Anoppi ei arvosta minua ollenkaan! :(

[Suru puserossa]

Eikä muukaan miehen suku.
Syynä se, että en ole saattanut heille lapsenlasta maailmaan.
Kovasti olemme yrittäneet, tuloksetta. Emme siis tietenkään miehen suvun vuoksi, vaan itsemme takia, ja siksi sattuukin tuo miehen suvun ja ennen kaikkea appivanhempien asenne.

Meihin eivät ota koskaan mitään yhteyttä, mutta toisen lapsensa perheeseen kyllä, heillä kun lapsia on. Heidän kanssaan ovat koko ajan, mutta kun me soitamme ja menemme kylään, olemme kuin ilmaa, joille hehkutetaan toisen lapsen perhettä koko ajan.

Tuntuu todella pahalta. Emme kyllä ole nyt käyneetkään miehen vanhempien luona vähään aikaan, sillä emme jaksa jatkuvaa "lyömistä" ja vähättelyä.

 

[vieras]

Adoptoikaa

 

[Suru puserossa]

No vielä ei olla siinä vaiheessa, että adoptio viimeinen oljenkorsi, sitäkin tietysti mietitty.
Kuitenkin vanhemmiksi haluamme ja olemme aina halunneetkin.

Mietin vaan että tuskin appivanhempien arvostusta saisimme sittenkään, kun adoptiolapsi ei ole biologisesti oma - nämä appivanhemmat ovat sen verran puupäitä, että tuskin osaisivat arvostaa ja rakastaa lasta. Tässä tapauksessa emme kyllä minkäänlaista arvostusta heiltä kaipaisikaan, emme todellakaan. Kunhan saisimme kauan kaipaamamme lapsen.

 

[tossuliini]

Tyhmä anoppi sulla.

 

[no]

Sen verran tyhmiltä ihmisiltä kuulustovat, että en olis moksiskaan, jos tuommoset ei huomioi.

 

[no]

Kuulustovat=kuulostavat....

 

[Suru puserossa]

Mutta kuitenkin pakosta ovat meidän elämässämme (tai no ainakin jollain tapaa, kun kuitenkin miehen sukua ovat), joten välillä pakko nähdä ja yrittää saada jotain kontaktia ja mahdollista "suhdetta" heihin. Olen vain niin väsynyt yrittämään. Minä en kelpaa, ja se on tehty kyllä selväksi alusta asti, jolloin toisella heidän lapsellaankaan ei ollut vielä perhettä.

 

[Mä]

en aina jaksa ymmärtää, mitä ihmisten pään sisällä liikkuu, tässä tapauksessa appivanhempiesi. Toki itsekin toivon, että joskus minusta ja miehestäni tulisi isovanhempia (meillä kolme poikaa), mutta en mä heitä kyllä lasten perusteella, tai ylipäätään muutoinkaan, rupea eriarvoisesti kohtelemaan...

Tsemppiä teille ap! :hug:

 

[Suru puserossa]

Ja pelottaa, että lapsemme eivät saa minkäänlaista sidettä miehen puolen sukuun, tuskin nuo meidän lapsiamme enää elämäänsä haluavat, kun on jo "niin täydelliset ja aivan ihanat lapsenlapset, jotka vieneet meidän sydämen, ja muita ei meidän sydämiin mahdu!"

Ei pitäisi miettiä tällaisia, mutta väkisinkin itkettää tuleva.

 

[Mitä]

niillä appivanhemmilla on sua vastaan? Kun sanoit, ettei sua ole hyväksytty alun alkaenkaan.

 

[Suru puserossa]

niillä appivanhemmilla on sua vastaan? Kun sanoit, ettei sua ole hyväksytty alun alkaenkaan.

Voi kuule, kunpa tietäisinkin! En ole mikään huonokäytöksinen "idiootti", vaan ihan normaali, reipas ja mukava nuori nainen. Olen joskus miettinyt, että ottaako anoppi mut jollain tavalla uhkana, kun itsekin on nuorekas ja vähän samankaltainen (rempseä, puhelias) kuin mä. Myös toinen miniänsä on mulle todella tyly, mutta en jaksa olla niin itsevarma, että ajattelisin heidän molempien pitävän mua "uhkana".

En tiedä tosiaankaan. Mitään pahaa en ole appivanhemmille tehnyt.

 

[Istafra]

Sen verran tyhmiltä ihmisiltä kuulustovat, että en olis moksiskaan, jos tuommoset ei huomioi.

Olen samaa mieltä.
Voithan sinä kertoa anopillesi tuntemuksistasi ja kysyä, miksi hän sinua niin kohtelee?

 

[ikävämpi juttu]

entäs jos miehes ampuu tyhjiä syyhän ei ole sinun vaan ... > : )