Apua 6-vuotiaan kanssa?!

[Apua]

Esikoispoika on aina ollut varsin kiltti,harkitsevainen,rauhallinen ja vastuuntuntoinen.Pikkusisaruksia hänellä on kaksi.Nyt hän on aloittanut eskarin ja tykännyt kovasti.Jumpassa on alkanut käydä myös.Mielestäni juttelemme paljon ja hän osaa aika monia asioita pukea sanoiksi,kuten esim.että on eskarissa kokeillut olla rajumpi kuin tuntee olevansa yrittäessään saada kavereita.On kuitenkin kertonut lopettaneensa sen ja olevansa eskarissa kiltti.

Jokin aika sitten jumpan vetäjä kertoi,ettei poika oikein meinaa totella.Ihmettelin ja juttelimme.Poika kertoi häntä haukutun.Sovittiin,ettei silti saa olla nyrkit pystyssä (kotonakaan ei koskaan ole).Kuitenkin seuraavalla viikolla sama juttu :/ Sitten oli eskarin vanhempainvartti.Poika kuulema kokeilee rajoja ja yrittää olla hyvin fyysinen,tosin on vielä hallittavissa kyllä.Eivät kuitenkaan allekirjoittaneet omaa käsitystäni rauhallisesta pojasta.Paljon positiivistakin kyllä tuli,mutta jäin ihmettelemään,miksei poika ole riehumisista puhunut.Sittemmin juteltiin ja hän myönsi temppuilevansa eskarissa kyllä,mutta ei oikein osannut sanoa syytä.Epäili,että haluaa pysyä villeimpien poikien vauhdissa ja tehdä vaikutusta.Nyt on sitten alkanut kotonakin kyseenalaistaa kaiken.Ennen hyväsyöntinen poika istuu lautasen edessä vaikka kuinka pitkään.Poika on itkuherkkä.Kaikesta saa sanoa 10x eikä tottele jne.jne.Juttelut,tiukat keskustelut,jäähyt eivät auta.

Mikä ihme neuvoksi?Tuntuu,etten tunnekaan poikaa enää ollenkaan ja epäonnistunut äiti olo.

 

[hei]

hei,melkein kuin minun kynästäni..eli samojen asioiden kanssa täällä painitaan..

 

[Kowalski]

Jossain vaiheessa se uhma tulee, ja teillä se tuli nyt, kun ei ole aikaisemmin ollut.

 

[Pomppiva Pallokala]

Itse taas kokisin olevani huono vanhempi, jos lapsi ei missään vaiheessa alkaisi uhmaamaan, kokeilemaan ja kieltäytymään. Missään nimessä en tuosta olisi huolissani, päinvastoin. On hyväksi lapselle, että uskaltaa hiukan vastustella ja pistää hanttiin, kokeilla niitä rajoja.

 

[Ap]

Olen toki lukenut,että jossakin vaiheessa "en ole enää pieni,mutten vielä isokaan"-kriisi tulee,mutta tämä on alkanut jotenkin aivan yhtäkkiä,enkä oikein osaa suhtautua.Istutanko jäähyillä,vaikka tuntuu,ettei niistä ole mitään apua vai mitä tehdä?Mielestäni tiukka kuri meillä on aina ollut,mutta nyt tuntuisi,että kaikki on yhtäkkiä kyseenalaistunut.
Vaikea pukea sanoiksi.

 

[Pomppiva Pallokala]

Olen toki lukenut,että jossakin vaiheessa "en ole enää pieni,mutten vielä isokaan"-kriisi tulee,mutta tämä on alkanut jotenkin aivan yhtäkkiä,enkä oikein osaa suhtautua.Istutanko jäähyillä,vaikka tuntuu,ettei niistä ole mitään apua vai mitä tehdä?Mielestäni tiukka kuri meillä on aina ollut,mutta nyt tuntuisi,että kaikki on yhtäkkiä kyseenalaistunut.
Vaikea pukea sanoiksi.

Se todellakin iskee yhtäkkiä joillekin lapsille. Kysyt, että istutatko jäähylle vai mitä tekisit. Sun pitää eritellä ne tilanteet, joiden kohdalla tuota mietit, muutoin vastaaminen on vaikeaa.

Esim. itse en ruokailussa laittaisi lasta syömättömyydestä jäähylle, jos ei pelleile pöydässä. Lapsi istuu tietyn ajan ruuan äärellä ja poistuu sitten pöydästä syöneenä tai syömättömänä (meniköhän tuo taivutus nyt ihan oppien mukaan) ja seuraavan kerran aterioidaan normaaliin aikaan. Tämän kertoisin lapselle ennen kuin poistuu pöydästä. En palkitsisi lasta antamalla välissä välipaloja.

 

[Ap]

Esimerkiksi nyrkit pystyssä uhittelu tai sisarusten lyöminen,joita ei aiemmin ole ollut ovat vaikeita tilanteita ja kun silloin on oikein tarmoa täynnä tyyliin "muhun ei pysty kukaan".

 

[Pomppiva Pallokala]

Esimerkiksi nyrkit pystyssä uhittelu tai sisarusten lyöminen,joita ei aiemmin ole ollut ovat vaikeita tilanteita ja kun silloin on oikein tarmoa täynnä tyyliin "muhun ei pysty kukaan".

Lyöminen on ehdottomasti väärin ja siitä seuraa rangaistus. Mikä asia on lapselle tärkeä? Joku lelu? Pelipäivä? Kaverit? Siitä voisi soveltaa sopivan rangaistuksen, jos jäähy ei teillä toimi.

Itse miellän jäähyn rauhoittumispaikaksi, en niinkään rangaistukseksi. Meillä, kun marssitaan jäähylle niin kerron pojalle miksi hän sinne menee: "Istu hetki ja mieti, miten ihmisille puhutaan.", "Istu hetki ja mieti, saako toista lyödä ja jos ei saa, niin miksi ei.", yms. Ja sen jälkeen keskustellaan lapsen kanssa, mitä hän on ajatellut ja mitä mieltä on siitä asiasta, miksi joutui jäähylle.

 

[Ap]

Juuri näin meilläkin jäähyn kanssa menetellään.6v on ollut harvoin jäähyllä ja jos on joskus joutunut,on oma-aloitteisesti puhunut aiheesta myöhemminkin ja yrittänyt todella ottaa opikseen.
Tietokonepeleillä pelaa todella harvoin,mutta ne ovat tärkeitä.Olen sanonut,että lyömisestä lähtevät pelit arestiin.Tuntuu vain,että sekin menee kuuroille korville.

 

[äippä]

meillä 5v johon ei tehoa ei sitten mikään. ollut hankala joka paikassa ihan sama missä tai kenen kanssa on.

 

[Pomppiva Pallokala]

Näin netin kautta on tosi vaikea neuvoa, kun ei tiedä kokonaistilannetta ja saattaa tosiaan neuvot olla samoja, mitä olette jo kokeilleet.

Seuraavaksi kuitenkin ehdotan rauhallista hetkeä lapsen kanssa kaksin, jossa ei ole pelkoa, että sisarukset, ovikello, puhelin tms. keskeyttävät teidät (kerro tämä lapselle). Isä voisi touhuta muiden kanssa toisessa huoneessa sillä aikaa, kun sinä ja poika istutte pöydän ääressä vastakkain ja kertaatte sääntöjä ja puhutte pojan tuntemuksista. Voitte laittaa vaikka kellon pöydälle, josta näytät ajan, jonka vähintään siinä istutte. Silloin poika tietää, että olet valmis kuuntelemaan ja hänellä on nyt oikeasti aikaa ilman pelkoa huomiosi menettämisestä.

Sinun tulee auttaa poikaa puhumaan, hän ei vielä osaa tunnistaa kaikkia omia tunteitaan. Sen lisäksi kerrot pojalle, että huonosta käytöksestä seuraa tietty rangaistus esim. tuo pelikielto. Ja kerrot, että jos se ei auta poikaa oppimaan sääntöä, niin sitten pitää jättää esim. karkkipäivä välistä. Selvität siis pojalle, että jos yksi rangaistus ei auta oppimaan niin sitten niitä lisätään.

Tämän vastineeksi ottaisin käyttöön hyvän käytöksen raksisysteemin. Meillä on lapsen kanssa yhdessä laadittu sopimus, jonka molemmat allekirjoitti (tämä oli hurjan tärkeä asia lapselle, kun sai nimensä laittaa oikeaan sopimukseen). Sen jälkeen se laitettiin pakastimen oveen lapsen korkeudelle. Raksin saa, jos siivoaa esim. omien sotkujen lisäksi myös muiden sotkuja, tekee erityisen hyvän teon toiselle, käyttäytyy erityistilaisuuksissa mallikkaasti yms. Sovellan tuota tarvittaessa niin, että lapsi saa kuitenkin niitä rakseja kerättyä säännöllisesti. Eli mahdollistan hyvät teot ja niiden YRITYKSET (jotka on todella tärkeitä, onnistuminen ei niinkään). Sopimuksessa lukee, että lapsi saa palkinnon kymmenestä raksista ja se palkinto sovittiin yhdessä.

 

[illuusia]

Jokseenkin tutun kuuloista, tosin nyrkit sentään ei laula mutta tuommosta uhoa on tullut ja tänään kun röyhtäisi ruokaillessa ja mä tietty ojensin niin nauroi vaan eikä meinannut lähteä pöydästä, joten jouduin tarttumaan kiinni. Jäähylle meni ja jälkkäri jäi saamatta.
Yleensä mä kyllä yritän mielummin niin että lupaan jotakin kivaa jos menee hyvin ja osaa olla ihmisiksi, on toiminut ihan hienosti.

Eskariopen kanssa kun juteltiin niin sanoi että niin kovin monella tulee juuri tässä iässä eteen se että onko sitä nyt vielä pieni vai jo iso ja niitä rajoja testaillaan, joten et ap ole tosiaankaan yksin ajatustesi kanssa!

 

[Ap]

Tuota palkitsemista ja tavallaan positiivista on jonkin verran kokeiltu,mutta jos lupaan jotakin ehdollistettuna,niin sitten vaatii sitä kuitenkin,vaikka olisi käyttäytynyt huonosti.Hän tavallaan rekisteröi,että tällainen kiva juttu olisi,mutta jos ei sitten siis ansaitsekaan sitä,suuttuu siitä.Eli ei kovin hyvin toimi.

 

[Pomppiva Pallokala]

Tuo suuttuminen kuuluu asiaan. Lapsi kokeilee, kokeilee ja vielä hiukan kokeilee. Se on eräänlainen osoitus luottamuksesta teitä vanhempia kohtaan. Eli aina se ei ole paha juttu. Ette vain anna sitä palkintoa, jos käyttäytyy huonosti. Selitätte miksi hän ei sitä saa. Lapsi kokee voimakkaan pettymyksen ja käyttäytymisellään yrittää sanoa: "Musta tuntuu kurjalta, mutten tiedä mikä tämä tunne on ja miten sen sulle kertoisin! Ole äiti mun kanssa, kun musta tuntuu tältä ja auta mua kestämään tämä."

 

[Ap]

Eilen illalla poika alkoi sitten valtoimenaan itkeä.Ei oikein pystynyt puhumaan,itki vain ja nyyhkytti.Sen verran soperteli,ettei halua olla niin tuhma.Huonosti otti lohdutuksia vastaan ja itki itsensä uneenkin.Tunnin päästä heräsi uudelleen itkemään ja herätti sisaruksenkin.Nukahti viimein.mutta itki sitten tunnin päästä taas ja tällä kertaa todella pitkään.

Tuntuu olevan rankkaa pienen ihmisen elämä ja minulla vähän avuton olo.

 

[vieras]

Voi ei, taitaa kasvaminen tehdä kipeää pojalla.

Varmaan tuo kehitysvaihe on paljolti pojasta itsestään lähtöisin, mut mä miettisin vielä myös sitä ympäristöä missä lapsi kasvaa. Sen vaikutusta. Eli mitä vaikutteita poika saa sieltä eskarista, mitkä kannustavat häntä ehkä käyttäytymään noin.
Ihaileeko hän jotain isompaa, joka myös käyttäytyy uhmakkaasti? Onko eskari muuten koulun vai päiväkodin yhteydessä.
Joskus myös lapsen "turhautuminen" voi saada tuommoista aikaan. Kokeeko hän olevansa isompi kuin muut, ja käytös selittyy jotenkin sillä?

Vaikea tilanne sinulle. Tiedän miten avuton olo voi itselle tulla. Uskon silti täysin sun tyyliin lapsen kasvattamisessa. Tiukka ote uhmailuun, väärin tekemistä ei sallita, vaikka pojalla olisi kuinka vaikeaa. Vuorovaikutussuhde lapseen on tärkeä, ja sitä teillä tuntuu olevankin. Se, että keskusteluyhteys on auki. Tietenkin huumorikin on sallittu.

Sellaista pojan positiivista itsetuntoa voisi yrittää vahvistaa tuossa tilanteessa. Jos poika kerran kokee jo itsekin olevansa jotenkin tuhma ja "huono", niin ois tärkeää, että sais tuntea olevansa myös oikeasti iso, osaava ja itsenäinen. Eli lähtekää vaikka kokeilemaan jotain uutta juttua tai harrastusta, jota ei pienten kanssa voi edes tehdä. Tai sit jotain "miesten juttua" esim. isän (tai äidin) mukana auton renkaan vaihtoon tai nikkarointia tms.

 

[Ap]

Poika on nyt lääkekuurilla.Ennen on ottanut kaikki lääkkeet tosi hyvin.Nyt sylkee,puree,huutaa,oksentaa.Olen yrittänyt lahjoa,selittää jne.Ei auta.Kun huusi niin,että pienin sisarus säikähti,vein jäähylle.Sieltä hakiessani sanoi,että tappaa minut.Itkien selitti,että lyö ensin ja veitsellä kurkkuun sitten.

Apua oikeasti!Mistä hän on tuollaisia edes oppinut??