R
R
roos
Vieras
H
"Hanna"
Vieras
Minä sairastuin anoreksiaan opiskeluaikana.
Olin muuttanut pois kotoa ja vanhempani asuivat eri paikkakunnalla kuin opiskelupaikkani, joten näin vain viikonloppuisin heitä.
En tiedä miten se alkoi, en tiedä, mutta onneksi läheiset ihmiseni huomasivat sen ajoissa ja nyt olen äiti ihminen ja elämä ruuan kannalta hyvin.
Silloin kun sairastin, heräsin aamulla aikaisin ja menin erittäin pitkälle lenkille.
Lenkin jälkeen kouluun.
Koulun jälkeen menin salille jumppaamaan ja jumpan jälkeen kotiin, jätin auton parkkipaikalle ja kävelin kauempana olevaan kauppaan, josta ostin pieneen rasiaan salaattia. Sitten kävelin kotiin ja söin sen ja menin illalla lenkille.
Itse en tässä nähnyt mitään outoa
Menin sitten terveydenhoitajalle, koska hiuksia lähti paljon.
Verikokeet otti ja sen jälkeen menin terveyskeskukseen.
Sain lähetteen psykologille, jonka luona kävin muutaman kerran ja sitten aloin käydä
kerran viikossa ravintoterapeutilla, tein ruokapäiväkirjaa ja sitten siellä juteltiin syömistäni ruuista.
Yksi sysäys parantumiseen oli se, että tapasin mieheni näihin aikoihin, kun aloin käydä ravintoterapeutilla ja hänen avullaan aloin toipua.
Oli onni, että ei päässyt pahemmaksi, huomattiin ajoissa tämä. Itse olin ihan sokea tätä kohtaan.
Olin muuttanut pois kotoa ja vanhempani asuivat eri paikkakunnalla kuin opiskelupaikkani, joten näin vain viikonloppuisin heitä.
En tiedä miten se alkoi, en tiedä, mutta onneksi läheiset ihmiseni huomasivat sen ajoissa ja nyt olen äiti ihminen ja elämä ruuan kannalta hyvin.
Silloin kun sairastin, heräsin aamulla aikaisin ja menin erittäin pitkälle lenkille.
Lenkin jälkeen kouluun.
Koulun jälkeen menin salille jumppaamaan ja jumpan jälkeen kotiin, jätin auton parkkipaikalle ja kävelin kauempana olevaan kauppaan, josta ostin pieneen rasiaan salaattia. Sitten kävelin kotiin ja söin sen ja menin illalla lenkille.
Itse en tässä nähnyt mitään outoa
Menin sitten terveydenhoitajalle, koska hiuksia lähti paljon.
Verikokeet otti ja sen jälkeen menin terveyskeskukseen.
Sain lähetteen psykologille, jonka luona kävin muutaman kerran ja sitten aloin käydä
kerran viikossa ravintoterapeutilla, tein ruokapäiväkirjaa ja sitten siellä juteltiin syömistäni ruuista.
Yksi sysäys parantumiseen oli se, että tapasin mieheni näihin aikoihin, kun aloin käydä ravintoterapeutilla ja hänen avullaan aloin toipua.
Oli onni, että ei päässyt pahemmaksi, huomattiin ajoissa tämä. Itse olin ihan sokea tätä kohtaan.
N
Niiiin
Vieras
Itselläni anoreksia alkoi 14-vuotiaana. Aloin laihtumaan pois lapsenpyöreydestä ja huomasin, että alan saamaan positiivisempaa huomiota, kun olen hoikka. Aloin laihduttamaan ja laihduttamaan. Äitini yritti ohjata hoitoon, mutta asuin 600km päässä kotoa eli kotona ei edes tajuttu tilanteen vakavuutta. Vakuuttelin kaiken olevan ok. Pahimmillaan painoin 38kg. Tapasin entisen avopuoliskoni noihin aikoihin, jonka avulla pääsin pahimmasta pois. Vielä 10 vuotta myöhemminkin anoreksia nostaa satunnaisesti päätään...
R
roos
Vieras
K
kohta
Vieras
olen sairastanut sekä anoreksiaa että bulimiaa nyt jo kymmenisen vuotta. mies on omaishoitajana, en ole enään työelämässä. en varmaankaan enään muutu terveeksi.
R
"rose"
Vieras
Okei,,, saako kysyä, paljonko painat ja miten pärjäilet noin muuten?
K
kohta
Vieras
34 kg painan, olen 43 vuotias. Aika sopiva paino, pari kiloa vois olla lisää, mutta voin nyt ihan ok.
V
vierailija
Vieras
Söivätkö he homejuustoja?Minä sairastuin anoreksiaan opiskeluaikana.
Olin muuttanut pois kotoa ja vanhempani asuivat eri paikkakunnalla kuin opiskelupaikkani, joten näin vain viikonloppuisin heitä.
En tiedä miten se alkoi, en tiedä, mutta onneksi läheiset ihmiseni huomasivat sen ajoissa ja nyt olen äiti ihminen ja elämä ruuan kannalta hyvin.
Silloin kun sairastin, heräsin aamulla aikaisin ja menin erittäin pitkälle lenkille.
Lenkin jälkeen kouluun.
Koulun jälkeen menin salille jumppaamaan ja jumpan jälkeen kotiin, jätin auton parkkipaikalle ja kävelin kauempana olevaan kauppaan, josta ostin pieneen rasiaan salaattia. Sitten kävelin kotiin ja söin sen ja menin illalla lenkille.
Itse en tässä nähnyt mitään outoa
Menin sitten terveydenhoitajalle, koska hiuksia lähti paljon.
Verikokeet otti ja sen jälkeen menin terveyskeskukseen.
Sain lähetteen psykologille, jonka luona kävin muutaman kerran ja sitten aloin käydä
kerran viikossa ravintoterapeutilla, tein ruokapäiväkirjaa ja sitten siellä juteltiin syömistäni ruuista.
Yksi sysäys parantumiseen oli se, että tapasin mieheni näihin aikoihin, kun aloin käydä ravintoterapeutilla ja hänen avullaan aloin toipua.
Oli onni, että ei päässyt pahemmaksi, huomattiin ajoissa tämä. Itse olin ihan sokea tätä kohtaan.
V
vierailija
Vieras
Mitä natamysiini on ruoassa? Käyttö ja turvallisuus - Blogi
Natamysiini, luonnollinen antifungaalinen aine, jolla on ratkaiseva rooli elintarvikkeiden säilönnässä. Tervetuloa kysymään meiltä parhaat säilytysratkaisut ilmaiseksi.
fi.cnadditives.com
V
vierailija
Vieras
Does use of the polyene natamycin as a food preservative jeopardise the clinical efficacy of amphotericin B? A word of concern - PubMed
Natamycin is a poorly soluble, polyene macrolide antifungal agent used in the food industry for the surface treatment of cheese and sausages. This use is not of safety concern. However, highly soluble natamycin-cyclodextrin inclusion complexes have been developed for the protection of beverages...
pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
