Antakaa selviytymiskeinoja! Mä en voi sietää yhtä työkavereistani ja koko ajan pitää tehdä töitä sen kanssa! :(

["vieras"]

Ollaan avokonttorissa ja tää vaikea työkaveri on osa tiimiämme...

Se työkaveri on aina, ihan koko ajan, jatkuvasti tosi äreä. Sillä on kestovitutus päällä. Se haukkuu jatkuvasti meidän pomoja ja itse se tekis omasta mielestään kaiken niin paljon paremmin. Jos joku pomo epäonnistuu jossain niin tää kovaan ääneen kailottaa miten kyllä arvas siinä käyvän niin.

Se ei saa aikaan oikein mitään työpäivien aikana. Siis muuta kun puhuu paskaa muista ja valittaa kaikesta. Se ei ikinä vastaa puhelimeen, se tekee vain tiettyjä kivoja töitä ja niitäkin tosi hitaasti ja jättää muut työt meille muille. Jatkuvasti se on röökillä tai netissä. Pomotkin on sen työntekoon puuttuneet, mutta ne on niin kilttejä että sanovat vaan että "puhuttu on, muuta ei oikein voi tehdä...".

Se on tietyn pienen alueen erityisosaaja ja hallitseekin sen alueensa, mutta ei saa edes sitä omaa osuuttaan hoidettua itse saati että osallistuis mihinkään meidän yhteiseen työhön. Katsoo ettei hänen tartte sellaisia tehdä. Jos siltä kysyy jotain, niin lähes poikkeuksetta vastaus on huutoa: "Etkö sä totakaan tiedä!!!" Jos joku meidän tiimistä tekee virheen jossain, niin sitten hän on kyllä valppaana ja huutaa ja haukkuu.

Koko olemus on täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaa. Jos muut miettii miten joku asia tehdään, niin hänellä on siihen näkemys kyllä, se ainoa oikea joka huutamalla ja inttämällä viedään läpi. Pomojen ohjeita se ei tottele lainkaan, vaan haukkuu ne lyttyyn ja tekee omalla "paremmalla" tavallaan.

Ärsyttävintä on, että osa meidän tiimistä on ihan tän tyypin johdateltavissa. Ne kysyy aina ensin siltä ennen kuin tekevät päätöksen jossain miettimässään asiassa. Varmaan, koska jos ei kysytä, niin tää tyyppi heti asiasta kuultuaan haukkuu nää päätöksen tehneet lyttyyn. Monet muista tiimiläisistä mielistelee sitä kaikessa, antaa sen olla aina oikeassa ja ovat iloisen hyväntuulisia sitä kohtaan, vaikka se on aina ku perseeseen ammuttu karhu.

Mä olen saanut niiin tarpeekseni!!!!

Mulla on tän tyypin takia koko ajan epämukava olo töissä. Muutkin on kaikki myöntäneet, että tyyppi on hankala ihminen kyllä. Ja se ettei se tee töitä kuin murto-osan meidän muiden työpanoksesta, kyllä jollain tavalla haittaa muitakin, koska tän tyypin ollessa esim. lomalla siitä ovat mulle maininneet. Mutta kun se taas on paikalla, niin kaikki (muut) on niin mielin kielin että.

Mä taas yritän olla juttelematta koko tyypille ja noteeraamatta ja sekös sitä ärsyttää. Mua ja mun tekemisiä ja sanomisia se arvostelee erityisen innokkaasti, jotenkin yrittää saada kaiken mun sanoman näyttämään typerältä.

Äääh, miten ärsyttää! Oikein päätä särkee kun mietinkään et keskiviikkona tehdään taas hommia yhdessä, saman pöydän ääressä. Yäk-yäk-yäk!!!

 

["Vieras"]

Asenne juttu, nyt asennetta kehiin.
Työhyvinvointipalaveri ulkopuolisen vetäjän johdolla. Eka yksilöpalaverit ja sit yhdessä, noin vuoden projekti.
Kaikkien pitää sitoutua.

 

["Tille"]

Lähetän täältä ison kasan sympatiaa!

Mulla oli työkaveri, joka ärsytti yhtä lailla. Muun ryhmän asenne oli ihan samaa, että jokaisella näytti olevan keino pärjätä hänen kanssaan jotenkuten. Jostakin syystä mä ja kyseinen ällö (nimitin häntä niin mielessäni)olimme erityisen paljon karvat pörhöllään sekä toistemme silmätikkuina.

Mitä aina olen katunut, etten ikinä puhunut hänen kanssaan kahden ja kertonut ajatuksistani hänelle suoraan. Tilanne äityi niin tulehtuneeksi, minkä vuoksi oli jo suorastaan sokea tunteittensa kanssa ja ainoa, mikä kävi mielessä että pääisipä mojauttamaan kunnolla kuonoon. Mutta se, mitä olisin hänelle sanonut, olisi ollut sitä miltä musta tuntuu. En olisi syyttänyt, vaan kysynyt voisiko hän auttaa mua pärjäämään hänen kanssaan. Tämä ei tarkoita mitään sovittelua, vaan hänen omahyväinen asenteensa oli niin niin vierasta mulle ja ihan jo ihmisopin vuoksi olisi pitänyt saada neuvoja kuinka kestää hänen lsänäoloaan joka päivä.

Munkin pomot vaan levittelivät käsiään. On ikävän totta, että jos hankala työkaveri ei tee virheitä, ei voi oikein mistään selvästi huomauttaa. Pomoilla on siksi hankalampaa ottaa kantaa, koska ovat itse pian työntekijän ammattiliiton haastamana rosiksessa jonkun väärän sanavalinnan vuoksi.

Mua auttoi jonkun verran se, että yksikkömme joutui psykologin tarkkailtavaksi ja haastateltavaksi. Vaikka siinä oli selvästi todettu ilmapiiriongelman johtuvan myös ällön työkaverini käytöksestä ei mikään muuttunut. Raportti tuli, että tämä yksi senkus säheltää ja sotkee, piti vaan jatkaa, koska muu ryhmä ei kerta kaikkiaan kyennyt muuttamaan käytöstään häntä kohtaan. Oleppa siinä sitten!

Vaihdoin työtö, en ällön takia, mutta kun etäisyyttä tuli ja tapaus alkoi unohtumaan alkoi järjellinen asenne minussa käsittelemään häntä. Siis ikinä en uskoisi välillemme sopua löytyvän, mutta ihan varmasti olisin häkellyttänyt hänet olemalla avoin ja jokin olisi ehkä muuttunut välillämme.

Koeta pärjätä ja koeta saada hänet ihosi alta pois. Voin vannoa, ettei mikään muu tule auttamaan.

 

["Ainu"]

Mä tein aika samanlaisessa tilanteessa ratkaisun vaihtaa muualle. Olin ajatellut, että ei yksi ihminen saa minua niin paljoa hetkautettua, että oikeasti alkaisin välittää ärsyttävän valittajan tekemisistä, mutta saipa sittenkin. Olin yleensä jo tiistai-iltapäivänä niin kettuuntunut, että oli vaikeaa olla loppuviikko koko ajan samassa huoneessa ilkeän ihmisen kanssa.

 

[kiitos!]

Kiitos kommenteistanne! =) t. Ap

 

[PoolopaitainenBensaletku]

Ymmärrän. Kaiken asteiset hämmentäjät ovat todellisia energiasyöppöjä työpaikalla. Mun yksi työkaveri on reppana. Se on ollut talossa kymmenen vuotta töissä, eikä se uskalla avata nettiradiota tai kassaohjelmaa. Hän pelkää tietokoneita, ja että ne menee rikki. Nainen on minua kymmenen vuotta vanhempi ja tukeutuu todella usein vaatimaan sympatiaa ja rohkaisua työntekemiseensä ja tietenkin kehun...Hän kuitenkin luikertelee käärmeen lailla ja kahvitiloissa kuiskuttelee ja juoruaa muista. Hän kuitenkin tekee työnsä todella hyvin ja on muutenkin yritykselle tuottava.


Haastavaa on olla isossa työyhteisössä, mutta eiköhän näistäkin selvitä.

 

[astrolabe]

Meilläkin on tuollaisia töissä. Oon ite ajatellut anoa pääsyä tehtäväkiertoon äitiysloman jälkeen, mutta vielä tarttis heinäkuuhun asti jaksaa. Tsemppiä!

Oon muuten huomannut, että ylitsevuotavalla käyttäytymisellä voi törppöjä hieman riisua aseista. Eli joku marmattaa, niin pyytää nöyrimmin anteeksi ja ottaa vaan vastaan sen toisen suusta soljuvan paskan ja antaa sen vain olla, eikä anna sen koskea itseensä. Osa näistä sadisteista tahtoo vain koulukiusaajien tapaan satuttaa toisia. Jos haluttua efektiä ei tule, ei he jaksa turhan usein vaivata ja muuttuvat hieman asiallisemmiksi.