Apua 2v lapsen nukkumaan menoon!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Himpula
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Himpula

Vieras
Siirryttiin reilu kuukausi sitten junnusänkyyn ja aluksi istuin vieressä ja nukutin pojan. Nyt ollaan vajaat pari viikkoa harjoiteltu, että poika nukahtaisi itse, mutta ei ei vähintään 30 kertaa nousee sängystä kunnes ei sitten enää jaksa ja nukataa. Ei hitto tollasta jaksa joka ilta ei edes ovelle kerkeä kun poika jo nousee uudestaan sängystä ja vaan nauraa.
Eli pitäiskös taas siiirtyä tohon nukuttamiseen,mutta kun ei sitäkään jaksais kun n.30min-1h pitää melkein vieressä olla ei jää mitään omaa aikaa /siivousaikaa.

Meillä on ihan normaali rytmi ja poika on päiväkodissa eli päikkäreiltä heräilee 14.00 aikaan yöunille mennään n.20.30-21.00 aikasemmin on edes turha yrittää. Iltasin ulkoillaan ja käydään kylvyssä jne... kaikki väsytys keinot käytetty.

Eli onko kokemuksia tuottaako tuo sänkyyn taikaisin kanto tulosta vai luovutanko vaan suosiolla. Tai onko muita vinkkejä ? aamulla pojan pitäis jaksaa herätä ennen 7.00 niinjää noi yöunet hiukan lyhkäiseksi.
 
Meillä oli aluksi tuo sänkyyn takaisin kanto ( älä sano mitään vaikka lapsi kyseli ) tyynen rauhallisesti sen sata kertaa vaan takasin sänkyyn: noh meillä se ei tuottanut tulosta parin viikon kituuttelun jälkeen ja siirryttiin "järeämpiin aseisiin" eli meillä lähettiin sitten kerta varotuksen jälkeen jäähypenkille miettimään että olisiko nyt uniaika vai ei.. ja nykyään varotuksia on yksi, kaksi, kolme ja kolmosesta lähdetään, tosin ei tarvitse kun sanoa tuo kaksi niin silloin hiljenee ;)
 
Meillä tehdään niin että viedään lapsi sänkyyn ja toivotellaan hyvät yöt, perässä ovi kiinni ja sinne jää tytö. Välillä tulee kolkuttelemaan ovelle ja sitten viedään uusiksi sänkyyn.
Usein jää sinne hetkeksi itse höpöttelemään, välillä hakee jonkun lelunkin pimeässä mutta aika pian simahtaa.

Sitkeyttä vaan, se palkitsee.
 
Meillä oli esikoisen kanssa samoin, mut kun en antanut periksi, niin äkkiä se helpottui. Keskimmäisen ja kolmannen kanssa kävi niin helposti, kun pienen ikäeron takia siirrettiin jatkettavaan n. 1,5v molemmat, niin sinne jäivät heti ekalla kerralla. Varsinkin kolmonen oli niin onnesta soikeena, et yritti ennen siirtoa mennä isojen sisarten sänkyyn nukkumaan. Ja nää kaks nuorempaa siis piti sylissä nukuttaa siihen asti, pinnasängyssä ei nukahtanut niin et jätti sinne vaan..
 
Muksu on vaan onnellinen jäähypenkistään :D , että se meillä ei oikein toimi. mutta pitää vaan yrittää jaksaa jatkaa tota sänkyyn kantoa. Ehkä toi jätkä 16 vuotiaan sit oppii ! Yleensä oon yrittänyt olla sanomatta mitään kun vien sänkyyn , mutta tänään meni hermo ja karjuin pääpunaisena muksulle ja se vaan nauro mulle takas hoh hoijaa. Ikävä kyllä toi poika on perinyt äitinsä jääräpäisyyden :D ja kaiken kivan lisäksi sillä on tollainen "pikku uhma".
 
Alkuperäinen kirjoittaja himpula:
Muksu on vaan onnellinen jäähypenkistään :D , että se meillä ei oikein toimi. mutta pitää vaan yrittää jaksaa jatkaa tota sänkyyn kantoa. Ehkä toi jätkä 16 vuotiaan sit oppii ! Yleensä oon yrittänyt olla sanomatta mitään kun vien sänkyyn , mutta tänään meni hermo ja karjuin pääpunaisena muksulle ja se vaan nauro mulle takas hoh hoijaa. Ikävä kyllä toi poika on perinyt äitinsä jääräpäisyyden :D ja kaiken kivan lisäksi sillä on tollainen "pikku uhma".

voiiii, tervetuloa joukkoon :D
Toi nauraminen on kaikista raivostuttavinta kun itsellä on pinna kuin viulunkieli niin toinen vielä nauraa päälle...
Sänkyyn vaan vaikka sata kertaa, ei katsekontaktia ei mitään. Kyllä se siitä loppuu kun tajuaa ettei saa sinussa aikaan minkäänlaista reaktiota.
 

Yhteistyössä