Anoppi puolustaa poikaansa joka petti minua

[jjj]

anteeksi en voi tälle mitään mutta on alkanut hiipiä sellainen katkeruus anoppia kohtaan. jo kun mentiin kihloihin niin anoppi selitti oikein imelästi että "kohtelen sinua kuin omaa tytärtä, tervetuloa perheeseen"...

no mies meni ja petti. anoppi vähätteli tuota jo alusta asti (kuuli asiasta mieheltä itseltään). kun sitten erehdyin sanomaan että vieläkin asia painaa (kahdenkesken) niin anoppi totesi että "oisithan voinut erota" ja "ei sentään suhdetta ollut vaan yhden illan huumaa". koin nuo kaikki vähättelynä. ei tippaakaan empatiaa esim. "no tuntuu varmasti pahalta" ja anoppi ihmetteli kuukauden kuluttua tapahtuneesta että "vieläkö sinä mietit sitä".

ottaa suunnattomasti päähän että anoppi esittää mukamas niin lämmintä ja ihanaa ihmistä, mutta tuossa sen huomaa, että paskanmarjat sitä mitään perhettä on kun empatian taso on tuo. YMMÄRRÄN ihan täysin että omaa lasta rakastaa aina, enkä odottanut että anoppi kääntyisi poikaansa vastaan, mutta voisi edes hitusen empatiaa tai ymmärrystä osoittaa. Anoppi vielä itse on oikein harras uskovainen, joka tuputtaa kaikenlaisia kristillisiä arvoja, niin uskomatonta että sitten tuolle asialle ei jää ymmärrystä.

Ärsyttäisikö teitä? Eniten mua hämää kun anoppi on tavallaan todella imelä, mutta sitten tosipaikan tullen ei kiinnostakaan muu kuin oma napa.

 

[Huspati Huta]

Saattaisi minua ärsyttää tuollainen.

 

[HelloShitty]

jaa...no mun mielestä koko asia ei anopille kuulu enkä ymmärrä miks sille edes kerrottiin.

 

[ap]

jaa...no mun mielestä koko asia ei anopille kuulu enkä ymmärrä miks sille edes kerrottiin.

mies halusi kertoa.

 

[Juh]

Tavallaanhan anoppisi on oikeassa, olisit voinut erota, mutta päätitte jatkaa, joten asiasta on päästävä yli. Ymmärrän kyllä, että se vie aikaa, mutta ehkä kannattaisi puida asiaa jonkun muun kuin anopin kanssa. hänen on kuitenkin vaikea olla objektiivinen kun on oma poika kyseessä.

 

[ap]

Tavallaanhan anoppisi on oikeassa, olisit voinut erota, mutta päätitte jatkaa, joten asiasta on päästävä yli. Ymmärrän kyllä, että se vie aikaa, mutta ehkä kannattaisi puida asiaa jonkun muun kuin anopin kanssa. hänen on kuitenkin vaikea olla objektiivinen kun on oma poika kyseessä.

no olisin voinut erota mutta RASKAANA ja just asunto ostettuna ei ehkä ensimmäisenä lähde eroamaan.

 

[narikka83]

annoikko anteeksi pettämisen? onnea vaan sulle, aivan varmasti pettää uuestaan. ja olihan mies viellä kännissä että sen piikkiin pysty laittaan pettämisensä? voitko luottaa mieheen? lähtee poikien kans sauna iltaa viettään ja baariin, voitko luottaa ettei petä uuestaan? jos on kerran jo maistanu kiellettyä lihaa, tekee se sen uuestaan.

 

[vierasd]

No todellakin ärsyttäisi! tosin, mulla on samantyyppinen anoppi itellä... Olen joutunut hänen takiaan kärsimään niin paljon muutenkin että olen jo lähes tottunut tuohon.

 

[kohta kahden lapsen yh]

meillä miehellä suhde 5kk ja anoppi puolustaa poikaansa. Olen kuulemma ollut huono vaimo ja meillä huono avioliitto. Nyt mies on taas yhdessä salarakkaansa kanssa ja ero vireillä. Onnellinen olen että pääsen lasteni isästä eroon ja lopullisesti. Ikinä en enää yritä antaa pettämistä anteeksi, oli kyseessä kuka tahansa

 

[Juh]

Tavallaanhan anoppisi on oikeassa, olisit voinut erota, mutta päätitte jatkaa, joten asiasta on päästävä yli. Ymmärrän kyllä, että se vie aikaa, mutta ehkä kannattaisi puida asiaa jonkun muun kuin anopin kanssa. hänen on kuitenkin vaikea olla objektiivinen kun on oma poika kyseessä.

no olisin voinut erota mutta RASKAANA ja just asunto ostettuna ei ehkä ensimmäisenä lähde eroamaan.

Niinpä. Siksi sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tapahtunut ja oppia elämään sen kanssa. Ja puhua jonkun muun kuin anopin kanssa.

 

[Huspati Huta]

Niinpä. Siksi sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tapahtunut ja oppia elämään sen kanssa. Ja puhua jonkun muun kuin anopin kanssa.

Miksi pitäisi hyväksyä tapahtunut?

 

[ot]

Tavallaanhan anoppisi on oikeassa, olisit voinut erota, mutta päätitte jatkaa, joten asiasta on päästävä yli. Ymmärrän kyllä, että se vie aikaa, mutta ehkä kannattaisi puida asiaa jonkun muun kuin anopin kanssa. hänen on kuitenkin vaikea olla objektiivinen kun on oma poika kyseessä.

no olisin voinut erota mutta RASKAANA ja just asunto ostettuna ei ehkä ensimmäisenä lähde eroamaan.

No jaa, outo perustelu. Olihan miehellesikin selvää että olet raskaana ja juuri asunto ostettuna kun meni pettämään.

 

[Runko]

Kuulostaa siltä että anoppi on itse joutunut joskus nielemään tuollaista. Tai ainakin kuuluu sellaiseen lakaistaan ongelmat maton alle -ihmistyyppiin. Jätä anopin kommentit omaan arvoonsa, ei hän voi kokea asiaa samalla tavalla kuin sinä koet eikä selvästikään osaa edes olla empaattinen.

Itse olisin miehelle vihainen siitä että kertoi asiasta äidilleen, ei todellakaan kuulu aikuisen miehen kertoa moisia parisuhteen sisäisiä (olkoonkin että tässä tapauksessa ulkoisia...) mammalleen niin kuin joku pikkupoika! Jotenkin tuntuisi että anopille kertominen tuplaisi koko nöyryytyksen.

 

[ap]

Tavallaanhan anoppisi on oikeassa, olisit voinut erota, mutta päätitte jatkaa, joten asiasta on päästävä yli. Ymmärrän kyllä, että se vie aikaa, mutta ehkä kannattaisi puida asiaa jonkun muun kuin anopin kanssa. hänen on kuitenkin vaikea olla objektiivinen kun on oma poika kyseessä.

no olisin voinut erota mutta RASKAANA ja just asunto ostettuna ei ehkä ensimmäisenä lähde eroamaan.

Niinpä. Siksi sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tapahtunut ja oppia elämään sen kanssa. Ja puhua jonkun muun kuin anopin kanssa.

no mitähän hittoa se anoppi sitten lässyttää imelästi että tervetuloa milloin vaan, olen kuin oma tytär, toivottelee siunausta jne. jos ei tuollaista saa sanoa, että asia on vielä mielen päällä, kun toinen kysyy mitä kuuluu?

se, että asia painaa ei tarkoita että koko ajan hiillostaisin miestäni asiasta. yritän kovasti päästä kokonaan yli mutta se vie aikaa ja on vaikeaa.

 

[vieras]

Tavallaanhan anoppisi on oikeassa, olisit voinut erota, mutta päätitte jatkaa, joten asiasta on päästävä yli. Ymmärrän kyllä, että se vie aikaa, mutta ehkä kannattaisi puida asiaa jonkun muun kuin anopin kanssa. hänen on kuitenkin vaikea olla objektiivinen kun on oma poika kyseessä.

no olisin voinut erota mutta RASKAANA ja just asunto ostettuna ei ehkä ensimmäisenä lähde eroamaan.

No jaa, outo perustelu. Olihan miehellesikin selvää että olet raskaana ja juuri asunto ostettuna kun meni pettämään.

Miten niin outo perustelu?! Tätähän naiset tekee, yrittää pitää perheen ja avioliiton kasassa, jos ei muuten niin lasten takia. haloo.

 

[Juh]

Niinpä. Siksi sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tapahtunut ja oppia elämään sen kanssa. Ja puhua jonkun muun kuin anopin kanssa.

Miksi pitäisi hyväksyä tapahtunut?

En mä tarkoita, että pettäminen pitäisi hyväksyä, vaan se, että asia on tapahtunut eikä sitä voi enää muuttaa. Vai meinaatko, että se sitten joka riidassa voidaan vetää esiin ja muistutella toista siitä säännöllisin väliajoin..

 

[Huspati Huta]

En mä tarkoita, että pettäminen pitäisi hyväksyä, vaan se, että asia on tapahtunut eikä sitä voi enää muuttaa. Vai meinaatko, että se sitten joka riidassa voidaan vetää esiin ja muistutella toista siitä säännöllisin väliajoin..

Ok, arvelinkin, että tarkoitat juuri tuota. Eli jos päättää yrittää antaa anteeksi, pitää koittaa niellä se, että tämä paha asia on tapahtunut, ei sinänsä hyväksyä sitä väärää tekoa.

 

[vieras]

Luulen et teille voisi ero tulla jos et olisi raskaana. Miehesi varmaankin jatkaa aviolittoa vain lasten ja rahan vuoksi. Tulet huomaamaan tämän muutaman vuoden sisällä kun miehesi pettää uudestaan. Sitten viimeistään kannattaa pakata tavarat. Ero on helpompi jos lapsi ei ole vielä syntynyt kun lapsella ei ole vielä tunnesidettä isäänsä. Miettisin tarkaan tilanteessasi.

 

[Juh]

Tavallaanhan anoppisi on oikeassa, olisit voinut erota, mutta päätitte jatkaa, joten asiasta on päästävä yli. Ymmärrän kyllä, että se vie aikaa, mutta ehkä kannattaisi puida asiaa jonkun muun kuin anopin kanssa. hänen on kuitenkin vaikea olla objektiivinen kun on oma poika kyseessä.

no olisin voinut erota mutta RASKAANA ja just asunto ostettuna ei ehkä ensimmäisenä lähde eroamaan.

Niinpä. Siksi sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tapahtunut ja oppia elämään sen kanssa. Ja puhua jonkun muun kuin anopin kanssa.

no mitähän hittoa se anoppi sitten lässyttää imelästi että tervetuloa milloin vaan, olen kuin oma tytär, toivottelee siunausta jne. jos ei tuollaista saa sanoa, että asia on vielä mielen päällä, kun toinen kysyy mitä kuuluu?

se, että asia painaa ei tarkoita että koko ajan hiillostaisin miestäni asiasta. yritän kovasti päästä kokonaan yli mutta se vie aikaa ja on vaikeaa.

Koska teillä on anopin kanssa erilainen näkemys asioista. Hänen mielestään ei ollut iso juttu, sinun mielestäsi on.

 

[juu]

No anoppihan tässä nyt ei ole ongelma vaan mies ja hänen uskottomuutensa. Taidat purkaa nyt koko ongelman anopin niskoille, vaikka ongelma on mies. Ja koet hänet ongelmaksi. Ongelmasta päästään eroamalla tai laittamalla asiat uuteen uskoon. Mikä periaatteessa tarkoittaa jonkinlaista anteeksiantoa tai jotain, jotta pystytte jatkamaan. Eli sen yli pitäis päästä, missä anoppi sinänsä on oikeassa. Ei ole mieltä jatkaa, jos asian yli et pääse.

Minä valitsisin sen toiesn tien, eli tosiaankin jättäisin miehen. Jos hän tuossa tilanteessa sinua pettää, niin millon ei pettäisi? Onko hän keskustellut asiasta, siitähän pitää keskustella nyt aina kun sinä haluat. Sen verran on velkaa ja enemmänkin. Sekä anteeksipyyntö, joka onkin sitten vaikea hyväksyä.

 

[ap]

Tavallaanhan anoppisi on oikeassa, olisit voinut erota, mutta päätitte jatkaa, joten asiasta on päästävä yli. Ymmärrän kyllä, että se vie aikaa, mutta ehkä kannattaisi puida asiaa jonkun muun kuin anopin kanssa. hänen on kuitenkin vaikea olla objektiivinen kun on oma poika kyseessä.

no olisin voinut erota mutta RASKAANA ja just asunto ostettuna ei ehkä ensimmäisenä lähde eroamaan.

Niinpä. Siksi sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tapahtunut ja oppia elämään sen kanssa. Ja puhua jonkun muun kuin anopin kanssa.

no mitähän hittoa se anoppi sitten lässyttää imelästi että tervetuloa milloin vaan, olen kuin oma tytär, toivottelee siunausta jne. jos ei tuollaista saa sanoa, että asia on vielä mielen päällä, kun toinen kysyy mitä kuuluu?

se, että asia painaa ei tarkoita että koko ajan hiillostaisin miestäni asiasta. yritän kovasti päästä kokonaan yli mutta se vie aikaa ja on vaikeaa.

Koska teillä on anopin kanssa erilainen näkemys asioista. Hänen mielestään ei ollut iso juttu, sinun mielestäsi on.

mutta olen aivan 100% varma, että jos minä olisin tehnyt saman miehelleni, olisin anopin mielestä h**ra ja huono nainen.

 

[ap]

No anoppihan tässä nyt ei ole ongelma vaan mies ja hänen uskottomuutensa. Taidat purkaa nyt koko ongelman anopin niskoille, vaikka ongelma on mies. Ja koet hänet ongelmaksi. Ongelmasta päästään eroamalla tai laittamalla asiat uuteen uskoon. Mikä periaatteessa tarkoittaa jonkinlaista anteeksiantoa tai jotain, jotta pystytte jatkamaan. Eli sen yli pitäis päästä, missä anoppi sinänsä on oikeassa. Ei ole mieltä jatkaa, jos asian yli et pääse.

Minä valitsisin sen toiesn tien, eli tosiaankin jättäisin miehen. Jos hän tuossa tilanteessa sinua pettää, niin millon ei pettäisi? Onko hän keskustellut asiasta, siitähän pitää keskustella nyt aina kun sinä haluat. Sen verran on velkaa ja enemmänkin. Sekä anteeksipyyntö, joka onkin sitten vaikea hyväksyä.

anoppi asuu naapurissamme ja minun on "pakko" nähdä häntä joka viikko, sillä miehellä on perheyritys jossa anoppikin työskentelee, välit on väkisinkin ehkä tavallista tiiviimmät. Mies on keskustellut kyllä mutta asia on vielä suhteellisen tuore, ajatukset sekaisin.

 

[toine neuvo]

En mä tarkoita, että pettäminen pitäisi hyväksyä, vaan se, että asia on tapahtunut eikä sitä voi enää muuttaa. Vai meinaatko, että se sitten joka riidassa voidaan vetää esiin ja muistutella toista siitä säännöllisin väliajoin..

Ok, arvelinkin, että tarkoitat juuri tuota. Eli jos päättää yrittää antaa anteeksi, pitää koittaa niellä se, että tämä paha asia on tapahtunut, ei sinänsä hyväksyä sitä väärää tekoa.

Tää on tätä turhaa sepustusta.

Toinen pettää, jonka toinen haluaa antaa anteeksi muttei pysty. Neuvotaan ratkaisua: Älä ota asiaa enää puheeksi, vaikka asia vaivaa, eikä ole tosiaankaan anteeksiannettu. (Jos olisi, asia ei vaivaisi). Tämä vain helpottaa pettäjän hommia ja sysätään kaikki ongelmat "uhrin" niskaan.

Minä neuvoisin taas sensijaan enemmin puhumaan, puhumaan ja puhumaan. Jos asiaa ei pysty antaa anteeksi, niin puhu puhu puhu. Ehkä jossan vaiheessa pystyy antamaan anteeksi.

 

[Huspati Huta]

Tää on tätä turhaa sepustusta.

Toinen pettää, jonka toinen haluaa antaa anteeksi muttei pysty. Neuvotaan ratkaisua: Älä ota asiaa enää puheeksi, vaikka asia vaivaa, eikä ole tosiaankaan anteeksiannettu. (Jos olisi, asia ei vaivaisi). Tämä vain helpottaa pettäjän hommia ja sysätään kaikki ongelmat "uhrin" niskaan.

Minä neuvoisin taas sensijaan enemmin puhumaan, puhumaan ja puhumaan. Jos asiaa ei pysty antaa anteeksi, niin puhu puhu puhu. Ehkä jossan vaiheessa pystyy antamaan anteeksi.

Onhan tuossakin pointtinsa, mutta missä menee sitten raja? Kuinka kauan sen toisen, väärintehneen ihmisen pitää sitten odottaa sitä anteeksiantoa? Onhan siinä tietysti eroa, miten asioista puhutaan. Jos aina ja joka asiassa palataan siihen tapahtuneeseen, vaikka kyse olisi jostain muusta, niin on sekin väärin. Silloin pitäisi miettiä sitä, että koittaako edes sitä anteeksiantamista. Ja eri ihmisille se asioiden ylittäminen vie eri ajan, jollekin viikko riittää, jollekin vuosi, jollekin ns ikuisuuskin on liian lyhyt.

lisään vielä sanan mielestäni en minä muitten puolesta voi sanoa, kuinka heidän pitää tehdä.

 

[PipariSuu]

Tää on tätä turhaa sepustusta.

Toinen pettää, jonka toinen haluaa antaa anteeksi muttei pysty. Neuvotaan ratkaisua: Älä ota asiaa enää puheeksi, vaikka asia vaivaa, eikä ole tosiaankaan anteeksiannettu. (Jos olisi, asia ei vaivaisi). Tämä vain helpottaa pettäjän hommia ja sysätään kaikki ongelmat "uhrin" niskaan.

Minä neuvoisin taas sensijaan enemmin puhumaan, puhumaan ja puhumaan. Jos asiaa ei pysty antaa anteeksi, niin puhu puhu puhu. Ehkä jossan vaiheessa pystyy antamaan anteeksi.

Onhan tuossakin pointtinsa, mutta missä menee sitten raja? Kuinka kauan sen toisen, väärintehneen ihmisen pitää sitten odottaa sitä anteeksiantoa? Onhan siinä tietysti eroa, miten asioista puhutaan. Jos aina ja joka asiassa palataan siihen tapahtuneeseen, vaikka kyse olisi jostain muusta, niin on sekin väärin. Silloin pitäisi miettiä sitä, että koittaako edes sitä anteeksiantamista. Ja eri ihmisille se asioiden ylittäminen vie eri ajan, jollekin viikko riittää, jollekin vuosi, jollekin ns ikuisuuskin on liian lyhyt.

lisään vielä sanan mielestäni en minä muitten puolesta voi sanoa, kuinka heidän pitää tehdä.

No minusta väärintekevä joutuu odottaa sitä niin kauan, kun se on annettu anteeksi. Jos toinen vielä 5vuodenkin päästä sitä pähkäilee ja asian eteen kamppailee, kannattaa alkaa miettiä onko järkevää jatkaa suhdetta. Ei varmaan kenellekään ole mukavaa, jos toinen ei pääse asian ylitse. Mutta ratkaisu ei ole se, että se joka ei kykene antaan anteeksi, esittää kuin se olisi anteksi annettu. Pettäjä kestäköön sen mitä aiheuttaa, tai lähteköön itse suhteesta muualle.