Antaisitko anteeksi?

[Lapinneito]

Miehen ja toki munkin ystävä, miespuolinen siis, sai kiinni avoaimonsa ja veljensä "itse asiasta"...Pikku hiljaa paljastui että olivat jo pitkään olleet suhteessa tän ystävämme selän takan (myös tuo veli tahollaan naimisissa).

Ystävämme pisti täysin välit veljeensä poikki. Nyt tämän miehen perheestä osa (sisarruksista siis) vaatii että miehen olisi annettava anteeksi veljelleen; ihan vaan koska väli rikko vaikeuttaa kaiken maailman sukukinkinkereitä ym. Ystävämme ei ole missään juhlissa käynnyt, joissa veljensä on, sen jälkeen kun tuo tapahtui. Meistä mieheni kanssa ihan ymmärrettävää, sen verran säpäleiksi hän meni tuosta. Pommitus on kuitenkin mennyt sellaiselle tasolle että tuon ystävän sisko soitti miehelleni ja pyysi hänät "puhumaan järkeä" tälle ystävällemme, ettei hän saa/voi olla vihoissaan veljelleen koko loppuelämää. Tää veli näyttää saanneen kaikilta muilta anteeks, jopa vaimoltaan.

Mä en käsitä, en itse ainakaan kykenis siskolleni moista anteeks antaan. Ehkä jos kyseessä olis joku "teini-iän " rakkaus, ei sellainen sarjaa ei niin vakavaa. Mut kun asutaan ja eletään yhdessä...ja sit mennään paneskeleen puolison sisarruksen kanssa, oikein rakastumismielessä (oli kuulema kyse siitä). Vai onko joidenkin niin vaikea asettua toisen kenkiin ettei kykene tajuaan että tollasia asioita ei kykene anteeks antaan tai ees halua sitä?

 

[juutas]

Miehen ja toki munkin ystävä, miespuolinen siis, sai kiinni avoaimonsa ja veljensä "itse asiasta"...Pikku hiljaa paljastui että olivat jo pitkään olleet suhteessa tän ystävämme selän takan (myös tuo veli tahollaan naimisissa).

Ystävämme pisti täysin välit veljeensä poikki. Nyt tämän miehen perheestä osa (sisarruksista siis) vaatii että miehen olisi annettava anteeksi veljelleen; ihan vaan koska väli rikko vaikeuttaa kaiken maailman sukukinkinkereitä ym. Ystävämme ei ole missään juhlissa käynnyt, joissa veljensä on, sen jälkeen kun tuo tapahtui. Meistä mieheni kanssa ihan ymmärrettävää, sen verran säpäleiksi hän meni tuosta. Pommitus on kuitenkin mennyt sellaiselle tasolle että tuon ystävän sisko soitti miehelleni ja pyysi hänät "puhumaan järkeä" tälle ystävällemme, ettei hän saa/voi olla vihoissaan veljelleen koko loppuelämää. Tää veli näyttää saanneen kaikilta muilta anteeks, jopa vaimoltaan.

Mä en käsitä, en itse ainakaan kykenis siskolleni moista anteeks antaan. Ehkä jos kyseessä olis joku "teini-iän " rakkaus, ei sellainen sarjaa ei niin vakavaa. Mut kun asutaan ja eletään yhdessä...ja sit mennään paneskeleen puolison sisarruksen kanssa, oikein rakastumismielessä (oli kuulema kyse siitä). Vai onko joidenkin niin vaikea asettua toisen kenkiin ettei kykene tajuaan että tollasia asioita ei kykene anteeks antaan tai ees halua sitä?

En antas, enkä olettais että tarviikaan. Mun lähipiirissä ihan samanlainen tapaus...näitä näemmä taphtuu, vaikka kuulostavat enemmän kauniilta ja rohkeilta.

 

[venni]

Ajan kanssa kykenisin asiallisiin väleihin, ja niin varmaan tuo tuttavasikin. Nyt ilmaisesti liian aikaista.

 

[ei edes ajan kanssa]

En varmaan kykenis antamaan. Mulle sisko on niin tärkeä ihminen ja en kestäs jos "verisukulainen" pettää. Sisarruksiin kuitenkin pitäs pystyy luottaa. Se puoliso rinnalla on kuitenkin tavallaan aina "vieras"ihminen, se jos pettää niin menkööt. Ei häntä tarvitse nähdä. Mutta sisarrukselta odotan tietty lojaaliutta omaa perhettä kohtaan.

 

[joo]

mä en antas kyl anteeks enkä kyl edes pyrkis asiallisiin väleihin... pyrkisin jäätäviin väleihin niin että voisin osallistua sukukinkereihin siten että voisin sivuttaa petturin kuin ilmaa, ja nauttia kuitenkin suvun tapaamisesta... pitäs vaan tehdä sille petturillekin selväks et tekee elämänsä vaan vaikeeks jos yrittää tulla puhumaan näissä kinkereissä edes säästä, et paree pysyä etäämmällä... vaikka olis kuin oma sisarus niin ei tollasta tarvii antaa anteeks...

 

[Ncm]

Raamattu on ihan selkeä tässä asiassa:

"21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."

Evankeliumi Matteuksen mukaan, luku 18

 

[no hyi]

en kyllä pystyis antamaan anteeks ikinä tollasta.. se ois sit menoa,niin sisarussuhde kun puoliso siinä samassa.

 

[ap]

mä en antas kyl anteeks enkä kyl edes pyrkis asiallisiin väleihin... pyrkisin jäätäviin väleihin niin että voisin osallistua sukukinkereihin siten että voisin sivuttaa petturin kuin ilmaa, ja nauttia kuitenkin suvun tapaamisesta... pitäs vaan tehdä sille petturillekin selväks et tekee elämänsä vaan vaikeeks jos yrittää tulla puhumaan näissä kinkereissä edes säästä, et paree pysyä etäämmällä... vaikka olis kuin oma sisarus niin ei tollasta tarvii antaa anteeks...

Mä luulen että ystävämme tulee noin ehkä joskus tekemäänkin. Mutta musta on tosi sopimatonta että siskon tarvii kavareita myöten soitella ja maanitella "puhuun järkee" tälle miehelle. Ymmärrän että siskoksista voi tuntua kurjalta kun yksi on joukosta poissa juhlissa ym. mutta onko se ton petetyn syy? Miks häntä pommittaa? Mun mielestä hällä on oikeus "suruaikaansa" kesti se sitten kuika kauan hyvänsä. Muutenkin toi ystävämme ei tahdo lähteä juhliin valehtelemaan pepsodent-hymy kasvoillaan. Asia kun on valehdeltu sekä ton veljen lapsille että monelle muulle sukulaiselle. Varsinkin noi veljen lapset kummastelee sedän "katoamista" elämästään...he ovat kuitenkin liian pieniä vielä totuudelle ja valheet taas paljastuu aikanaan kuitenkin.

 

[Ncm]

Tuosta versiosta näkyi puuttuvan sana. Tässä oikea versio

"21. Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22. Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."

 

[juu]

Raamattu on ihan selkeä tässä asiassa:

"21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."

Evankeliumi Matteuksen mukaan, luku 18

6. käsky: Älä tee Aviorikosta

 

[ap]

Raamattu on ihan selkeä tässä asiassa:

"21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."

Evankeliumi Matteuksen mukaan, luku 18

6. käsky: Älä tee Aviorikosta

Näinpä, ei ollut tuo avovaimo ton veljen ensimmäinen sivu suhde. Pettänyt vaimoaan minkä ehtii, moneen otteeseen.

 

[Ncm]

Raamattu on ihan selkeä tässä asiassa:

"21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."

Evankeliumi Matteuksen mukaan, luku 18

6. käsky: Älä tee Aviorikosta

UT vs. VT, uusi liitto ja vanha liitto, jos nyt siihen lähdetään. Juu, Jeesus sanoi, ettei tullut vanhoja lakeja kumoamaan, mutta jos katsotaan sitä miten hän kehotti suhtautumaan vihollisiinkin, niin näemme, että armo, rakkaus ja anteeksianto ovat tärkeimpiä.

 

[:( :(]

Sanotaa että aika parantaa haavat, mut joskus haavat on syviä ja paraneminen kestää! Itse saman tyylisen tilanteen kokeneena voin sanoa että ei ole ollut helppo asia käsitellä. Minun tapauksestan jo aikaa pitkälti, mut silti välillä muistuu mieleen pettävä puoliso ja isosisko! Anteeksi heille en ole koskaan antanut, (enkä anna) mutta meillä on jonkinlaiset välit. Siskoon on välit oikeastaan hänen lastensa takia ja petturimieheen pidän yhteyttä yhteiseen lapseen liittyvissä asioissa!

 

[vieras]

En antaisi sisarukselleni anteeksi ikinä. Enkä voisi ikinä tehdä tuollaista rakkaalle siskolleni minäkään, täytyy vaan ihmetellä mikä on mennyt vikaan, jos sisaruket käyttäytyvät toisiaan kohtaan noin välinpitämättömällä tavalla.

Ehkä jonkin tasoisiin väleihin saattaisimme joskus päästä. Mutta anteeksi en antaisi, enkä voisi enää luottaa ollenkaan.

Mä tiedän tälöllaisen tapauksen missä veljeksillä oli vähän aikaa sitten sama nainen, erosi toisesta ja lähti toisen mukaan. Palasi kuitenkin tälle ensimmäiselle.

 

[juutas]

Raamattu on ihan selkeä tässä asiassa:

"21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."

Evankeliumi Matteuksen mukaan, luku 18

6. käsky: Älä tee Aviorikosta

UT vs. VT, uusi liitto ja vanha liitto, jos nyt siihen lähdetään. Juu, Jeesus sanoi, ettei tullut vanhoja lakeja kumoamaan, mutta jos katsotaan sitä miten hän kehotti suhtautumaan vihollisiinkin, niin näemme, että armo, rakkaus ja anteeksianto ovat tärkeimpiä.

Kerro sitten oma mielipiteesi, omien TUNTEIDEN pohjalta. Kirjan ehdoilla on helppo elää, mutta tunteita ne ei muuta. Jos itsellesi kävisi noin. Etsi vastaus itsestäsi, älä kirjasta.

 

[ap]

Sanotaa että aika parantaa haavat, mut joskus haavat on syviä ja paraneminen kestää! Itse saman tyylisen tilanteen kokeneena voin sanoa että ei ole ollut helppo asia käsitellä. Minun tapauksestan jo aikaa pitkälti, mut silti välillä muistuu mieleen pettävä puoliso ja isosisko! Anteeksi heille en ole koskaan antanut, (enkä anna) mutta meillä on jonkinlaiset välit. Siskoon on välit oikeastaan hänen lastensa takia ja petturimieheen pidän yhteyttä yhteiseen lapseen liittyvissä asioissa!

Näinpä. Ja musta ei ole kenenkään ulkopuolisen tehtävä "hoputtaa" asiassa. Tietääkö teillä lapset totuuden mitä on tapahtunut?

 

[Ncm]

Raamattu on ihan selkeä tässä asiassa:

"21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."

Evankeliumi Matteuksen mukaan, luku 18

6. käsky: Älä tee Aviorikosta

UT vs. VT, uusi liitto ja vanha liitto, jos nyt siihen lähdetään. Juu, Jeesus sanoi, ettei tullut vanhoja lakeja kumoamaan, mutta jos katsotaan sitä miten hän kehotti suhtautumaan vihollisiinkin, niin näemme, että armo, rakkaus ja anteeksianto ovat tärkeimpiä.

Kerro sitten oma mielipiteesi, omien TUNTEIDEN pohjalta. Kirjan ehdoilla on helppo elää, mutta tunteita ne ei muuta. Jos itsellesi kävisi noin. Etsi vastaus itsestäsi, älä kirjasta.

Noh, "tunnevammaisena" ateistina katsoisin asiaa kylmältä kantilta: pragmatismi yli emotionaalisuuden. En ole lähtenyt mukaan uskomaan yksiavioisuuteen, enkä vanhana kyynikkona pidä pettämistä kovinkaan ihmeellisenä.

 

[Peppari]

Ei anteeksianto tule siitä että joku käskee sinua antamaan anteeksi. Jos loukkaus on ollut tuollainen niin ei sitä hevillä anteeksi anneta. Kun mies muuttuu välinpitämättömäksi veljeään kohtaan niin voi antaa anteeksi.

 

[mie]

Jännä miten paljon näitä tapauksia oikeasti on, miehellä liki sama tarina, mut sisarrukset jotka ymmärtää anteeksi antamattomuuden.

 

[juu]

Raamattu on ihan selkeä tässä asiassa:

"21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."

Evankeliumi Matteuksen mukaan, luku 18

6. käsky: Älä tee Aviorikosta

UT vs. VT, uusi liitto ja vanha liitto, jos nyt siihen lähdetään. Juu, Jeesus sanoi, ettei tullut vanhoja lakeja kumoamaan, mutta jos katsotaan sitä miten hän kehotti suhtautumaan vihollisiinkin, niin näemme, että armo, rakkaus ja anteeksianto ovat tärkeimpiä.

Kerro sitten oma mielipiteesi, omien TUNTEIDEN pohjalta. Kirjan ehdoilla on helppo elää, mutta tunteita ne ei muuta. Jos itsellesi kävisi noin. Etsi vastaus itsestäsi, älä kirjasta.

Noh, "tunnevammaisena" ateistina katsoisin asiaa kylmältä kantilta: pragmatismi yli emotionaalisuuden. En ole lähtenyt mukaan uskomaan yksiavioisuuteen, enkä vanhana kyynikkona pidä pettämistä kovinkaan ihmeellisenä.

No "tunnevammaisena" jatkaisitko samoissa väleissä, niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan?

 

[:(:(]

Sanotaa että aika parantaa haavat, mut joskus haavat on syviä ja paraneminen kestää! Itse saman tyylisen tilanteen kokeneena voin sanoa että ei ole ollut helppo asia käsitellä. Minun tapauksestan jo aikaa pitkälti, mut silti välillä muistuu mieleen pettävä puoliso ja isosisko! Anteeksi heille en ole koskaan antanut, (enkä anna) mutta meillä on jonkinlaiset välit. Siskoon on välit oikeastaan hänen lastensa takia ja petturimieheen pidän yhteyttä yhteiseen lapseen liittyvissä asioissa!

Näinpä. Ja musta ei ole kenenkään ulkopuolisen tehtävä "hoputtaa" asiassa. Tietääkö teillä lapset totuuden mitä on tapahtunut?

Lapset tietävät osatotuuden! Kerron kyllä miten asiat ovat menneet jos haluavat tietää, mutta vielä ei ole asiasta kysytty. Niin ja lisäänpä vielä sen että siskoni on koko ajan sitä mieltä ettei hän ainakaan ole tehnyt mitään väärin, ja hän haluaisi olla ja elää kuten joskus aiemmin, eli että olisimme läheisiä toisillemme. Minä pidän varani, enkä päästä siskoani enää liian lähelle!

 

[Ncm]

Noh, "tunnevammaisena" ateistina katsoisin asiaa kylmältä kantilta: pragmatismi yli emotionaalisuuden. En ole lähtenyt mukaan uskomaan yksiavioisuuteen, enkä vanhana kyynikkona pidä pettämistä kovinkaan ihmeellisenä.

No "tunnevammaisena" jatkaisitko samoissa väleissä, niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan?

En nyt ihan niinkään. Pyrkisin omalta osaltani edesauttamaan välien parantumista, mutta jos toinen ei tulisi puolitien suuntaan vastaan tuumaakaan, ottaisin etäisyyttä. Katumus, anteeksianto, omien toimintatapojen tarkastelu ja toiminnan muuttaminen eheämpään suuntaan olisi suunnitelma, mutta yksin sitä ei voi toteuttaa. Olen antanut anteeksi suurempia rikkomuksia kuin pettämisen, joten siitä ei ole kyse, ettenkö pystyisi.

 

[Kamomilla-81]

Mulla on osittain samallainen tapaus perhepiirissä, hyvinkin likellä.

Meillä tilanne meni niin, että mieheni ja hänen veljensä avovaimo lähentyivät kovastikin tuossa 1½ v sitten. Suhde ei (molempien kertoman mukaan) edennyt fyysisellä tasolla halausta pidemmälle, mutta molemmat ihastuivat toisiinsa sen tekstiviestittelyn myötä. Mieheni veli sai sitten asiasta tietää ja piti huolen että se tuli myös minun tietooni. Mieheni veli myös laittoi välit poikki veljeensä, lopulta myös minuun, kun en 100% astettunut hänen kanssaan samaan rintamaan (tämä avovaimo oli yksi parhaita ystäviäni, ja heidän suhteen laatunsa tietäen tavallaan ymmärsin kyllä sen miksi hän haki tukea toisesta miehestä, olkoonkin että tämä nyt sitten sattui olemaan minun mieheni). Annoin avovaimolle ja miehelleni nopeasti anteeksi ja pyrin siihen että elämä olisi voinut jatkua entisellään, mutta mieheni veli piti vihaa hieman pidempään. Tavallaan pitää edelleen, minua kohtaan. Veljelleen on antanut anteeksi, tosin asiaa on edesauttanut huomattavasti se, että hänen ja avovaimonsa suhde päättyi - kuten näemmä on päättynyt myös minun ja tämän naisen ystävyyskin - ja uusi alkoi.

Tuon kokemuksen pohjalta voin sanoa, että ei ole ihme, ettei anteeksi ole annettu. Ymmärrän sen, kun tapahtumat ovat edenneen noin pitkälle. Tiedostan, ettei omassa tapauksessani oltu kovin kaukana tuosta samasta. Ihmisiä on kuitenkin niin erilaisia, moni ei olisi antanut anteeksi sitäkään mitä minä annoin. Typeryyttä tai tietämättömyyttä sukulaisilta olettaa että asiat voisivat palata entiselleen. Meilläkin anoppi oli suurin "kärsijä" tässä kaikessa ja varsin yritti omalta osaltaan edesauttaa niin hyvällä kuin pahallakin sitä veljesten välistä anteeksiantamista...