Anteeksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tyhmä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Tyhmä"

Vieras
Antakaa anteeksi,
että huudan ja tiuskin,
että itken ja kyynelehdin,
että olen sokea hymyille,
pienille tärkeille sanoille,
kuten ”äiti” ja ”rakastan”.

Antakaa anteeksi,
että olen tuntematon,
että olen joku muu,
että olen täällä,
vaikka paikalla en olekaan.

Antakaa anteeksi,
etten osaa ja pysty
etten kykene ja voi,
etten täytä mittaa,
sitä jonka kertoimet
kerätään tulevaisuudessa.
 
Mitäköhän ihmettä voin vielä tehdä itseni kanssa? Tänään istuin liikennevaloissa ja itkin itkemistäni, Olen sinnitellyt koko viikon sen kanssa ja lopulta tämä päivä oli vain liikaa. Väsymys vain valui minusta ulos. Kamalinta on, että olen äärettömän ääniherkkä. Kiljahdukset, huuto, pienikin riehakkaampi elo tuntuu kuin joku viiltäisi tärykalvoja ja puristelisi aivoja. Tekee mieli räjähtää ja huutaa. Pakenen yleensä paikalta, koska kaikki on vain liikaa. Nämä on niitä hetkiä, kun tulee sanottua "liikaa", tulee elehdittyä "liikaa", tehtyä jätettyä muistijälkiä, joita ei halua jättää. Väsyttää.
 

Yhteistyössä