Anoppi ottaa aivoon

[Mikä neuvoksi]

Anoppini ja minä olemme täysin erilaisia ihmisiä. Hän boheemi hällä väliä -tyyppi ja minä vähän tarkempi.
Lapsemme ei voi mennä hänen luokseen hoitoon, joten hän käy välillä hoitamassa lastamme meidän kotona.
Ongelma on vain, että, vaikka hoitoaika olisi 2h, niin silti kotimme on kuin ydinräjähdyksen jälkeen, esim. Syönnin jälkeen koko keittiön ympäristö ja syöttötuoli on ruoassa, sekä poikamme, joka juoksee sitten ruokaisena (pyyhkimättä/käsiä pesemättä) valkoiselle sohvallemme yms.
Joka ikinen lelu on levällään pitkin kotia, vaikka yritämme opettaa pojallemme, että, kun uusi leikki alkaa, niin edellinen siivotaan pois.
Anoppi vaan naureskelee asialle tokaisten, että hän ei ole niin tarkka ja siivoaminen on turhaa jne.
En minäkään koko ajan siivoa, mutta viihdyn paremmin siistissä ja kauniissa kodissa. Hän oikein kehuskelee, ettei ole omassa kotonaan siivonnut puoleen vuoteen jne.
Lisäksi hän syöttää pojallemme herkkuja (ensimmäisen suklaamunan esim. alle vuoden ikäisenä jne.) Eilen hän oikein naureskeli, että poika söi (alle 2v) välipalaksi ison kupin jäätelöä ja oli niin onnellinen!!!
Kaikki leikit on yhtä riehumista ilman lepohetkiä, eikä eilenkään ollut päikkäreistä tietoakaan, vaan poika nukahti yöunille 18.30 syömättä muuta kun sen kupin jäätelöä ja pari lusikallista päivällistä (ei malttanut kaikelta riehumiselta)
Multa pääsi itku heidän lähdettyä, kun poika nukahtaa ihan ennen aikojaan ja joka paikka on jossain ihme tahmassa, sohvassa jäätelöä jne.

Miehenikin kiukuttelee, sillä hänen mielestään valitan turhasta ja haukun henkilökohtaisesti hänen äitiään jne.
Haluan toki, että anoppi saa poikaa hoitaa ja että heidän välinsä säilyy, varsinkin kun oma äitini kuoli hiljattain eikä isäni jaksa poikaa oikein hoitaa. Olen vain todella väsynyt, eikä tee mieli lähteä mihinkään rentouttaville treffeille mieheni kanssa, jos kotiintulo on joka kerta tämä. Anopille puhuminen ei taida auttaa, sillä hänen mielestään hän ei tee mitään väärin ja itse olen vaan tarkka (vaikka olen ihan normaalin siisti ihminen, viikkosiivous kerran viikossa jne.)

 

[Phoebsi]

Siis opetatte alle kaksivuotiaalle, että ennen uutta leikkiä vanha korjataan pois? Ja miksi lapsi ei voi olla anopin luona hoidossa?

Ja miten se on niin vaikeaa sanoa, että tässä on ruokalappu ja pesetkö lapsen kädet ruoan jälkeen ettei kaikki paikat likaannu?

Noin muuten, anna olla. Minäkin viihdyn siistissä kodissa mutta lapset ne nyt vaan saa lelut levälleen joka kerta. Ilman anopinkin apua.

 

[Katylina]

Miksi päästätte vastuuttoman anopin teille? Itse antaisin palautetta niin että naapureissa raikuu jos joku aasi tulisi kotini tuhoamaan. Enkä todellakaan päästäisi uudestaan. Hankkisin hoitajani muualta, ellei anoppi oppisi elämään meidän sääntöjen mukaan meidän kodissamme.

 

[lucifer]

olisit onnellinen että sinulla on anoppi, joskus hän ei enää ole auttamassa.

 

[Keittiönoita]

Hankala tilanne. Oma äitini oli ainakin jossain määrin siisteysfriikki ja mä olen sitten just hänen vastakohtansa. Likaisuudesta minäkään en pidä, mutta tavaroita saa olla mun puolestani hujan hajan. Pidän enemmän tästä "hallitusta kaaoksesta" kuin lapsuudenkotini "kaikella on oltava oma paikkansa" -ajattelusta. Artekin kalustein kalustetussa lapsuudenkodissani ei ollut paikkaa krääsälle ja tilpehöörille, joten sellaisia ei lapsilla voinut edes olla. Ehkäpä siksi nyt omassa kodissani rakastankin koriste-esineitä yms.

Ymmärrän silti, että haluat pitää oman kotisi siistinä. Joskus mietin, mitä sitten tapahtuu, jos saan aikanaan äitini kaltaisen miniän. Silloin on varmaan parasta, että lapsenlapset ovat hoidossa täällä minun luonani eikä minun tarvitse lastenhoidon lisäksi vielä juosta riepu kourassa kuuraamassa teletapin sormenjälkiä ikkunoista ja seinistä. Miksi lapsesi ei voi olla anoppilassa hoidossa?

 

[Keittiönoita]

Miksi päästätte vastuuttoman anopin teille? Itse antaisin palautetta niin että naapureissa raikuu jos joku aasi tulisi kotini tuhoamaan. Enkä todellakaan päästäisi uudestaan. Hankkisin hoitajani muualta, ellei anoppi oppisi elämään meidän sääntöjen mukaan meidän kodissamme.

Juuri näin. Miniän kotona anoppi tekee niinkuin miniä haluaa ja anoppilassa miniä tekee niinkuin anoppi haluaa. Jokaisella on oikeus määrätä omasta kodistaan eli talossa talon tavalla.

 

[mikä neuvoksi]

Joo, oon yrittänytkin sanoa, mutta turhaan.
Olenkin onnellinen siitä, että lapsellamme on edes yksi mummo, sillä oma äitini on kuollut. Minusta on vaan loukkaavaa, että meidän sääntöjä ei noudateta. Eikä kotimme ole mikään ylisiisti, vaan ihan tavallinen. Leluja saa olla ja niitä saa tuoda olohuoneeseen, jos vaan ei IHAN KAIKKIA kerralla, menee lapsikin sekaisin, kun pomppii leikistä toiseen.
Lapsi ei voi olla anoppilassa, sillä se ei ole turvallinen paikka lapselle miehen aikuisen veljen vakavien ongelmien vuoksi, joka siis asuu siellä.

 

[Keittiönoita]

Joo, oon yrittänytkin sanoa, mutta turhaan.
Olenkin onnellinen siitä, että lapsellamme on edes yksi mummo, sillä oma äitini on kuollut. Minusta on vaan loukkaavaa, että meidän sääntöjä ei noudateta. Eikä kotimme ole mikään ylisiisti, vaan ihan tavallinen. Leluja saa olla ja niitä saa tuoda olohuoneeseen, jos vaan ei IHAN KAIKKIA kerralla, menee lapsikin sekaisin, kun pomppii leikistä toiseen.
Lapsi ei voi olla anoppilassa, sillä se ei ole turvallinen paikka lapselle miehen aikuisen veljen vakavien ongelmien vuoksi, joka siis asuu siellä.

Onko lapsesi anoppisi ensimmäinen lapsenlapsi? Monestihan mummot hurahtaa ihan täysin lapsenlapsen saadessaan ja siltä teletapilta ei haluaisi kieltää yhtään mitään. Mummot haluavat nk hemmotella lapsenlapsiaan ihan urakalla. Kuten vaikkapa sillä jäätelöllä. Monet mun ikäiseni ajattelevat, että jos se jätskin syönti ei ole jatkuvaa, niin ei siitä lapselle haittaakaan ole. On mun omat lapsenikin joskus eläneet yhden päivän pelkillä herkuilla eikä siitä mitään vahinkoa ole aiheutunut. Mä olen lukenut tätä palstaa jo 10 vuoden ajan ja huomannut, että vuosi vuodelta lasten hoitaminen ja kasvattaminen on muuttunut mun näkökulmastani yhä enemmän nipottamiseksi. Mikäli anoppisi on 50+ kuten minäkin, hän voi pitää tämän päivän lastenhoito- ja kasvatusohjeita hölmöinä. Rennomminkin kun voi ottaa. Tämä ajattelutapa voi siis olla yksi syy siihen, että anoppisi ei tunnu ottavan kuuleviin korviinsakaan sinun sanomisiasi.

Mä mietin, voisitko sanoa anopillesi ainoastaan siitä, että lapsi ei saisi tahmaisin käsin mennä lääppimään nojatuoleja ja seiniä? Eli et sanoisikaan koko sitä listaa kielletyistä asioista vaan aloittaisit tällä? Voit varsin hyvin perustella asiaa sillä, että teillä ei ole varaa ostaa jatkuvasti uusia huonekaluja tai tapetoida seiniä sen vuoksi, että lapsi on tärvännyt ne jollain tahmalla. Yksi asia kerrallaan on helpompaa saada jakeluun kuin "100-sivuinen lapsenlapsen käyttöopas"

 

["hastur"]

olisit onnellinen että sinulla on anoppi, joskus hän ei enää ole auttamassa.

Anoppi voi palata
Ultra