anopit vastaan "omat äidit"

[Jennie]

No sanotaan vaikka semmoinen esimerkki, että pari vuotta sitten meidän piti mennä lähellä olevalle anopille (ja appiukolle) syömään jouluaattona, itse kutsuivat. Mieheni sairastui juuri jouluna eikä jaksanut lähteä mukaan. Lapsi odotti kovasti mummille menoa aattona. Soitin, että käykö, jos tulemme lapsen kanssa kahdestaan? Anoppi kauhistui, ettei missään nimessä, kun hänen poikansa ei pääse. Ei käynyt edes se, että lapsi olisi tullut yksinään...Oma äitini olisi kyllä ottanut mieheni ja lapseni samalla lailla vastaan, vaikken olisi ollutkaan mukana. Ja korostan, että mitään riitaa ei ole ollut anopin kanssa.

 

[papan mamma]

Mä en parjaa. Mulla on maailman paras anoppi. =) Hänen ansiostaan päästään silloin tällöin yön yli reissuille ilman muksuja ja muutenkin apua tarjolla, kun tarvitaan.
Hankaluus on vaan pitkä välimatka, mutta sekin onneksi korjaantuu vuoden sisällä.
Anoppi myöskin ostelee meille, sekä lapsille että meille aikuisille paljon kaikenlaista.

Oma äitini on tietysti ihana hänkin :heart: Auttaa meitä aina kun tarvii ja lastenhoitoapua on tarjolla lähes 24/7 jos vaan tarvii. Matkaa on omiinkin vanhempiini, mutta vähän vähemmän kun anoppiin.
Ainoa miinus on vanhempieni ikä, äiti 68 ja isä 71 v. Ovat hyväkuntoisia ja jaksavat kyllä, mutta itse heitä aina haluan vähän säästellä.

 

[vieras]

Mulla ei anopista ole niin kauheesti mitään pahaa sanottavaa, jotkut asiat ärsyttävät, kuten ärsyttäisi muissakin ihmisissä. Anopille kun ei uskalla sanoa liian suoraan asioita kun ei halua, että välit menisivät siinä sitten. Ehkä siksi ihmiset aina haukkuvat täällä sitten?

 

[vierailija]

meillä anoppi kyllä hyysää lapsia paljon...ostelee kaikkee, ottaa hoitoon ja nyt suunnitellut kylpylä viikonloppua 2 vanhemman muksun kanssa...niin ja lisäys vielä että nämä 2 vanhempaa lasta ei edes ole biologisesti anoppini lapsenlapsia, mutta anoppi pitää kuin ominaan.
Hyvin tulen toimeen anopin kanssa sekä tietenkin oman äitini kanssa.
Jos on tarve tietää jotain tai apua tarvitsen lasten hoidossa niin kysyn kyllä molemmilta...enkä painota että toinen on parempi kuin toinen.

 

[Edna Birch]

Mulle oma äitini on myös hyvä ystäväni, vaikka osaakin olla maailman rasittavin höösä. Meillä sanotaan asiat suoraan ja räjähdelläänkin tarpeen tullen, siis lapsuudenkodissa jo. Anoppi taas ei sano mitään suoraan, jos joku ei miellytä niin ei puhu eikä pukahda, kolistelee vaan esim.tiskatessa ja äyskii kysyttäessä. Sitten viikkoa myöhemmin saattaa soittaa miehelleni ja pahoitella käytöstään. Yhteistä näillä mummeilla on kauhea kilpailu siitä kumman luona yövymme kun olemme paikkakunnalla. Omasta äidistäni voin sanoa että hänelle tiedän voivani viedä lapset hoitoon koska vain, mutta anopista en mene takuuseen kun useimmiten tuntuu että olemme vain hänen tiellään, kun juuri silloin pitää alkaa siivousurakka tms kun olemme kylässä. Yhteistä on myös järjetön siivousinto meillä käydessä. Voin kertoa että on aika loukkaavaa kun varta vasten siivoaa kylääntulijoita varten oikein viimeisen päälle, ollaankin heti seuraavana päivänä imuroimassa/moppaamassa..ja parasta tässä on että tämä ei tapahdu niin että kysyttäis vaan sillä aikaa kun käyn esim.kaupassa pikaisesti, on moppi viuhunut valmiiksi puhtailla lattioilla. |O
Anopinkin kanssa siis tulen juttuun, mutta eri aaltopituuksilla ollaan.

 

[Ilonaäippä]

Enemmin ollaan tekemisissä anopin kans, anoppi on ihan ok...
Auttaa tarvittaessa lastenhoidossa ja muutenkin. On vaan niin täysin erilainen ihminen kuin minä, että väkisinkin välillä verenpaineet nousee (puolin ja toisin)... oon sitä mieltä, että mummeilla ja ukeilla on joitakin "etuoikeuksia" lapsenlapsiaan kohtaan, mutta jossain se raja lienee... Nyt nimittäin oon närkästynyt anopille, koska meni leikkaamaan pojan hiukset miulta lupaa kysymättä :kieh:
Nipotan varmaan turhasta...

 

[Hay-D]

mukava anoppi on täälläkin, mutta fakta on valitettavasti se, että oma äitini ajattelee meitä paljon enemmän kuin anoppi. Onneksi tullaan kuitenkin toimeen.