Anoppiasiaa taas kerran..Vähän erilainen näkökulma kuitenkin

[vieras]

Minä oikeasti pidän anopistani, hän on mukava, ei puutu meidän asioihin, auttaa tarvittaessa jne, oikea unelma-anoppi, jonka kanssa helppo tulla hyvin toimeen.
MUTTA, ja se onkin iso mutta, hän arvostaa yhtä lapsista yli muiden, ja se ikävä kyllä näkyy. :/
Koska lapset alkaa koko ajan kasvaessaan tajuta tilannetta enemmän on tilanne lasten kannalta kurja.
Asiasta on puhuttu ja sen jälkeen anoppi tsemppas vähän aikaa, mutta sitten tilanne luisui entistä pahemmaksi. Ja näin ollen uskon ettei hän itse tajua käytöstään.
Tuohon yhden arvostamiseen yli muiden on "syy" tai siis tajuan miksi hän niin tekee mutta en sitä silti voi hyvväksyä mitenkään.
Asiasta puhuminen ei siis auta, tilanne on kurja ja mulla on iso suru siitä et tällainen asia on tullut anopin ja meidän perheen, varsinkin minun ja anopin välille.
Kiitos kun sain avautua..

 

[rew]

Onko kyseessä vanhin lapsesi? Vai ehkä nuorin? Millä tavalla tämä arvostaminen käytännössä näkyy? Onko anoppi ehkä viettänyt kaikkien eniten aikaa tämän lapsen kanssa ja tullut hänen kanssaan eniten tutuksi? Tutuimman lapsen kanssa on aina helpompi olla ja toimia, kun tietää parhaiten "miten" hänen kanssaan ollaan. Silloin saattaa ihan huomaamattaan ajautua siihen tilanteeseen, että on eniten tekemisissä juuri tämän tutuimman lapsen kanssa. Jos tämä on syynä, niin ehdotan että anoppi alkaa ihan tietoisesti viettää aikaa noiden vieraammiksi jääneiden lapsenlapsien kanssa.

 

[ap]

Ei ole kyse tutuimmasta lapsesta, nuorin on tärkein ja isompien kanssa on kyllä viettänyt aikaa myös.
Näkyy siinä kun ollaan kyläilemässä niin puhuu vaan tästä yhdestä ja isompia jos huomioi niin se on sellaista vähän pakotettua. Jos nuorin on vaikka kipeä niin soittaa tyyliin kahdesti päivässä et miten se jaksaa, mut jos isommat on kipeänä niin ei välttämättä edes kysy kuulumisia soittaessaan vaan puhuu vaan nuorimmasta.

Ollaan tehtykin tuota et yritetään laittaa isommat touhuamaan anopin kanssa, mut sekin tuntuu kurjalta et joutuu tuputtamaan lapsia sille seuraks, toki kun on mukava ihminen niin kyllä hän sitten tekee isompienkin kanssa kaikkea pyydettäessä.

Harmittaa vaan kun olisin mielelläni paljon enemmän tekemisissä, anoppi kun oikeasti on ihan huippukiva muuten, mutta jotenkin tuo suhtautuminen lapsiin tekee yhdessäolosta ja kyläilystä stressaavaa.

Mies tiedostaa tilanteen, mutta useimmiten vähättelee asiaa.

 

[deb]

Voisiko tuossa olla sellaista "viimeinen vauva" -henkeä mukana? Huomaan itsekin välillä syyllistyväni sellaiseen omien lasten kanssa. Pienin on saanut olla vauva pisimpään, en odota enkä edellytä häneltä niin paljoa kuin vanhemmilta sisaruksilta, jotenkin hän on jäänyt siihen kaikkien pienimmän ja avuttomimman ja suojeltavimman rooliin, vaikka tarkoitus ei toki ole kohdella lapsia eriarvoisesti. Kyllä minäkin huomaan olevani kaikkein eniten huolissani tämän pienimmän sairastamisista.

 

[ap]

On varmasti osin se, et tuo meidän nuorin on siis myös nuorin lapsenlapsista, eikä lisää kai ole enää keneltäkään sisaruksista tulossa.

Silti harmittaa ja surettaa isompien takia. Ja silti en voi hyväksyä et isommat jätetään niin selvästi syrjään.
Ikäero seuraavaan ei siis ole montaa vuotta tuolla nuorimmalla, et ei voi ajatella et muut olis jotain teinejä ja yks sitten kiva pieni mummin kulta, kaikki on ihan pikkulapsia vielä ja kaipaa yhtä lailla mummin huomiota ja syliä ja leikkimistä.

 

[g]

vähän sama juttu meillä, anoppi ja hänen äitinsä molemmat suosii meidän esikoista. millon on mitäkin lahjaa ostettuna esikoiselle mutta nuorempi ei saa mitään. ja anoppi ottaa esikoista mukaan millon minnekkin, nuorempi ei pääse ikinä.

ihan pahin oli kun nuorempi täytti vuosia, anopin äiti tuli sitten synttäreille ja toi nuoremmalle karkkiaskin ja vanhemmalle pyörän. "mulla ei nyt muuta ollu sulle kun karkkia kun tuolle isommalle ostin pyörän!". onneks nuorempi ei vielä sillon älynny miten "reilu" isomummo oli... saa nähdä nyt mitä tällä kertaa kun ois taas nuorimman synttärit juhlittavana...

 

[ap]

g: No ei teilläkään kivaa ole, tuo on jo käsittämättömän törkeää! Oletteko te rajoitaneet tekemisissä olemista? Miten sun mies suhtautuu?

Mä en vaan voi ymmärtää miten se on niin vaikeaa olla tasapuolinen lapsille, aikuinen ja ihan normaalijärjellä varustettu mukava ihminen muuten, mut sit lastenlasten kohdalla tulee ihan muuta.:/

 

[juuh]

g: No ei teilläkään kivaa ole, tuo on jo käsittämättömän törkeää! Oletteko te rajoitaneet tekemisissä olemista?

Miten asiaa parantaa se, että kukaan lapsista ei saa olla tekemisissä mummon kanssa?
Mun mielestä tuo on ihan ymmärrettävää, koska kyseessä on nuorin ja pienin lapsi. Tilanne saattaa ajan myötä tasoittua, kun se pieninkin kasvaa.
Ainut tapa vaikuttaa asiaan on ottaa asia puheeksi anopin kanssa tai sitten olla välittämättä.
Meidänkin lasten Mummo on eniten tekemisissä sen lapsenlapsen kanssa, joka asuu heidän naapurissa. Tällöin tietenkin hän saa myös pikku lahjoja ym. enemmän. Ei ole kuitenkaan koskaan tullut mieleenkään, että tässä olisi mitään epäreilua. En ole muutenkaan sellainen ihminen, joka laskee lahjojen arvoja ja kirjaa niitä ylös. Jos isompi lapsi tarvitsee polkupyörän, se hänelle ostetaan. Ei nuoremmalle tarvitse samanarvoista lahjaa tuoda. Toisaalta tietenkin tilannetaju on toivottava ominaisuus ja siihen kuuluu päivänsankarin huomioiminen. Pyörän olisi varmaan voinut tuoda joku muu päiväkin.

 

[rew]

vähän sama juttu meillä, anoppi ja hänen äitinsä molemmat suosii meidän esikoista. millon on mitäkin lahjaa ostettuna esikoiselle mutta nuorempi ei saa mitään. ja anoppi ottaa esikoista mukaan millon minnekkin, nuorempi ei pääse ikinä.

ihan pahin oli kun nuorempi täytti vuosia, anopin äiti tuli sitten synttäreille ja toi nuoremmalle karkkiaskin ja vanhemmalle pyörän. "mulla ei nyt muuta ollu sulle kun karkkia kun tuolle isommalle ostin pyörän!". onneks nuorempi ei vielä sillon älynny miten "reilu" isomummo oli... saa nähdä nyt mitä tällä kertaa kun ois taas nuorimman synttärit juhlittavana...

Toki pienempääkin olisi hyvä muistaa tasapuolisesti, mutta voisiko tässä olla ajatuksena että hankitut tavarat kiertävät sitten käytössä isommalta pienemmälle, eli pienempikin saa tällä tavoin osansa? Kuten juurukin se pyörä. Toki se pienempi ei osaa tätä ajatusta hahmottaa mitenkään, mutta käytännöllinen aikuinen voisi hyvinkin ajatella juuri näin. Vähän lisää tilannetajua ja pienemmän tunteiden huomioimista, niin eiköhän tilanne sillä paranisi.