A
Apua
Vieras
Esikoispoika on aina ollut varsin kiltti,harkitsevainen,rauhallinen ja vastuuntuntoinen.Pikkusisaruksia hänellä on kaksi.Nyt hän on aloittanut eskarin ja tykännyt kovasti.Jumpassa on alkanut käydä myös.Mielestäni juttelemme paljon ja hän osaa aika monia asioita pukea sanoiksi,kuten esim.että on eskarissa kokeillut olla rajumpi kuin tuntee olevansa yrittäessään saada kavereita.On kuitenkin kertonut lopettaneensa sen ja olevansa eskarissa kiltti.
Jokin aika sitten jumpan vetäjä kertoi,ettei poika oikein meinaa totella.Ihmettelin ja juttelimme.Poika kertoi häntä haukutun.Sovittiin,ettei silti saa olla nyrkit pystyssä (kotonakaan ei koskaan ole).Kuitenkin seuraavalla viikolla sama juttu :/ Sitten oli eskarin vanhempainvartti.Poika kuulema kokeilee rajoja ja yrittää olla hyvin fyysinen,tosin on vielä hallittavissa kyllä.Eivät kuitenkaan allekirjoittaneet omaa käsitystäni rauhallisesta pojasta.Paljon positiivistakin kyllä tuli,mutta jäin ihmettelemään,miksei poika ole riehumisista puhunut.Sittemmin juteltiin ja hän myönsi temppuilevansa eskarissa kyllä,mutta ei oikein osannut sanoa syytä.Epäili,että haluaa pysyä villeimpien poikien vauhdissa ja tehdä vaikutusta.Nyt on sitten alkanut kotonakin kyseenalaistaa kaiken.Ennen hyväsyöntinen poika istuu lautasen edessä vaikka kuinka pitkään.Poika on itkuherkkä.Kaikesta saa sanoa 10x eikä tottele jne.jne.Juttelut,tiukat keskustelut,jäähyt eivät auta.
Mikä ihme neuvoksi?Tuntuu,etten tunnekaan poikaa enää ollenkaan ja epäonnistunut äiti olo.
Jokin aika sitten jumpan vetäjä kertoi,ettei poika oikein meinaa totella.Ihmettelin ja juttelimme.Poika kertoi häntä haukutun.Sovittiin,ettei silti saa olla nyrkit pystyssä (kotonakaan ei koskaan ole).Kuitenkin seuraavalla viikolla sama juttu :/ Sitten oli eskarin vanhempainvartti.Poika kuulema kokeilee rajoja ja yrittää olla hyvin fyysinen,tosin on vielä hallittavissa kyllä.Eivät kuitenkaan allekirjoittaneet omaa käsitystäni rauhallisesta pojasta.Paljon positiivistakin kyllä tuli,mutta jäin ihmettelemään,miksei poika ole riehumisista puhunut.Sittemmin juteltiin ja hän myönsi temppuilevansa eskarissa kyllä,mutta ei oikein osannut sanoa syytä.Epäili,että haluaa pysyä villeimpien poikien vauhdissa ja tehdä vaikutusta.Nyt on sitten alkanut kotonakin kyseenalaistaa kaiken.Ennen hyväsyöntinen poika istuu lautasen edessä vaikka kuinka pitkään.Poika on itkuherkkä.Kaikesta saa sanoa 10x eikä tottele jne.jne.Juttelut,tiukat keskustelut,jäähyt eivät auta.
Mikä ihme neuvoksi?Tuntuu,etten tunnekaan poikaa enää ollenkaan ja epäonnistunut äiti olo.