V
viittä vaille
Vieras
Meillä on 2 kk:n ikäinen poika ja imetys on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Olemme kuitenkin melko liikkuva perhe ja itse en halua imettää julkisesti, joten lapsi saa myös pullomaitoa, joka on välillä korvikettakin, riippuen tilanteesta.
Anoppini on kuitenkin oikea imetysfanaatikko, joka itse on imettänyt lapsiaan pitkään ja joka paikassa. Hänelle on erittäin vaikea ymmärtää, miksi minä en tee näin. On todella kiusallista esim. ravintolassa, kun esim. minä syön ja mies antaa vauvalle pullosta maitoa ja anoppi keskeyttää koko seurueen ruokailun ja alkaa kailottaa, että " Herrajumala, annatko sinä sille lapselle pullomaitoa! Anna nyt vauva äidille, niin saa tissiä, sitä se haluaa.." Ja tulee miltei repimään lasta miehen sylistä pois:O
Hän ei vaan jotenkin tajua, että tämä on ihan yhteinen ratkaisu tehdä näin, vaikka siitä on sanottu. Kotona imetän, muualla en. Muutenkin jos ollaan yhdessä esim. julkisilla paikoilla, niin kovaan ääneen ihmettelee, mikä mikä minulla on vikana, kun en uskalla "yhtä tissiä ottaa vähän esille" julkisella paikalla. Ja sitten voivottelee lapselle mielenosoituksellisesti, kun "eikö se äiti anna tissiä, vaikka niin tekis mieli eikä tyhmää pulloa". Että tuohon tyyliin.
Ja hän ei myöskään pidä minään sitä, että mies eli poikansakin osallistuu lapsensa hoitoon täysivaltaisena vanhempana, jotenkin mieltää pienen vauvan hoidon pääasiassa naisen hommaksi. Ei ymmärrä, että lapsi on isällään, kun minä käyn menoissani ja että se on yhtä normaalia kuin se, että mies on menoissaan ja minä lapsen kanssa.
Anopilla ei tunnut juurikaan olevan tilannetajua ja sosiaalista älyä näissä asioissa, vaikka muuten onkin ihan normaali. Hävettää ja ahdistaa, kun onnistuu kääntämään kaikkien huomion meihin noilla touhuillaan. Tai vähintäänkin ärsyynnyttämään minut.
Vanne pään päällä kiristyy.
Anoppini on kuitenkin oikea imetysfanaatikko, joka itse on imettänyt lapsiaan pitkään ja joka paikassa. Hänelle on erittäin vaikea ymmärtää, miksi minä en tee näin. On todella kiusallista esim. ravintolassa, kun esim. minä syön ja mies antaa vauvalle pullosta maitoa ja anoppi keskeyttää koko seurueen ruokailun ja alkaa kailottaa, että " Herrajumala, annatko sinä sille lapselle pullomaitoa! Anna nyt vauva äidille, niin saa tissiä, sitä se haluaa.." Ja tulee miltei repimään lasta miehen sylistä pois:O
Hän ei vaan jotenkin tajua, että tämä on ihan yhteinen ratkaisu tehdä näin, vaikka siitä on sanottu. Kotona imetän, muualla en. Muutenkin jos ollaan yhdessä esim. julkisilla paikoilla, niin kovaan ääneen ihmettelee, mikä mikä minulla on vikana, kun en uskalla "yhtä tissiä ottaa vähän esille" julkisella paikalla. Ja sitten voivottelee lapselle mielenosoituksellisesti, kun "eikö se äiti anna tissiä, vaikka niin tekis mieli eikä tyhmää pulloa". Että tuohon tyyliin.
Ja hän ei myöskään pidä minään sitä, että mies eli poikansakin osallistuu lapsensa hoitoon täysivaltaisena vanhempana, jotenkin mieltää pienen vauvan hoidon pääasiassa naisen hommaksi. Ei ymmärrä, että lapsi on isällään, kun minä käyn menoissani ja että se on yhtä normaalia kuin se, että mies on menoissaan ja minä lapsen kanssa.
Anopilla ei tunnut juurikaan olevan tilannetajua ja sosiaalista älyä näissä asioissa, vaikka muuten onkin ihan normaali. Hävettää ja ahdistaa, kun onnistuu kääntämään kaikkien huomion meihin noilla touhuillaan. Tai vähintäänkin ärsyynnyttämään minut.
Vanne pään päällä kiristyy.