A
aaargh!
Vieras
Pakko saada nyt vähän valittaa anopista. Oli kirjoittanut miehen veljen vaimon fb-sivuille taas kannustavia kommentteja... Kävi niiin ärsyttämään!
Anopilla on neljä lasta ja on mielestään maailman paras ja taitavin äiti. Neuvot löytyvät asiaan kuin asiaan. Heillä lapset ovat syntyneet todella isoilla ikäväleillä, esikoinen oli jo yläasteikäinen nuorimman syntyessä. Jos sanoo, että on vaikka univelkaa, niin anoppi aina sanoo, että arvaappa oliko hänellä, kun on neljä lasta, teillä vaan kaksi. Kun meille oli tulossa toinen lapsi, mietin,että pitäisikö tuplat ostaa niin anoppi tyrmäsi ajatuksen heti, ei hänelläkään ollut ja hyvin sujui. Ei ollut tuplia ei, mutta heillä oli lapsille kuitenkin se kuusi vuotta ikäeroa...
Miehen veljen vaimo tosiaan fb-sivullaan valitteli, että on vaikeaa kotona, kun mies on ulkomailla töissä. Heillä on yksi parivuotias lapsi ja anoppi oli siellä heti vastaamassa, että hei, ei saa valittaa, sinulla on vaan yksi, minulla oli neljä. Paljon enemmän hän on siis kärsinyt. RAIVOSTUTTAVAA!
Jos joskus kertoo, että toivoisi miehen olevan enemmän kotona (meillä miehellä pitkät työpäivät ja paljon harrastuksia) niin muistaa hän mainita, kuinka heillä hän oli lasten kanssa, kun ukko meni pitkin kyliä ryyppäämässä. Kerran sanoin, etten minä sellaista menoa katselisi, jos miehestä ei mitään apua olisi en sitä niin vaan hyväksyisi. Sekös vasta kamalaa olikin, olin kiittämätön ja ihan väärässä. Kovin usein en lapsistani, väsymyksestäni tai muusta valita, mutta aina tulee anopilta täysityrmäys.
Lastenhoidossa teen kaiken väärin, minä tyhmä imetän, pullollahan sitä pitäisi olla. Alle kolmivuotiaat lapsemme ovat kotihoidossa, sekin on ihan väärää. Muutenkin kaikki kasvatusmenetelmämme ovat ihan vääriä, emmehän me mistään tiedä mitään, koska meillä ei ole neljää lasta.
Anopista lapsilisät ovat turhia, äiti ei saisi olla kotona, vaan vauva pitäisi laittaa päiväkotiin mieluiten heti ja vauvalle voi hänen mielestään hyvin juottaa maitoa ja sokeria hunajalla, lasten kanssa ei saa leikkiä eivätkä lapset saa mieluiten näkyä eivätkä kuulua. Halailu ja lapsen lohduttaminen tekevät lapsesta lellityn ja jos lapsella on asiaa, ei se voi olla kovin tärkeää. Tässä muutamia hänen vakiokommenttejaan. Jos olemme heillä yötä, tulee hän öisin valittamaan, että emmekö saa lapsia pidettyä hiljaa, koska hän tarvitsee unta. Helppoahan se on itkevälle vauvalle sanoa, että nyt hiljaa, mummo tarvitsee kauneusunensa.
Puuh... Tulipa avautuminen. Huonosti nukutun yön jälkeen anopin kommentit vaan osuivat juuri oikeaan kohtaan. Mutta mitäpä minä tässä valitan, kun minulla on vaan kaksi lasta ja toisilla paljon enemmän... Taidampa piruttani tehdä vielä kolme lisää, että voin anopille sanoa olevani useamman lapsen äiti, näin siis takuulla oikeassa.
Anopilla on neljä lasta ja on mielestään maailman paras ja taitavin äiti. Neuvot löytyvät asiaan kuin asiaan. Heillä lapset ovat syntyneet todella isoilla ikäväleillä, esikoinen oli jo yläasteikäinen nuorimman syntyessä. Jos sanoo, että on vaikka univelkaa, niin anoppi aina sanoo, että arvaappa oliko hänellä, kun on neljä lasta, teillä vaan kaksi. Kun meille oli tulossa toinen lapsi, mietin,että pitäisikö tuplat ostaa niin anoppi tyrmäsi ajatuksen heti, ei hänelläkään ollut ja hyvin sujui. Ei ollut tuplia ei, mutta heillä oli lapsille kuitenkin se kuusi vuotta ikäeroa...
Miehen veljen vaimo tosiaan fb-sivullaan valitteli, että on vaikeaa kotona, kun mies on ulkomailla töissä. Heillä on yksi parivuotias lapsi ja anoppi oli siellä heti vastaamassa, että hei, ei saa valittaa, sinulla on vaan yksi, minulla oli neljä. Paljon enemmän hän on siis kärsinyt. RAIVOSTUTTAVAA!
Jos joskus kertoo, että toivoisi miehen olevan enemmän kotona (meillä miehellä pitkät työpäivät ja paljon harrastuksia) niin muistaa hän mainita, kuinka heillä hän oli lasten kanssa, kun ukko meni pitkin kyliä ryyppäämässä. Kerran sanoin, etten minä sellaista menoa katselisi, jos miehestä ei mitään apua olisi en sitä niin vaan hyväksyisi. Sekös vasta kamalaa olikin, olin kiittämätön ja ihan väärässä. Kovin usein en lapsistani, väsymyksestäni tai muusta valita, mutta aina tulee anopilta täysityrmäys.
Lastenhoidossa teen kaiken väärin, minä tyhmä imetän, pullollahan sitä pitäisi olla. Alle kolmivuotiaat lapsemme ovat kotihoidossa, sekin on ihan väärää. Muutenkin kaikki kasvatusmenetelmämme ovat ihan vääriä, emmehän me mistään tiedä mitään, koska meillä ei ole neljää lasta.
Anopista lapsilisät ovat turhia, äiti ei saisi olla kotona, vaan vauva pitäisi laittaa päiväkotiin mieluiten heti ja vauvalle voi hänen mielestään hyvin juottaa maitoa ja sokeria hunajalla, lasten kanssa ei saa leikkiä eivätkä lapset saa mieluiten näkyä eivätkä kuulua. Halailu ja lapsen lohduttaminen tekevät lapsesta lellityn ja jos lapsella on asiaa, ei se voi olla kovin tärkeää. Tässä muutamia hänen vakiokommenttejaan. Jos olemme heillä yötä, tulee hän öisin valittamaan, että emmekö saa lapsia pidettyä hiljaa, koska hän tarvitsee unta. Helppoahan se on itkevälle vauvalle sanoa, että nyt hiljaa, mummo tarvitsee kauneusunensa.
Puuh... Tulipa avautuminen. Huonosti nukutun yön jälkeen anopin kommentit vaan osuivat juuri oikeaan kohtaan. Mutta mitäpä minä tässä valitan, kun minulla on vaan kaksi lasta ja toisilla paljon enemmän... Taidampa piruttani tehdä vielä kolme lisää, että voin anopille sanoa olevani useamman lapsen äiti, näin siis takuulla oikeassa.
