ostettu myös vaatteita, joista äiti ei tykkää, mutta lapsi ehdottomasti haluaa. Ja lapset omistaa esim. punaisia paitoja ja räikeitä farkkuja ym. mutta esim. kimallepaitoja ei ole ostettu.

Kotona on pienenä kyllä pukeuduttu prinsessamekkoihin ja kynsiäkin on lakkailtu. Pojilla on nuket eikä leluja ja leikkejä ole meillä sukupuolitettu. Yritetään opettaa, että erilaisuus on rikkaus mutta ei itseisarvo ja samalla kuitenkin suojella julmimmilta kohtaloilta.
 

Similar threads

T
Öljyvärimaalauksen alkeita
Viestiä
5
Luettu
3K
Aihe vapaa
Moonbride
Moonbride
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
2
Luettu
4K
Aihe vapaa
Tiedän mitä onni on
Tiedän mitä onni on
Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
3
Luettu
2K
Aihe vapaa
Vieras
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa