V
vierailija
Vieras
Välini anoppiin olivat hyvät kunnes tulin raskaaksi. Raskausaika oli minulle todella hankala, koska olin aiemmin kokenut keskenmenon ja pelkäsin raskauden sujumista. Anoppi oli ihanasti tukena minulle ja miehelle tuona aikana. Lapsen syntymä muutti sitten paljon. Mieheni opiskelee ja on pystynyt olemaan myös kotona koko tämän ajan tehden opintoja kotona. Ei sillä että en pärjäisi yksin vauvan kanssa, mutta koulua ei ole kesäisin ja yliopistossa opinnot ovat hieman joustavammat. Tätä myötä mieheni viettää myös paljon enemmän aikaa lapsemme kanssa mitä yleensä isät viettävät (useimmat ovat töissä ja äiti yksin kotona). Mielestäni tuo on hyvä asia ja mieheni suhde lapseensa myös tiivistyy. Sitten asiaan: Mieheni ollessa kotona en ole pystynyt viettämään samalla tavalla kahdenkeskistä aikaa lapseni kanssa. Mieheni ei ole sosiaalisimmasta päästä ja viihtyy paljon kotosalla, joten yleensä olemme perheen kesken. Minulla on harrastus, jonka parissa vietän aikaa pari kertaa viikossa (en imetä enää, koska maidontuotanto lakkasi jo alussa joten sen vuoksi harrastus onnistuu) ja tätä myötä mieheni saa ns. laatuaikaa lapsemme kanssa. Mieheni käy myös viettämässä aikaa isänsä kanssa yhteisessä harrastuksessa pari kertaa viikossa. Silloin minulla olisi vihdoin tätä äiti-lapsi-laatuaikaa. Kuitenkin useimmiten tuolloin anoppi tulee meille kyläilemään. Siis juuri tuolloin kun minulla olisi vihdoin tätä laatuaikaa. Olen pari kertaa asiasta sanonut, että saavat käydä kylässä, mutta sillä tavalla että käyvät yhdessä (appi ja anoppi) eikä juuri silloin kun voisin vihdoin viettää kaksinkeskistä aikaa lapseni kanssa. Yhdesti anoppi oli pahoittanut mielensä niin pahasti, että joutui hakemaan mielialalääkkeitä (hänellä on siis kaksisuuntainen). Olen välillä ihan ulalla, että miten minun pitäisi toimia. Tiedän, että minulla on oikeus olla hieman itsekäs ja saada omaa aikaa lapseni kanssa eikä minun tarkotus ole ketään loukata tai kieltää näkemästä lastenlasta. Silti tuntuu, että aina minun pitäisi luopua siitä omasta ajastani vauvani kanssa, jotta en loukkaisi. Mieheni laatuaikana kukaan ei ole kylään tunkeilemassa vaan anoppi tulisi silloin kylään apen kyydillä kun appi hakee mieheni yhteiseen harrastukseen. Mitä mieltä olette? Olenko liian itsekäs vai olenko toiminut oikein?
