Anopin käytös..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tätä minun kiusausta on jatkunut koko meidän yhdessä olon aikana. Kun ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi, anoppi ei onnitellu minua ollenkaan. Tuli meille kotiin ja ovesta tullessaan, ensimmäiseksi kysyi.Mnissä vauva on? (Oli silloin nukkumassa). Sitten kysyi missä Kalle (nimi muutettu) on? Kun mies tuli kotiin onnitteli miestäni näin "paljon onnea isälle" ja halasi. Minua ei siis onnitellut ollenkaan. Aina olen yrittänyt olla liltti kuitenkin anopille ja ymmärtää hänen mustasukkaisuuttaan, mutta nyt tuntuu etten jaksa enää ymmärtää. Minua itkettää koko tilanne ja se että anoppi saa tällä tavalla pilattua nyt minun raskausaikanikin.
 
Juttele miehes kanssa, mitä mieltä hän on tuosta ja jos tuo vaivaa/ärsyttää myös miestäs niin sinuna katkasisin välit kokonaan moiseen ihmiseen, vaikka hän nyt miehesi äiti onkin. Rahat saattaisin maksaakin ja samalla sanoisin että nyt voikin pysyä erossa elämästämme, kun ei olla enää mitään hälle "velkaa".
 
Rahaa se vain on, lainaa pankista ja pienillä kuukausikoroilla ette huomaakkaa kun on jo maksettu. Mitäs sä anopista välität jos ei se välitä sustakaan, anna onnitella poikaansa jos on niin tyhmä niin on, ei se muuksi muutu vaikka voissa paistais.
 
Olen miettinyt että varmaan anoppi on siksi alkanut vaatimaan rahoja, kun ei olla oltu hirveeti ssen kanssa nyt viimeaikoina tekemisissä. En ole jaksanut vaan pahoittaa mieltäni joka kerta. Ja mies ei ole halunnut myöskään käydä siellä eikä kutsua häntä meille.
 
Kiitos vastauksistanne. Oli hyvä, että sai purkaa tänne ajatuksiaan. Todennäköisesti teemme niin, että otamme pankista lainan niin saa anoppi ne hyvää hyvyyttään antamat rahansa takasin. Ja siihen sitten loppui meidän nyöryyttäminen ja vallassapito. En halua kuulla sen jälkeen koko ihmisestä mitään, joten vaihdan puh.nroa, toivottavasti ei tarvitse sentään osoitetta vaihtaa. Kiitos teille kaikille! Tämä helpotti oloani paljon.
 
Mun exällä oli rinnakkaiskortti mun tiliin ja erottiin ihan sovussa, mutta kun kuulin hänen uudesta ihastuksesta niin mustasukkaisuudesta suutuspäissäni vaadin häntä maksamaan käyttämänsä rahat takaisin, mutta eihän sillä vaatimuksella ollut tosiaankaan mitään pohjaa kun itse olin vapaaehtoisesti hänelle kortin myöntänyt ja vastasin omasta tilistäni.. Veikkaan että anopillasi on joku samantyylinen typerä mustasukkaisuusreaktio kuin mikä mulla oli tuolloin :ashamed: Jos teillä on taloudellisesti tiukkaa niin älkää alkako mitään lainoja tuota varten ottamaan, senkun vaan jätätte omaan arvoonsa koko jutun, vaikka vaikeaa varmasti onkin. :hug:
 
P.s. Miehen yhteyden pitoa anoppiin en halua kieltää, eikä se olisi oikeinkaan. Tällä hetkellä mies ei halua olla äitinsä kanssa missään tekemisissä. Mutta jos haluaisi tulevaisuudessa kuitenkin, miten kannattaisi tapaamiset järjestää? Niinkö että mies käy anopilla ja anoppi ei tule tänne? Vai miten ? Onko teillä kokemuksia tai mielipiteitä tuollaisesta järjestelystä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
P.s. Miehen yhteyden pitoa anoppiin en halua kieltää, eikä se olisi oikeinkaan. Tällä hetkellä mies ei halua olla äitinsä kanssa missään tekemisissä. Mutta jos haluaisi tulevaisuudessa kuitenkin, miten kannattaisi tapaamiset järjestää? Niinkö että mies käy anopilla ja anoppi ei tule tänne? Vai miten ? Onko teillä kokemuksia tai mielipiteitä tuollaisesta järjestelystä?

Ehkäpä sillain järkkäisin että mies menis sinne äiteelleen...
 
Ajattelisin näin:
-juttelet asian miehesi kanssa selväksi
-jos päädytte samaan lopputulokseen, niin minä tekisin näin:
-hommaisin rahat vaikka kivennavalta ja maksaisin kaiken anopille
-selvittäisin miehelleni, että laitan eston joka suhteessa anoppiin: rahallisesti, puhelimitse
ym.-mies tehkööt itse omat päätöksensä.
JA NAUTTISIN ELÄMÄSTÄNI ILMAN ANOPPIA-kunnes tajuaa tekonsa
 
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
Mun exällä oli rinnakkaiskortti mun tiliin ja erottiin ihan sovussa, mutta kun kuulin hänen uudesta ihastuksesta niin mustasukkaisuudesta suutuspäissäni vaadin häntä maksamaan käyttämänsä rahat takaisin, mutta eihän sillä vaatimuksella ollut tosiaankaan mitään pohjaa kun itse olin vapaaehtoisesti hänelle kortin myöntänyt ja vastasin omasta tilistäni.. Veikkaan että anopillasi on joku samantyylinen typerä mustasukkaisuusreaktio kuin mikä mulla oli tuolloin :ashamed: Jos teillä on taloudellisesti tiukkaa niin älkää alkako mitään lainoja tuota varten ottamaan, senkun vaan jätätte omaan arvoonsa koko jutun, vaikka vaikeaa varmasti onkin. :hug:

Tuntuu vaan niin pahalle, että oman pojan vaimolle pitää olla mustasukkainen. Tiedän, että asia on näin, mutta se ahdistaa. Tuntuu pahalle kun joku haluaa tavallaan pahaa tai jotain sellaista, joten vaistoan anopin mustasukkaisuuden ja sen että se ei halua minulle hyvää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie vaan:
Ajattelisin näin:
-juttelet asian miehesi kanssa selväksi
-jos päädytte samaan lopputulokseen, niin minä tekisin näin:
-hommaisin rahat vaikka kivennavalta ja maksaisin kaiken anopille
-selvittäisin miehelleni, että laitan eston joka suhteessa anoppiin: rahallisesti, puhelimitse
ym.-mies tehkööt itse omat päätöksensä.
JA NAUTTISIN ELÄMÄSTÄNI ILMAN ANOPPIA-kunnes tajuaa tekonsa

Jos ihmien nyt yli kuuskymppinen, niin milloin se tajuaminen alkaa? Ehkä on niin että minä en vaan hänen kanssaan ole tekemisissä. En mitään pahaa hälle halua, vaikka se ilmeisesti minulle haluaakin, mutta en vaan ole yksinkertaisesti missään tekemisissä.
 
Onko teillä muilla mustasukkasia anoppeja?? Mun aikaisempi anoppi oli ihana, mutta tämä nykyinen siis tälläinen :( No ehkä on parempi, että asutaankin kaukana toisistamme. Hänellä oma elämä ja mulla oma.
 
No mun anoppi on kyllä mustasukkaisuuden huippu, ehdotellut miehelleni että jättäisi meidät ja muuttaisi hänen luokseen / samaan kaupunkiin. Mulle ei koskaan sano mitään suoraan mutta selän takana on haukkunut raskauskilojani (viimeksi tuli paha turvotus jo puolivälistä lähtien) ja synnytyksen jälkeen sanoi vauvaa pidellen yli nelikiloiselle vauvalle niin että minä samassa huoneessa kuulin "On se hyvä että omat lapseni ovat olleet pieniä niin ei ole päässyt alapää virahtamaan", loukkasi kyllä! Mies tapasi äitiään joskus pihalla parkkipaikalla kun äiti ei halunnut nähdä minua, sitten sanoin että tällainen "salatapailu" loukkaa minua että meidän pitäis olla yhtenäinen perhe ja sen jälkeen mies ei ole tavannut äitiään, on kyllä jutellut puhelimessa heidän suvun asioista mutta meidän perheen asioista ei ole kertonut ettei anoppi pääse ilkeilemään uusilla jutuilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
No mun anoppi on kyllä mustasukkaisuuden huippu, ehdotellut miehelleni että jättäisi meidät ja muuttaisi hänen luokseen / samaan kaupunkiin. Mulle ei koskaan sano mitään suoraan mutta selän takana on haukkunut raskauskilojani (viimeksi tuli paha turvotus jo puolivälistä lähtien) ja synnytyksen jälkeen sanoi vauvaa pidellen yli nelikiloiselle vauvalle niin että minä samassa huoneessa kuulin "On se hyvä että omat lapseni ovat olleet pieniä niin ei ole päässyt alapää virahtamaan", loukkasi kyllä! Mies tapasi äitiään joskus pihalla parkkipaikalla kun äiti ei halunnut nähdä minua, sitten sanoin että tällainen "salatapailu" loukkaa minua että meidän pitäis olla yhtenäinen perhe ja sen jälkeen mies ei ole tavannut äitiään, on kyllä jutellut puhelimessa heidän suvun asioista mutta meidän perheen asioista ei ole kertonut ettei anoppi pääse ilkeilemään uusilla jutuilla.


Inhottava tilanne sinullakin. Olettaako anopit, että ne on korvaamattomia pojillensa koko elämän? Tietysti ei voi yleistää, että kaikki anopit. Mutta tälläiset mistä nyt keskustellaan. Kai sitä pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää, että joskus se oma poikakin löytää oman puolison joka on sitten tärkeempi kuin oma äiti. Itse ainakin sitten joskus haluan asian ymmärtää, enkä oleta että voin jonkun ihmisen omistaa.
 
Kerron vielä sen, että minusta on tosi outoo kun anoppi suuttuu, kun poikani sanoo sitä mummoksi (onhan se lapsillemme mummo), äidiksi kuulema pitäisi kutsua, nostaa siitä hirveän haloon, kun häntä ollaan mummoksi sanottu. Ja jos mieheni erehtyy hänen silmiensä edessä sanomaan minua äidiksi, niin kyllä katsoo minua tosi pahasti. Onko hän olevinaan meidän kaikkien äiti? Minä olen kyllä meidän omien lasteni äiti.
 
Hankalampi juttu.minäkin maksaisin velan pois enkä sen koommin yhteyttä pitäisi. Antaisin käydä kylässä, onhan se lasten isoäiti, mutten noteeraisi koko akkaa itse mitenkään.Helpottaako jos sanon että näitä kettuanoppeja on muillakin?
 

Yhteistyössä