Anteeksi antaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Itselle ja muille. Se on vaikeaa välillä tosiaan. Meillä kaikilla taitaa olla anteksi pyydettävää ja annettavaa....Kellä isompia, kellä pienenpiä juttuja.Itsekin "heräsin " joku aika sitten ja oivlsin miten väärin olen toiminut erästä ihmistä kohtaan, ollut aika "sokea" asioille. Tämä vaivaa minua hirveästi. olen pyytänyt anteeksi tältä henkilöltä ja hän on antanut anteeksi, olemme hyvissä väleissä. olen myös tunnustanut syntini ja pyytänyt niitä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, puhunut myös papille.


Sitten on minuakin kohtaan tehty väärin, eikä olla pyydetty anteeksi...me ihmiset tehdään väärin toisiamme kohtaan, tietoisesti ja tiedostamatta ja jotain siltä väliltäkin joskus.

Vaikenta on ehkä antaa itselle anteeksi. Olen päättänyt yrittää ja tästä eteenpäin elää elämäni niin, ettei kukaan ympärilläni takiani kärsisi mitenkään. Olen toki tehnyt elämässäni paljon paljon hyvääkin ja mitään varsinaista pahaa en ole tehnyt, siis kiusannut, pahoinpidellyt tms..mutta tulin uskoon ja sen myötä katson elämääni ja tekosiani eri tavalla
 
Olen samaa mieltä tuosta, että itselleen on paljon vaikeampi antaa anteeksi kuin muille. Mulla ei ole mitään kaunoja ketään kohtaan, olen antanut kaiken anteeksi. Unohtaminen ja anteeksiantaminen ovat eri asioita, tietyt asiat eivät ikinä unohdu, vaikka olisi ne anteeksi antanut/saanut. Mä en onneksi ole tehnyt ikinä mitään niin pahoja asioita kellekään, että joutuisin niitä nyt katumaan...olen kyllä sen verran itsekriittinen ihminen ja syyllistän itseäni helposti, että yritän aina tarkkaan harkita, mitä sanon/teen niin ei tarvitse tuntea jälkeenpäin huonoa omaatuntoa. Itse en jaksaisi tuntea vihaa ketään kohtaan, ihan jo itsensä takia kannattaa antaa anteeksi. Mulle ei tosin ole mitään kovin pahaa koskaan tehty, anteeksianto voisi olla vaikeampaa, jos olisin kokenut todellista pahuutta. Sitä mieltä olen kyllä myös, että kaikkea EI edes tarvitse/voi antaa anteeksi. Etenkään, jos se toinen osapuoli ei edes kadu tekosiaan.
 
Näinhän se on, hyvyyteen ei aina vastata hyvyydellä, ainakaan välittömästi. Uskon, että hyvä ihminen hiljalleen levittää ympärilleen hyvää mieltä, ja pikkuhiljaa metsä alkaa vastata niin kuin sinne huudetaan. Monet eivät osaa pyytää anteeksi, vaikka olisivat mielessään pahoillaan. Jotkut tollot eivät edes tajua loukanneensa, mutta jotkut eivät vain halua kaivella enää menneitä. Jos jokin tietty yksittäinen asia sua painaa, ettei toinen ole pyytänyt anteeksi, niin ehkä sun vielä jälkikäteen olisi hyvä kertoa, että sua on jäänyt harmittamaan tällainen juttu.

Mäkin olin pitkään vihainen mun siskolle yhdestä jutusta. Varmaan vuoden tai ylikin en pitänyt melkein ollenkaan yhteyttä, ja ennen kaikkea se harmitti minua. Ja mun lapsia. Sitten ajattelin, että mä kerron ja me sovitaan tämä juttu. Hän ei tosiaan olisi tiedostanut koko juttua sanomatta, ja olisin voinut murjottaa lopun elämäämme, mikä kamala ajatus! Mutta kyllä hän pahoillaan oli, kun asia tuli puheeksi, ja sitten ollaan oltu taas kaverit.

Mutta ei hän pahuuttaan jättänyt pyytämättä anteeksi.

Ja minä itse kärsin siitä, että en ollut antanut anteeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Näinhän se on, hyvyyteen ei aina vastata hyvyydellä, ainakaan välittömästi. Uskon, että hyvä ihminen hiljalleen levittää ympärilleen hyvää mieltä, ja pikkuhiljaa metsä alkaa vastata niin kuin sinne huudetaan. Monet eivät osaa pyytää anteeksi, vaikka olisivat mielessään pahoillaan. Jotkut tollot eivät edes tajua loukanneensa, mutta jotkut eivät vain halua kaivella enää menneitä. Jos jokin tietty yksittäinen asia sua painaa, ettei toinen ole pyytänyt anteeksi, niin ehkä sun vielä jälkikäteen olisi hyvä kertoa, että sua on jäänyt harmittamaan tällainen juttu.

Mäkin olin pitkään vihainen mun siskolle yhdestä jutusta. Varmaan vuoden tai ylikin en pitänyt melkein ollenkaan yhteyttä, ja ennen kaikkea se harmitti minua. Ja mun lapsia. Sitten ajattelin, että mä kerron ja me sovitaan tämä juttu. Hän ei tosiaan olisi tiedostanut koko juttua sanomatta, ja olisin voinut murjottaa lopun elämäämme, mikä kamala ajatus! Mutta kyllä hän pahoillaan oli, kun asia tuli puheeksi, ja sitten ollaan oltu taas kaverit.

Mutta ei hän pahuuttaan jättänyt pyytämättä anteeksi.

Ja minä itse kärsin siitä, että en ollut antanut anteeksi.


No tämä ihminen oli työkaverini ja tästä on jo aikaa. Olen antanut hänelle anteeksi mielessäni. Emme ole tekemisissä.

 
Olen pohtinut sellaistakin asiaa, että moni ihminen saattaa kuitenkin pohjimmiltaan katua tekojaan ja tietää tehneensä väärin, kaikki eivät vain ehkä halua myöntää itselleen tehneensä niin pahoja asioita ja suojelevat omaa psyykettään unohtamalla/kieltämällä asian. Sitten on toki myös niitäkin, jotka eivät oikeasti ole mielestään tehneet mitään väärää eivätkä kadu.
 
"... eivät vain ehkä halua myöntää itselleen tehneensä niin pahoja asioita ja suojelevat omaa psyykettään unohtamalla/kieltämällä ... " Näin juuri, mutta miten tuollaiselle voi antaa anteeksi? Painamalla vain villaisella ja nuolemalla itse haavansa ? Kun toinen on toiminut tosi pahasti (yrittänyt juovuspäissään tappaa sinut) ja kokee vain, että häntä yritetään syyllistää jos asian yrittää ottaa puheeksi, niin milläs annat anteeksi kun sitä ei edes pyydetä? Nyt joku sanoo, että kaikkea ei tarvitsekaan antaa anteeksi; olen eri mieltä. Vaikka muuttaisin maailman toiselle puolelle emmekä ikinä enää tapaisi, katkeruus syö minua hautaan asti jollen osaa antaa anteeksi.
 

Yhteistyössä