Anopin ruokaostokset

[Mäiskä]

Parikin kertaa anoppi on tullut kylään (ison) ruokakassin kera ja sanonut selvällä suomenkielellä ettei näitä tarvitse maksaa takaisin ja on ihan hyvää hyvyyttään ostanut meille perustarpeita ettei pääse loppumaan mikään kesken. Jokin aika sitten jouduin lainaamaan anopilta rahaa ja takaisin maksaessani kysäisin summaa että paljonko se velka on NIIN VASTAUKSEKSI TULI 500?. Kysyin sitten että mistä moinen summa on tullu ja että onko mieheni lainannut sulta rahaa johonkin, nii anoppi vaan tuumas että tässä on ne kaikki ruokaostokset mitä olen teille kantanut. Että Tämmönen tapaus on meidän anoppi...

 

[alma]

Tähän on "pakko" kertoa eräs tosi juttu. Mielestäni kuvaa hyvin joidenkin vanhojen ajatusmaailmaa.
Vanhusten rivarissa miehet teki pihahommia, laatoitusta ym.
Erän mummu pyyti miehet kahville. Kahvit juotuaan miehet lähtivät jatkamaan töitään. Mummu huuteli perään, että maksu unohtui. Sanoipa vielä hinnankin.

 

[taustalla]

Huh huh!

Aikamoista!

 

[sanna -78]

meillä minun äiti hinnoittelee kaikki toisinaan myös makkara- ja juustosiivuja myöten. joskus sitten taas ei, joskus tuli vanhojakin kauppakuitteja, lisäksi ostan ruokamme sinne mennessämme ja hänelle myös tänne tullessaan. ostattaa särpimet itselleen leivälle, väittäen niiden kuluneen sinä aikana kun heillä vierailin, vaikken olisi niihin koskenutkaan. jossain vaiheessa hermo meni tuohon ihan sentin tarkkuudella kyttäämiseen ja sanoin, että voisiko hän mitenkään olla niitä kauppakuitteja velkomatta ja ihan rohkeasti avautuisi jos on persaukinen, on ollut sairaalakäyntiä tms. kyllähän siinä pääsee ihan mukavaan kierteeseen puolin ja toisin jos ei kehtaa apua pyytää vaan pitää silloin aina ne makkarasiivutkin hinnoitella -> riitaa tulee :'(
olen maksanut parina vuotena hänen koti- ja henkivakuutussummansa ja voin antaa käteistä tai maksaa puhelinlaskunsa. autan mielelläni mahdollisuuksien mukaan, mutta leikkelemakkarat tulee sitten kyllä halvemmaksi jo kahvilasta ostettuna. meille kanssa kantaa ruokaa kaupasta, myös sellaista jota itse emme ostaisi, ja kuitin muistaa laittaa. itse tykkään enemmän sellaisesta autetaan toisiamme tarvittaessa -tyylistä, laskematta hintaa tai kertoja, kunhan apu ei ole kummaltakaan osapuolelta pois.

 

[taustalla]

Kuulostaa minun äidiltäni nuo jutut :x

En osaa tuossa auttaa, kuin sanomalla että vältelkää sitä ihmistä ellei luottamusta ja sopua synny. Tehkää pelisäännöt selviksi. Sen jälkeen ei kannata enää harmitella vaan katsoa eteenpäin. Kylään mennessään voi viedä kohteliaasti jotain tuliaisia esim. kahvipaketti tai pullapitko, mutta loukkaavaa se olisi rahaa vaihtaa. Tosiaankaan aikuisen ihmisen ei tarvitse kyläilystään alkaa maksaa, johan sen seuran luulisi olevan kahvikupillisen arvoinen!

 

[emoliini]

Minäkin sain aikoinaan pyytämättä tavaraa ja "laskun perästä".
Sitten rupesin palauttamaan tavarat ja sanomaan että saan itse halvemmalla.
Vähän siinä oli anoppi nenä nyrpyllään, mutta pian loppui tavaran tuominen.

 

[mää]

Tähän ei voi sanoa muuta ku, että Mä veisin tossa tapauksessa lainaamani rahat takas, ja sit muutama kassillinen jauhoja makarooneja ym. mitä on "meille" aikoinaan tuonnu...

ja luultavasti jättäisin siiten tapaamiset siihen...

täys ääliö

:headwall:

 

[ikäloppu]

Meillä anoppi aikoinaan antoi aina kaiken vanhan meille. Kaikki mikä ei tyttärelleen kelvannut, kummalliset alennuksesta hankitut viritelmät, tuotiin meille, enkä kehdannut sanoa ettei käy. Sain mm. vanhoja lakanoita, pyyheliinoja (10-20 käytettyjä), astioita; itselleen hän osti uusia. Lapsille toi kirpparilta ostettuja täysin huonoja vaatteita, joita itse en menisi kirpparille edes myymään. Meille kun tulivat, istui sohvalla ja tuli valmiiseen ruokapöytään, ei tuonut mitään tullessaan. Heillä sai lähes aina olla nälässä, muutaman kerran kun oltiin käytiin omalla kustannuksella ulkona syömässä. Rahasta ei ollut kiinni, anoppi istuu rahojen päällä. Harrasti kaikennäköistä ilkeyttä, nyt hautoo ilkeyksiään yksin. Välit meni.

 

[Sabira]

No, mulla tulee tuonlaisesta saituudesta mieleen ex-mies ja koko hänen lapsuudenperheensä...Välillä vaan naurattaa mutta välillä kyllä ottaa niin ankarasti päähän!!