Apua 4,5veen kanssa?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surkea äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Surkea äiti

Vieras
Lapsi tuntuu olevan temperamentiltaan melkoisen haastava. Yksivuotiaana alkoi tulla oma tahto esiin,eikä sille ole näkynyt helpotusta. Uhmakausia ei pysty erottelemaan,koska lapsi on aina hyvin oma- ja vahvatahtoinen.

Nykyään lapsi jo kovasti on sitä mieltä,etten minä mahda hänelle mitään. Hän päättää asioista itse ja yrittää toimia sen mukaan. Ruokailujen kanssa on temppuilua, samoin lähtemisten kanssa, kaupassa, nukkumaanmenoissa, pientenkin asioiden tottelussa.

Jäähyt ovat järjestelmällisessä käytössä,mutta myös palkintotaulu. Kummastakaan ei mitään apua.

Heti aamut alkavat vinkumisella ja ärinällä. Sitten koko päivä on mä-haluun-mantraa. Jos sanon,että "mäkin haluisin jotakin,vaikka että oisit hetken kiltti", huutaa hän takaisin,että "älä matki,vain mä saan haluta".

Tänä aamuna halusi sadekamoissa ulos,vaikka päivä on ihan kaunis. Kerroin,ettei se ole hyvä ajatus ja josko löytäisi muuta. Hän alkoi huutaa ja mesota kovaan ääneen. Siinä välissä hän yritti haastaa riitaa isomman ja pienemmän sisaruksen kanssa,mistä seurasi lisää huutoa. Viimein hän poistui pukemaan ja juoksi kohta olohuoneessa (meillä ei saa juosta sisällä) pikkusisaruksen villasukissa (joiden käytön olen kieltänyt häneltä) liukastuen sitten ja räsäyttäen rikki isomummin kirjahyllyn lasioven.

Raivostuin todella,vaikka ei kai saisi. Minusta on käsittämätöntä,kuinka lapsi tekee kerta toisensa jälkeen koko ajan ja jatkuvasti kiellettyjä asioita eikä kunnioita mitään yhtään. Mulla loppuvat keinot. Apua!


 
No anteeksi nyt vaan, mutta kyllä säkin saat suuttua.

Ja ehkä se on fiksumpaa tehdä jo ennen kuin kaikki paikat ovat paskana.

Mulla on samanikäinen ja joskus lähes koko päivä todellakin on yhtä vääntöä.
 
Hän hajottaa paljon leluja ja tavaroita ihan tahallaankin. Kun siitä seuraa jäähy ja puhuttelu vastaa vain,ettei tiedä,miksi teki niin.

Nukun tosi huonosti ja vähän. Alan olla todella väsynyt tähän ainaiseen vääntämiseen,jäähyttelyyn ja riitelyyn. Yritän myös positiivista kautta vaikka lupaamalla jotain kivaa yhdessä kiltin käytöksen jälkeen,mutta siitäkin seuraa vain parku,että mä haluun heti,miksi pitää olla ensin kiltti,miksi pitää odottaa,mä haluun heti!
 
Olet ehkä jo vuosikausia esittänyt liian fiksua lapsellesi. Ei pieni lapsi muuten pääse tuollaiseksi päällepäsmäriksi vaikka olisi kuinka lujatahtoinen.

Sinä et TODELLAKAAN selitä, että sadevaatteet aurinkoisella ilmalla eivät ole hyvä ajatus, vaan sanot JYRKÄSTI että nyt loppui tuollaset temput. Näytät viimeistään tässä vaiheessa missä kaapin paikka on. Vaikka aika mahdottomalta tuntuu, kun lapsi on saanut aivan turhia selityksiä.
 
Vie lapsi hoitoon niin saat nukkuakin. Ei sun kuulu oman jaksamisesi uhalla tallata lapsen polkua niin "helpoksi" että kuvittelee voivansa tehdä mitä vaan. Muitten mielestä huonokäytöksiset kakarat ovat vittumaisia, sieltä tulee vielä joku vastaan joka ei jaksa temppuilua ja...
 
Minusta on tuntunut,että hän tottelee paremmin sitten,kun ymmärtää käskyt,kiellot,ohjeet ja määräykset. Siksi olen kyllä tosiaan selittänyt paljon. Aina on tuntunut,että suoraan tulevat kovat komennot saavat vain hänellä heti vastareaktion päälle,mutta jos hän ymmärtää miksi sanon tai käsken, on totteleminen helpompaa. En ole tajunnut tekeväni tässä väärin ja aina olen näin tehnyt. Olen siis vuosikausia mennyt metsään ja lujaa :(
 
Mun nuorin (tyttö) oli ihan kauhee varmaan 4v asti. Ei tullu kyllä vauva kuumetta ku vasta nyt kun mimmi on 6v :D En reagoinu siihen juuri mitenkään ku rupes raivoo ja kiukuttelee (monta kertaa päivässä) pidin kiinni siitä mitä olin käskeny/pyytäny tekemään. Ei se vähentäny sillon niitä kiukkuja ja uhmaa mut nyt se on ihan "normaali" ja jos se alkaa valittaa jostain asiasta niin tekee sen kumminki koska tietää että mä pidän kuitenki pääni. Kyllä meinas joskus (lue usein :laugh:) usko loppuu mut kyllä se siitä!! Nyt on oikein kultainen tyttö :heart: Ei vois samaks uskoo edes.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Minusta on tuntunut,että hän tottelee paremmin sitten,kun ymmärtää käskyt,kiellot,ohjeet ja määräykset. Siksi olen kyllä tosiaan selittänyt paljon. Aina on tuntunut,että suoraan tulevat kovat komennot saavat vain hänellä heti vastareaktion päälle,mutta jos hän ymmärtää miksi sanon tai käsken, on totteleminen helpompaa. En ole tajunnut tekeväni tässä väärin ja aina olen näin tehnyt. Olen siis vuosikausia mennyt metsään ja lujaa :(

No, ei kannata heittää kirvestä kaivoon, mutta liika ymmärtäminen oikeasti voi lietsoa sitä lapsen pelleilyä. Tuon ikäinen tajuaa jo itsekin milloin hänen typerät ideansa vaativat ainoastaan jyrkän EI:n ja siitä ei keskustella.

Kyllä sinä itse opit huomaamaan milloin selittäminen on paikallaan ja milloin ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Minusta on tuntunut,että hän tottelee paremmin sitten,kun ymmärtää käskyt,kiellot,ohjeet ja määräykset. Siksi olen kyllä tosiaan selittänyt paljon. Aina on tuntunut,että suoraan tulevat kovat komennot saavat vain hänellä heti vastareaktion päälle,mutta jos hän ymmärtää miksi sanon tai käsken, on totteleminen helpompaa. En ole tajunnut tekeväni tässä väärin ja aina olen näin tehnyt. Olen siis vuosikausia mennyt metsään ja lujaa :(

Täytyy ymmärtää ja tiedostaa, että lapset ovat erilaisia. Mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Oma 4-vuotiaani kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin sinun lapsesi ja hän yleensä tottelee vasta, kun asia on selitetty hänelle. Pelkkä tiukka kielto ei riitä, vaan aiheuttaa enemmänkin hämmennystä ja vastareaktion. Mielestäni et ole toiminut "väärin" jos kielto ja selitys miksi ovat toimineet.
Mutta se, että jo olet antanut sen viimeisen varoituksen ja siitä on tullut seuras ja lapsi on esim. jäähylle laitettu ja siellä sitten jäähylle viedessäsi lohdutat esim. sylittelet lasta, niin se tavallaan on vääränlaista toimintaa. Napakka viimeinen varoitus ja jäähylle, ilman sylittelyä ja lohduttelua, vain selitys, miksi joutui jäähylle.
 
Mun mielestä toi 'vaan mä saan haluta' kuulostaa tosi pahalta, varsinkin kun vielä sisaruksia ja äitikään ei sais haluta mitään.

Mutta jos sillä on jonkimmoinen keskimmäisen kriisi, pieni saa äidin huomiota kun ei pysty vielä kaikkeen ja se herättää kateutta, ja itse ei osaa tehdä kaikkea minkä jo isompi osaa -paha mieli ja kiukuttelu ja oman tahdon ylikorostaminen
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen voimakastahtoinen:
Pelkkä tiukka kielto ei riitä, vaan aiheuttaa enemmänkin hämmennystä ja vastareaktion. Mielestäni et ole toiminut "väärin" jos kielto ja selitys miksi ovat toimineet.

Mistä se sitten johtuu, että lapsi ei tottele pelkkää kieltoa silloinkaan kun se olisi ehdotonta? Jos hän vahingoittaa vaikka pienempiä sisaruksiaan niin pelkän EI:n olisi ehdottomasti riitettävä yli neljävuotiaalle. Tuohan aika paljon oppimisesta kiinni. Jos on selitelty koko ajan että ethän sinä pikkuinen nyt voi hakata siskoa/veljeä päähän, plaaplaaplaaa, niin selittämistä saa jatkaa sitten suu vaahdossa hamaan aikuisuuteen asti.
 
olen tuossa mähaluuuuuuunsitäsuntätäjustnytheti -vaiheessa aina todennut kylmästi, että haluta saa, mutta.. Ja sitten todennut sen mitä tulee tapahtumaan ja milloin. Kumpikin lapsi on tuon hokeman kuullut aikas monta kertaa, eipäs ookaan enää pitkään aikaan tarvinnut käyttää.. Toki edelleen haluavat kaikenlaista ja nopeaan, mutta pystyvät jo kuitenkin ottamaan vastaan faktat siitä haluamisestaan ilman valtaisaa teatteria. Ovat nyt 4 ja 6.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos nyt jo pyydät apua, niin miten pärjäät 10 vuoden päästä? Kaikki niitä pentuja vääntääkin.

Apua saa, kuuluu ja pitää pyytää jos ei omat keinot riitä! Taidat olla vähän typerä.
En ole. Ikinä ei ole tarvinnut apua pyydellä. Lapseni käyttäytyvät hyvin. Peiliin saa vanhempi katsoa, jos penskat ovat riiviöitä.
 
Mietin vaan sitä, miten tuollaiset lapset pärjäävät hoidossa, kerhossa tai muualla, missä on paljon toisia lapsia ja he eivät olekaan niitä maailman napoja, jotka saavat kaiken sekaisin haluamisillaan. Jos olisi kyse pari vuotiaasta, niin en ihmettelisi niin paljon.
 
Katsonkin peiliin ja kyselen apua,koska esikoisen kanssa tällaista ei ole ollut.

Miksi niin monesti sanotaan,että eniten ovat ihmisenä kasvattaneet omat lapset? Tarkoitan siis,että itse en ainakaan koe olevani täydellinen vanhempi ja osaavani jo kaiken,vaan kyselen kokemuksia ja ohjeita,jotta oppisin,enkä menisi ihan metsään (ehkä siellä jo olemme).

Jäähyt toimivat niin,että sinne varoituksen jälkeen ilman sylittelyjä. Jäähyn jälkeen keskustelu ja anteeksipyyntö.

Väkivallassa meillä on aivan ehdoton ei ilman selityksiä. Hyvin vähän mitään lyömisiä on koskaan ollutkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja älä selittele liikaa:
Mietin vaan sitä, miten tuollaiset lapset pärjäävät hoidossa, kerhossa tai muualla, missä on paljon toisia lapsia ja he eivät olekaan niitä maailman napoja, jotka saavat kaiken sekaisin haluamisillaan. Jos olisi kyse pari vuotiaasta, niin en ihmettelisi niin paljon.

Oma lapseni pärjää hoidossa siinä missä muutkin lapset. Mitään ongelmia ei ole ollut, on jopa kehuttu, että on ns. "helppo" lapsi: sosiaalinen, tottelevainen, kiltti jne. Kotona on sitten toisenlainen, mutta jonnekinhan se on lapsenkin purkauduttava ja oma koti ja rakastavat vanhemmat ovat se kaikista turvallisin paikka!

Ja 4-vuotias ymmärtää jo tosi paljon eikä se selittäminen tarkoita sitä, että puhutaan suu vaahdossa. Asioilla on syyt ja seuraukset, ja kyllä pienen lapsenkin on hyvä ymmärtää, että miksi ei saa. Mitä siitä oppii, jos joku asia on vaan tiukka ja iso EI? Älykäs lapsi kokeilee tuolloin taatusti, että miksi joku on ei.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Katsonkin peiliin ja kyselen apua,koska esikoisen kanssa tällaista ei ole ollut.

Miksi niin monesti sanotaan,että eniten ovat ihmisenä kasvattaneet omat lapset? Tarkoitan siis,että itse en ainakaan koe olevani täydellinen vanhempi ja osaavani jo kaiken,vaan kyselen kokemuksia ja ohjeita,jotta oppisin,enkä menisi ihan metsään (ehkä siellä jo olemme).

Jäähyt toimivat niin,että sinne varoituksen jälkeen ilman sylittelyjä. Jäähyn jälkeen keskustelu ja anteeksipyyntö.

Väkivallassa meillä on aivan ehdoton ei ilman selityksiä. Hyvin vähän mitään lyömisiä on koskaan ollutkaan.

Hyvä noin. Huomion hakeminen saattaa olla yksi iso syy erikoisille marinoille tai haluamisille.

Eikä täältä mitään lopullisia ratkaisuja meiltä keneltäkään saa, koska emme tiedä kokonaistilannetta kuitenkaan :)
 
No olisko ollut paha juttu päästää lapsi ulos sadekamoissa, vaikka ei olisi ollut tarvetta? Olisi ehkä itse huomannut ajatuksen älyttömyyden tai sitten ei, mutta isompaa vahinkoa tuskin olisi tullut.

Mulla on tapana toimia noin 4½ vuotiaan kanssa silloin kun kokeilusta ei mitään haittaa ole lapselle. Olisin antanut lapsen mennä ulos sadevaatteissa ja omani tuntien, kohta olisi ollut vaihtamassa vaatetta. Meillä tuo lapsi myös on sitä mieltä, että aikuiset ei määrää, mutta loppupeleissä kuitenkin tottelee, joten on kyllä "helpompi"kun ap:n lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen voimakastahtoinen:
Ja 4-vuotias ymmärtää jo tosi paljon eikä se selittäminen tarkoita sitä, että puhutaan suu vaahdossa. Asioilla on syyt ja seuraukset, ja kyllä pienen lapsenkin on hyvä ymmärtää, että miksi ei saa. Mitä siitä oppii, jos joku asia on vaan tiukka ja iso EI? Älykäs lapsi kokeilee tuolloin taatusti, että miksi joku on ei.....

Tarkoitan sitä, että samaa asiaa ei tarvitse neljävuotiaalle enää selittää yleensä uudelleen ja uudelleen jos hän toistuvasti tekee saman hölmöyden. Niin kuin sanoit, hän ymmärtää jo paljon, eikä silloin aina tarvitse tuhlata energiaa selittelyyn. Huomiota täytyy antaa muuten kuin suostumalla edes kuunetelmaan ikätasoon nähden eriskummallisia vaatimuksia. Kuten sadevaatteita aurinkoisella säällä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Surkea äiti:
Tänä aamuna halusi sadekamoissa ulos,vaikka päivä on ihan kaunis. Kerroin,ettei se ole hyvä ajatus ja josko löytäisi muuta. Hän alkoi huutaa ja mesota kovaan ääneen.

No ainakin tuo, että älä neuvottele, "josko löytäisi jotain muuta". Ole mustavalkoisempi.

Katsoitko eilisen Lapsityrannit?
Tässä linkki
http://areena.yle.fi/ohjelma/2a07dce506bbe4cae09fa7041226f435

Sen verran yhtäläisyyksiä teihin, että 5-vuotias poika ei kunnioittanut äitiään olleenkaan. Oli kyllä vielä pahempi tapaus. Sen pojan rauhoittamiseen käytettiin hengitystekniikkaa. KAtso, jos tulis jotain vinkkiä. :)
 

Yhteistyössä