N
nyrkkis
Vieras
Olemme 27-vuotias pariskunta ja olleet yhdessä neljä vuotta. Mä olen niin kypsä jatkuviin vauvauteluihin ja naimisiinmenokyselyihin. Mulla on vielä opinnot kesken, tulen olemaan varmaan 30v, kun valmistun ja emme haaveile perheenlisäyksestä moneen vuoteen, naimisiin tuskin menemme ollenkaan.
Mulla ei ole ikinä ollut minkäänlaista vauvakuumetta, mutta ajattelin, että joskus voisin harkita yhtä lasta. Siinä vaiheessa olemme kuitenkin yli 30v, ehkä reilustikin. Emme vain ole kiinnostuneita asiasta nyt, kun on paljon muutakin. Voihan se olla, että lapsia ei tule/emme
Miehen suvulle tämä on outo ja ihmeellinen asia. Heidän piireissään on ollut tapana tehdä useampi kuin yksi lapsi ja nuorena ja suvun naiset ovat ottaneet lapsista päävastuun, miehet ovat enemmänkin perheen pää ja se, joka hoitaa taloudellisen puolen. Heidän mielestään meillä on ihan viimeiset hetket nyt aloittaa lapsenteko.
Mua pidetään outona ja anoppi syyttää osittain mua, että en muka anna miehelleni mahdollisuutta perhe-elämään ja olen itsekäs. En sovi heidän naisen malliinsa, kun en ole niin perhe-ja kotikeskeinen ja kiinnostunut muista asioista nyt enemmän.
Sukulaisvauvoja tuodaan mulle syliin, yritetään "tartuttaa" vauvakuumetta ja muuta ällöttävää. Yksi jopa tuli varovasti kertomaan lapsettomuushoidoista ja kuinka niitä ei kannata hävetä, antoi jonkun klinikan tiedot. Just.
Olen yrittänyt antaa mennä toisesta korvasta ulos, mutta kun näitä ihmisiä nyt aika usein näkee ja tämä on jatkuvaa, niin en jaksaisi enää. Raivostuttavia ovat. Ja itselleni tulee sellainen olo, että olen vain joku miehen jatke, jota arvostetaan sen perusteella, kuinka monta jälkeläistä hän tuotaa suvulle. Minua ei arvosteta omana persoonanani.
Mulla ei ole ikinä ollut minkäänlaista vauvakuumetta, mutta ajattelin, että joskus voisin harkita yhtä lasta. Siinä vaiheessa olemme kuitenkin yli 30v, ehkä reilustikin. Emme vain ole kiinnostuneita asiasta nyt, kun on paljon muutakin. Voihan se olla, että lapsia ei tule/emme
Miehen suvulle tämä on outo ja ihmeellinen asia. Heidän piireissään on ollut tapana tehdä useampi kuin yksi lapsi ja nuorena ja suvun naiset ovat ottaneet lapsista päävastuun, miehet ovat enemmänkin perheen pää ja se, joka hoitaa taloudellisen puolen. Heidän mielestään meillä on ihan viimeiset hetket nyt aloittaa lapsenteko.
Mua pidetään outona ja anoppi syyttää osittain mua, että en muka anna miehelleni mahdollisuutta perhe-elämään ja olen itsekäs. En sovi heidän naisen malliinsa, kun en ole niin perhe-ja kotikeskeinen ja kiinnostunut muista asioista nyt enemmän.
Sukulaisvauvoja tuodaan mulle syliin, yritetään "tartuttaa" vauvakuumetta ja muuta ällöttävää. Yksi jopa tuli varovasti kertomaan lapsettomuushoidoista ja kuinka niitä ei kannata hävetä, antoi jonkun klinikan tiedot. Just.
Olen yrittänyt antaa mennä toisesta korvasta ulos, mutta kun näitä ihmisiä nyt aika usein näkee ja tämä on jatkuvaa, niin en jaksaisi enää. Raivostuttavia ovat. Ja itselleni tulee sellainen olo, että olen vain joku miehen jatke, jota arvostetaan sen perusteella, kuinka monta jälkeläistä hän tuotaa suvulle. Minua ei arvosteta omana persoonanani.
