N
"Nyt harmaana"
Vieras
Mä nyt olen taas pyöritellyt tätä pari viikkoo tätä viimesintä juttua...
Meillä tehdään kotona isoa remppaa ja tästä syystä mein lapset oli viikon kesälomalla mun vanhemmilla, kun siellä oli lomailemassa mun veljen lapsetkin.
No lapset kun oli ollu yhden yön pois kotoa niin laitoin naamakirjaan päivityksen tyyliin "Niin niitä rakkauspakkauksia on vaan ikävä vaikka vasta yhen yön ollu poissa kotoa" ja myöhemmin päivityksen tyyliin "eikös ole sanonta että hyvin suunniteltu, puoliksi tehty? Joten nyt mä olen oman osuuteni rempasta tehnyt. Toki osaamiseni ja jaksamiseni mukaan autan vaikka maalaamisessa..."
Anoppini, joka silloin vielä oli mulla fb:ssä kaverina kävi sitten kommentoimassa näihin mun päivityksiin.
Tohon lasten ikävään kirjoitti tyyliin "No eikös se ole kiva kun ei tarvii omia lapsiaan hoitaa, eivät ole koko ajan jaloissa."
Ja tohon remontti päivitykseen tuli kommentti "Tiedätkös edes miten vas" (oletan että olis jatkunut että "vasaraa käytetään??")
ja "Tiedätkös edes mikä sorkkarauta on??".
Tilanne on se että jo keväällä kun tein päivityksen joka liittyi siihen juurikin että joskus sanon miehelleni asioita niin että se ei ihan pysy kärryillä ja ymmärtää mut väärin, ja näin olikin käynyt, ja tapaukseen liittyi osaltaan myös anoppi. Anoppi otti tämän päivityksen sitten just niin väärin kuin vaan mahdollista. Ja haukkui sitten mut niin uusavuttomaks ym. Jo tällöin mietin että pitäis poistaa anoppi kavereista kun se ei vaan aina tajua.
No mut sitä sitten sähköpostilla selviteltiin silloin ja kahteen kertaan pyytelin anteeksikin, ja kerroin miten se asia oli oikeesti tarkoitettu mutta anteeksi en ilmeisesti saanut ja anoppi niin marttyyrimaisesti kirjoitteli kuinka hän on mielestään meidän lapsia hyvin hoitanut ym ym....
No mut takaisin tähän parin viikon takaiseen...
Kun luin nuo anopin kommentit, purskahdin itkuun.
Mieheni veli oli käymässä ja voin vain kuvitella että kuin pihalla se asiasta oli. Mä olen ihan aina ja joka kerta näyttänyt miehelle äitinsä viestit mulle. Aina mulla on ollut fiilis että se ei vain hyväksy mua.
Joka tapauksessa ei nyt sit haluttu sitä veljeä sotkea enään tähän juttuun millään lailla.
Ja anoppi laittoi mulle näistä kommenttien jälkeisenä päivänä tekstiviestin jossa kyllä pyysi anteeksi että oli purkanut kiukkuaan muhun tuolla tavalla mutta kun ketään muutakaan ei ollut kehen sitä olisi voinut purkaa.
Mä en ole vastannut viestiin.
Mun mies ei vielä millään lailla ole puhunut äitinsä kanssa tästä asiasta.
Nyt toissa iltana sanoi kun juteltiin tästä kaikesta kunnolla ku puuhailtiin tota remppaa kahestaan lasten ollessa jo nukkumassa, sanoi että hänen täytyy kyllä puhua asiasta tämän kanssa.
Ongelma vain aina on ollut se että heidän perheessä ei koskaan ole puhuttu asioista, ei koskaan.
Ollaan oltu miehen kanssa nyt 14 vuotta yhdessä ja ekaa kertaa puhuttiin enemmänkin hänen lapsuudesta. Tiesin että pojat ovat aikanaan ollut jonkin verran mummolassa hoidossa kun äitinsä ja isänsä oli ollut töissä mutta mieheni kertoi että ainakin tuntui silloin pikkupoikana että olivat paljon siellä hoidossa kun vanhempansa oli töissä, ja juhlimassa. Ja usein kesälomatkin olivat melkein kokonaan sukulaisissa.
Mies epäili että katkeruus siitä että meillä menee hyvin, saa äitinsä käyttäytymään näin.
hänen vanhempansa erosivat poikien ollessa teinejä.
Juttelin tästä kaikesta äitini kanssa kun hänet näin, hän kertoi minulle että häissämme, oli anoppi sanonut heille (siis mun vanhemmille) että "tietäisittepä vaan kuinka häijyn ja ilkeän vävypojan oikein saattekaan".
Siinä oli mein porukat ollu ihmeissään kun ikinä koskaan mieheni ei ollut heille sanonut pahaa sanaa, ja siis mein äiti suorastaan rakastaa tuota miestä.
Aikoinaan kun erottiin mieheni kanssa muutamaksi kuukaudeksi niin äitini syytti minua siitä.
No nyt ollaan päätetty että anoppia ei pyydetä meille lapsenvahdiks kuin ihan todellakin viimeisessä hädässä. Lapsia saa kyllä yökyläilemään luokseen vain pyytäessään.
Vähän taas sekava kirjoitus...
Kiva jos jaksoit lukea.
Kiitos että sain avautua.
Meillä tehdään kotona isoa remppaa ja tästä syystä mein lapset oli viikon kesälomalla mun vanhemmilla, kun siellä oli lomailemassa mun veljen lapsetkin.
No lapset kun oli ollu yhden yön pois kotoa niin laitoin naamakirjaan päivityksen tyyliin "Niin niitä rakkauspakkauksia on vaan ikävä vaikka vasta yhen yön ollu poissa kotoa" ja myöhemmin päivityksen tyyliin "eikös ole sanonta että hyvin suunniteltu, puoliksi tehty? Joten nyt mä olen oman osuuteni rempasta tehnyt. Toki osaamiseni ja jaksamiseni mukaan autan vaikka maalaamisessa..."
Anoppini, joka silloin vielä oli mulla fb:ssä kaverina kävi sitten kommentoimassa näihin mun päivityksiin.
Tohon lasten ikävään kirjoitti tyyliin "No eikös se ole kiva kun ei tarvii omia lapsiaan hoitaa, eivät ole koko ajan jaloissa."
Ja tohon remontti päivitykseen tuli kommentti "Tiedätkös edes miten vas" (oletan että olis jatkunut että "vasaraa käytetään??")
ja "Tiedätkös edes mikä sorkkarauta on??".
Tilanne on se että jo keväällä kun tein päivityksen joka liittyi siihen juurikin että joskus sanon miehelleni asioita niin että se ei ihan pysy kärryillä ja ymmärtää mut väärin, ja näin olikin käynyt, ja tapaukseen liittyi osaltaan myös anoppi. Anoppi otti tämän päivityksen sitten just niin väärin kuin vaan mahdollista. Ja haukkui sitten mut niin uusavuttomaks ym. Jo tällöin mietin että pitäis poistaa anoppi kavereista kun se ei vaan aina tajua.
No mut sitä sitten sähköpostilla selviteltiin silloin ja kahteen kertaan pyytelin anteeksikin, ja kerroin miten se asia oli oikeesti tarkoitettu mutta anteeksi en ilmeisesti saanut ja anoppi niin marttyyrimaisesti kirjoitteli kuinka hän on mielestään meidän lapsia hyvin hoitanut ym ym....
No mut takaisin tähän parin viikon takaiseen...
Kun luin nuo anopin kommentit, purskahdin itkuun.
Mieheni veli oli käymässä ja voin vain kuvitella että kuin pihalla se asiasta oli. Mä olen ihan aina ja joka kerta näyttänyt miehelle äitinsä viestit mulle. Aina mulla on ollut fiilis että se ei vain hyväksy mua.
Joka tapauksessa ei nyt sit haluttu sitä veljeä sotkea enään tähän juttuun millään lailla.
Ja anoppi laittoi mulle näistä kommenttien jälkeisenä päivänä tekstiviestin jossa kyllä pyysi anteeksi että oli purkanut kiukkuaan muhun tuolla tavalla mutta kun ketään muutakaan ei ollut kehen sitä olisi voinut purkaa.
Mä en ole vastannut viestiin.
Mun mies ei vielä millään lailla ole puhunut äitinsä kanssa tästä asiasta.
Nyt toissa iltana sanoi kun juteltiin tästä kaikesta kunnolla ku puuhailtiin tota remppaa kahestaan lasten ollessa jo nukkumassa, sanoi että hänen täytyy kyllä puhua asiasta tämän kanssa.
Ongelma vain aina on ollut se että heidän perheessä ei koskaan ole puhuttu asioista, ei koskaan.
Ollaan oltu miehen kanssa nyt 14 vuotta yhdessä ja ekaa kertaa puhuttiin enemmänkin hänen lapsuudesta. Tiesin että pojat ovat aikanaan ollut jonkin verran mummolassa hoidossa kun äitinsä ja isänsä oli ollut töissä mutta mieheni kertoi että ainakin tuntui silloin pikkupoikana että olivat paljon siellä hoidossa kun vanhempansa oli töissä, ja juhlimassa. Ja usein kesälomatkin olivat melkein kokonaan sukulaisissa.
Mies epäili että katkeruus siitä että meillä menee hyvin, saa äitinsä käyttäytymään näin.
hänen vanhempansa erosivat poikien ollessa teinejä.
Juttelin tästä kaikesta äitini kanssa kun hänet näin, hän kertoi minulle että häissämme, oli anoppi sanonut heille (siis mun vanhemmille) että "tietäisittepä vaan kuinka häijyn ja ilkeän vävypojan oikein saattekaan".
Siinä oli mein porukat ollu ihmeissään kun ikinä koskaan mieheni ei ollut heille sanonut pahaa sanaa, ja siis mein äiti suorastaan rakastaa tuota miestä.
Aikoinaan kun erottiin mieheni kanssa muutamaksi kuukaudeksi niin äitini syytti minua siitä.
No nyt ollaan päätetty että anoppia ei pyydetä meille lapsenvahdiks kuin ihan todellakin viimeisessä hädässä. Lapsia saa kyllä yökyläilemään luokseen vain pyytäessään.
Vähän taas sekava kirjoitus...
Kiva jos jaksoit lukea.
Kiitos että sain avautua.
