Anoppi kiroilee lapsen kuullen, miten reagoisitte tilanteessani?

[Piony.]

Asutaan kaukana anoppilasta ja kun mennään sinne, viivytään pidempään. Pistin merkille jo joskus seurusteluaikoina miehen äidin kyseenalaisen kielenkäytön. Meillä ei ole koskaan lapsuudenkodissa kiroiltu, joten särähti pahasti korvaan aikuisen naisen alatyylinen kielenkäyttö. Jotta saatte käsityksen mistä puhun niin ihan vittua ja saatanaa tulee tuutin täydeltä jos on tullakseen.

Vauvan kanssa kyläillessä tuntui pahalta kun anoppi röyhtäili milloin mitäkin törkyä. Sanoin miehelle, että mainitsisi asiasta äidilleen ja hän sanoikin, että me ei pidetä siitä kun lapsen kuullen kiroillaan. Anoppi riemastui tyttäriensä kera, että eihän tuo vielä mitään edes ymmärrä! Itse ajattelin lähinnä tulevia vuosia, sitten kun lapsi ymmärtää. Olisi helpompi siistiä puhetyylinsä jo heti kättelyssä.

No, nyt on tilanne jossa meidän 2,5-vuotias ymmärtää kaiken ja puhuu itse sujuvasti enkä pidä siitä, että lapsen kuullen kiroillaan. Anoppi kuitenkin täräyttelee yhä samaan malliin vittua ja saatanaa lapsen kuullen. Mies muistutti taas viime vierailulla, että voisitkos vähän katsoa miten puhut, mutta eipä hirveästi auttanut.

Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?

 

[Aamuäree]

Mä varmaan alkaisin hokea jotain ruma sana juttua, puhuisin lapselleni että 'ruma sana'.


Mulla on itselläni kielenkäyttö kuin merirosvolla ja mä tosiaan ihmettelen että en ole tartuttanut sitä lapsiini. Sen sijaan he hokevat mulle tuota ruma sana juttua- anoppi opetti

 

["vieras"]

Eipä siinä oikein mitään muuta ole tehtävissä kuin muistuttaa anoppia.

Kun lapselle opettaa ettei saa kiroilla niin tosi pian sieltä pienen suusta se kommentti tulee:

sanoit ruman sanan.

Tuo jos mikä on pikkuhiljaa sellainen joka saa sen kiroilevan hieman varomaan sanojaan. Ei se lapsi kuitenkaan siitä pilalle mene että anopin kerran vuodessa kuulee kiroilevan.

 

[torakka]

Hei! Jos ihminen on tuollainen kiroileva siili joka ei piikeistään pääse niin en käyttäisi energiaani hänen puheensa korjaamiseen tai edes asiasta sanomiseen (kun sekin on jo tehty). Fakta on se, että anoppi puhuu kodissaan mitä tahtoo eikä kenelläkään ole valtuuksia sitä muuttaa.
Tuon ikäiselle lapselle voisi selittää, että kaikki ihmiset eivät osaa sanoa tai eivät ole oppineet sellaisia kauniita sanoja, ja puhuvat siksi rumaa kieltä. Mutta onneksi isi ja äiti osaavat puhua oikein jne... lapsi automaattisesti kokee paremmaksi vaihtoehdoksi imitoida isää/äitiä ja sitä "oikeaa kaunista kieltä".

 

["jaa-a"]

Jos se anoppi ei itse tajua asiaa, niin sitä ei kyllä voi mennä ketään määräämään, että miten omassa kodissaan saa puhua ja miten ei.
Ainoa keino olisi olla sitten käymättä siellä ja kutsua anoppi kylään.
Tehdä jo kutsuttaessa selväksi, että teillä ei sitten kiroilla lapsen kuullen. Siinäkin on sitten se riski, että hän voisi ottaa tuosta nokkiinsa ja ilmoittaa että ei sitten, jos aletaan komentelemaan niin hän pysyy sitten kotonaan.

 

[Ap.]

Ikävä kyllä anoppi on sen tyylinen, että taatusti möksähtäisi jos alettais määräillä miten meille tullessa saa puhua.

Kaipa sitä pitää sitten vaan koettaa lapselle selvittää mikä on ruma sana ja miten kuuluu puhua.. Tekee vaan niin pahaa joka kerta kun sellaista käytöstä joutuu katsomaan...

 

[,,,]

varmasti jo pienenä,

 

["huh huh"]

Juu kannattaa oikein kiinnittää se lapsen huomio noihin kirosanoihin Voi jessus, mitä juttuja.
Lapses tulee kuule kuulemaan vielä tulevaisuudessa paljon noita sanoja. Olisko parempi että olette niinkuin ette huomaiskaan koko sanoja.
Ei se lapsi niistä rikki mee.

 

[54r3]

varmasti jo pienenä,

Höpö höpö. Minun lapsuudenkodissani ei kiroiltu, ja vaikka kaverit kiroilivat koulussa, niin pidin sitä aina todella rumana, enkä siihen lähtenyt mukaan. Meillä ei yhä kiroilla.

 

["örkki"]

Taitaa tosiaan olla niin, että jos ei anoppi huomaa tekevänsä mitään hölmöä, niin sinun on vaan omalle lapselle sanottava, ettei sovi lasten suuhun nuo sanat.
Oma isäni kiroaa, etenkin hermostuessaan, kuin lappalainen ja joulun aikaan sai hän huomata, että 2v. papukaija sanoo perässä. Ihan hymyssä suin huomautin isälle, jotta huomaatko mitä lapsi tekee sinun perässä. Sen jälkeen isä yritti vähentää. Ilmeisesti lapsi huomasi minun reaktiosta, että ei ole toivottavia sanoja ne, koska rupesi ite hokemaan: "voi että!!! Voi etta!!!"
Itseltäkin pääsee liiankin livakasti kirosanat, mutta sanon aina heti perään, että anteeks. Ruma kielenkäyttö. Noin ei saa sanoa. Lapsi on vaan kattonu, että jahah.