E
enää en laita mitään
Vieras
Olipa tuossa taannoin meillä pienimuotoinen illanvietto, jonne olin vaivalla laittanut monenlaista tarjottavaa. Oli alkupalat, pääruoat, jälkkärit, juustolautaset, viinit jne. Olen siis ammatiltani kokki ja osaan loihtia monenlaista tarjottavaa. Ajattelin laittaa hieman arkiruoasta poikkeavaa tällä kertaa.
Miehen sukulaisten luona vieraillessani olen pistänyt merkille, että he syövät miltei aina perinteistä lihaa ja perunaa ruskealla kastikkeella, joten ajattelin nyt sitten laittaa vähän toisenlaista, kun saavat istua valmiiseen pöytään.
Noh, koko illallinenhan oli aivan fiasko alkupaloista lähtien. Kukaan ei suostunut syömään juuri mitään kunnolla, paitsi minä, mies ja miehen sisko ja hänen miehensä. Alkupalan jättikatkaravut olivat "ihan outoa ruokaa", mausteille nyrpisteltiin nenää, "mitäs ihmettä se tämä sitten on, eihän tämä oo mitään ruokaa". Oli ihmeellisen väristä ja makuista ja pitääkö sitä niin montaa sorttia ja eikö me syödä oikeaa lihaa ollenkaan, kun oli tarjolla niitä rapuja, kanaa ja kalaa. Niin, ja eikö nyt leipää edes ole ruoan kanssa. Ja viini on niin omituisen makuista, että ei sitä voi ihminen juoda. Huoh.
Saahan sitä kysellä, mutta kun se sävy oli tuollainen töykeä. Anoppi ja appi naureskelivat annoksille ja jossain vaiheessa mä olin jo ihan valmis hakemaan pizzat koko porukalle.
Sitten viikko tuon illan jälkeen oltiin anoppilassa lounaalla, niin anoppi tuo lihapataa pöytään ja toteaa mulle ja miehelle rehvakkaasti, että nyt saatte tekin kunnon tuokaa. Että näin. Olin tietty hiljaa, mutta kyllä vitutti.
Onko muilla ollut tällaista, että esim. appivanhempien ruokailutottumukset on ihan erilaiset ja olisi tullut vastaavia tilanteita? Kun edes yrittäisivät käyttäytyä.
Miehen sukulaisten luona vieraillessani olen pistänyt merkille, että he syövät miltei aina perinteistä lihaa ja perunaa ruskealla kastikkeella, joten ajattelin nyt sitten laittaa vähän toisenlaista, kun saavat istua valmiiseen pöytään.
Noh, koko illallinenhan oli aivan fiasko alkupaloista lähtien. Kukaan ei suostunut syömään juuri mitään kunnolla, paitsi minä, mies ja miehen sisko ja hänen miehensä. Alkupalan jättikatkaravut olivat "ihan outoa ruokaa", mausteille nyrpisteltiin nenää, "mitäs ihmettä se tämä sitten on, eihän tämä oo mitään ruokaa". Oli ihmeellisen väristä ja makuista ja pitääkö sitä niin montaa sorttia ja eikö me syödä oikeaa lihaa ollenkaan, kun oli tarjolla niitä rapuja, kanaa ja kalaa. Niin, ja eikö nyt leipää edes ole ruoan kanssa. Ja viini on niin omituisen makuista, että ei sitä voi ihminen juoda. Huoh.
Saahan sitä kysellä, mutta kun se sävy oli tuollainen töykeä. Anoppi ja appi naureskelivat annoksille ja jossain vaiheessa mä olin jo ihan valmis hakemaan pizzat koko porukalle.
Sitten viikko tuon illan jälkeen oltiin anoppilassa lounaalla, niin anoppi tuo lihapataa pöytään ja toteaa mulle ja miehelle rehvakkaasti, että nyt saatte tekin kunnon tuokaa. Että näin. Olin tietty hiljaa, mutta kyllä vitutti.
Onko muilla ollut tällaista, että esim. appivanhempien ruokailutottumukset on ihan erilaiset ja olisi tullut vastaavia tilanteita? Kun edes yrittäisivät käyttäytyä.