APUA! Ei voi olla totta

["Harmaana"]

Itse kanssa luulen, että abortti ei kertakaikkiaan tule kyseeseen.
Jotenkin kuitenkin lapsi on LAHJA.
Ja nuo lapsettomuus vuodet opetti sen MITEN ISO LAHJA!

Mutta on tämä silti aikamoinen shokki ja järkytys.
Enkä tiedä miten pärjään...

Mutta kiitos kaikille onnittteluja lähettäneille.
Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu ... jossain vaiheessa.

 

["Harmaana"]

Mies ryökäle mietti asiaa noin minuutin ja oli ILOINEN...
Ja minun paniikki vain nousi. Miten mä oikeasti jaksan vielä yhden vauvan...

Illalla juteltiin pitkään ja mieskin oli kyllä huolissaan siitä, miten mun selkä kestää jne, mutta kaikesta huomasi, että hän on oikeastaan aika innoissaan.
Petturi... Meidänhän piti molempien olla jo ihan varmoja, että vauvaluku on täynnä...
(Oon tyhmä, tiedän...)

 

["Vieras"]

Kyllä muakin raivostuttais jos mies vaan naureskelis, sen kun ei tartte kipuja kärsiä.

 

[Tepadj]

Aborttia vaan

 

[rv33 (neljäs tulossa)]

Onnea jouluylläristä. Oikeasti se kaikista väsyttävin aika on tietty itse raskaus ja ensimmäinen vuosi. Sitten alkaa helpotaa, se on pieni aika elämästä. Ja kun teidän kuopuskin on jo aika iso, niin saat varmaan raskausaikana levättyä tarpeen mukaan.

 

["Harmaana"]

Onnea jouluylläristä. Oikeasti se kaikista väsyttävin aika on tietty itse raskaus ja ensimmäinen vuosi. Sitten alkaa helpotaa, se on pieni aika elämästä. Ja kun teidän kuopuskin on jo aika iso, niin saat varmaan raskausaikana levättyä tarpeen mukaan.

Näinhän se on... Oikeastaan minua huolestuttaa kaikista eniten nimenomaan raskausaika. Minulla oli kuopuksen kanssa aika pahoja ongelmia selän kanssa ja nukkuminen ei mainannut onnistua ollenkaan, kun missään asennossa ei ollut hyvä olla. Ja kunnollisia lääkkeitä ei tietysti voinut ottaa.

Ja issias oli niin pahana, että välillä tuntui, että jalat menee alta...

Ja suonikohjuja tuli tuon kuopuksen kanssa (aikaisemmissa raskauksissa ei ollenkaan). Tuleekohan niitä nyt kaksinkerroin...

Näitä murehdin ja mietin...

Ja se ekan vuoden yöt... Meidän kaikki lapset on ollut sellaisia tissimaakareita... Vähän väliä on saanut imettää yöllä. Ja se valvominen ottaa näin "vanhana" kovemmalle...

 

["vieras"]

Meillä myös neljä lasta 9v, 7v, 7v ja 4kk Vielä tekis mieli yhtä....ei oo kuule katastroffi, neljäs on ollu helpoin kun kokemusta on jo paljon, nukkuu nyt jo täydet yöunet, iloinen,aurinkoinen poitsu ei paljon turhia itkeskele.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25237643]Meillä myös neljä lasta 9v, 7v, 7v ja 4kk Vielä tekis mieli yhtä....ei oo kuule katastroffi, neljäs on ollu helpoin kun kokemusta on jo paljon, nukkuu nyt jo täydet yöunet, iloinen,aurinkoinen poitsu ei paljon turhia itkeskele. [/QUOTE]
Lisäyksenä vielä että päädyin osittain imetykseen kuopuksen kanssa ihan jo oman jaksamisenkin vuoksi enkä ole siittä potenut huonoa omaatuntoa pätkääkään, meillä osittainen tarkoittaa lähinnä noita öitä pullolla, ja päivällä jos tuntuu ettei nälkä lähde yli 2h tissimaratonin jälkeenkään, silti olen imettänyt aina kun vauva haluaa ja maitoa tulee hyvin ei ole loppunut, eikä vauvan imuotteessakaan ole ollut vikaa..

 

[FreezeCat]

No jopas se yllättää tämä elämä - mutta nyt kuitenkin ihan iloisien uutisten kera!

Tosin voin kyllä kuvitella ensijärkytyksesi hyvinkin. Sitä kun on todellakin jättänyt mielestään pois kaikki vauva- asiat ja suuntautunut ajattelemaan aivan muita asioita, kuinka lapset kasvavat vanhemmiksi, kuinka itselläkin on aikaa tehdä asioita eri tavalla ja keskittyä itseensä sekä parisuhteeseen...mutta... tämä tulossa oleva veijari vaikuttaa jo melkoiselta persoonallisuudelta, kun ihan väen vängällä haluaa tulla teidän perheeseenne iloa antamaan !

Kyllä se siitä. Huolehdit vain itsestäsi ja onhan teillä tilanne kuitenkin "valmiimpi", kun nuorimmainenkin on jo neljä- vuotias eikä kannettava taapero - hoitoapulaisia omastakin takaa . Lapset jo osaavat paljon asioita ja voivat siunuakin autella ja isosti raskausaikana.

Nauti yllätysrikkaasta ja taatusti muistoihin painuvasta joulustasi !

 

["..."]

[QUOTE="Harmaana";25232347]Ja arvatkaapa mikä on uskomattominta tässä asiassa.
Meidän kaikki kolme aikaisempaa lasta on tehty pitkän kaavan mukaan lapsettomuushoidoilla.
Olin yli 12 vuotta TÄYSIN ilman ehkäisyä enkä KERTAAKAAN tullut raskaaksi.

Tuo Mirenakin laitettiin aivan kuopuksen syntymän jälkeen "varmuuden vuoksi" kun ei TODELLAKAAN enää haluttu lasta. Ja joka kerta kortsua laitettaessa ollaan mietitty, että ei tätä varmaan tarttis, mutta laitetaan nyt varmuuden vuoksi...

Ja nyt se on oikeasti totta... Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tullut spontaanisti raskaaksi.
Ei tätä voi uskoa todeksi.[/QUOTE]

Jos olet joutunut kokemaan lapsettomuuden ja hoitoja, niin vastaus on varmaan jo siellä sydämessäsi valmiina. Tottakai otatte sen vauvan vastaan. Se on aivan valatavan suuri lahja.

 

["vieras"]

[QUOTE="Harmaana";25232223]Ihana kuulla, KIITOS.
Tämä on tietysti nyt sitä alkujärkytystä. Testin tein vasta aamupissasta tänään.

Kaipa se tästä... En kai minä omaa lastani voisi olla rakastamatta... Mutta kun oikeasti olen ollut niin TÄYSIN SATAVARMA, että en enää vauvaa halua. On tämä aika shokki...[/QUOTE]
Voiko vielä tuon ikäinen nainen olla noin typerä?
Kortsujen kans pelaa ja silti on "TÄYSIN SATAVARMA"!!! :O

 

["Harmaana"]

No jopas se yllättää tämä elämä - mutta nyt kuitenkin ihan iloisien uutisten kera!

Tosin voin kyllä kuvitella ensijärkytyksesi hyvinkin. Sitä kun on todellakin jättänyt mielestään pois kaikki vauva- asiat ja suuntautunut ajattelemaan aivan muita asioita, kuinka lapset kasvavat vanhemmiksi, kuinka itselläkin on aikaa tehdä asioita eri tavalla ja keskittyä itseensä sekä parisuhteeseen...mutta... tämä tulossa oleva veijari vaikuttaa jo melkoiselta persoonallisuudelta, kun ihan väen vängällä haluaa tulla teidän perheeseenne iloa antamaan !

Kyllä se siitä. Huolehdit vain itsestäsi ja onhan teillä tilanne kuitenkin "valmiimpi", kun nuorimmainenkin on jo neljä- vuotias eikä kannettava taapero - hoitoapulaisia omastakin takaa . Lapset jo osaavat paljon asioita ja voivat siunuakin autella ja isosti raskausaikana.

Nauti yllätysrikkaasta ja taatusti muistoihin painuvasta joulustasi !

Jotenkin ihanan positiivisesti kirjoitettu. Kiitos.
Hassua, miten vieraiden ihmisten kirjoituksista voi tulla hyvä mieli

Melkoisen joululahjan sain tosiaankin. Vielä en oikein tiedä oliko kiva lahja, mutta...
Melkoisen vahvatahtoinen veijari tuolla taitaa tosiaan asustaa...

Ja esikoisesta oli jo oikeasti apua tuon kuopuksenkin kanssa. Ja nyt ehtii täyttämään 11 ennen kuin vauva syntyy. Varmasti hänestä on ISO apu.
Ja kuopuskin ehtii täyttämään 5 ennen kuin vauva syntyy. Iso poika silloin jo hänkin...

 

["Harmaana"]

[QUOTE="...";25237845]Jos olet joutunut kokemaan lapsettomuuden ja hoitoja, niin vastaus on varmaan jo siellä sydämessäsi valmiina. Tottakai otatte sen vauvan vastaan. Se on aivan valatavan suuri lahja.[/QUOTE]

Niin, kyllähän sydän tietää, että vaihtoehtoja on vain yksi. Sopeutua... Ja toivon mukaan olla valmis tämä lahja vastaanottamaan kun on hänen syntymänsä aika... Mitäs se onkaan, meneekö elokuulle (en ole vielä laskenut)

 

[yhden äiti]

Minulla on ollut kaksi ei toivottua raskautta ja kumpikin meni kesken toinen niistä yli 40v. Ikä lisää keskenmeno riskiä, voihan sieltä tulla pelastus jos vastustaa aborttia.

 

["Harmaana"]

Minulla on ollut kaksi ei toivottua raskautta ja kumpikin meni kesken toinen niistä yli 40v. Ikä lisää keskenmeno riskiä, voihan sieltä tulla pelastus jos vastustaa aborttia.

Itseasiassa kamala ajatus...
Ehkä se sopeutuminen tähän yllätykseen on jo alkanut.
Vaikka shokissa vielä olenkin...

 

["vieras"]

Mites se mies reagoi, kun kerroit?

 

["Harmaana"]

[QUOTE="vieras";25238336]Mites se mies reagoi, kun kerroit? [/QUOTE]

Tuolla ylempänä (viesti 27) kerroinkin jo, että oli "ryökäle" ihan liian tyytyväinen
Toki huolissaan minun selästä jne, mutta selkeästi kuitenkin iloinen (noin minuutin shokkivaiheen jälkeen).

 

[FreezeCat harmaana]

[QUOTE="Harmaana";25238401]Tuolla ylempänä (viesti 27) kerroinkin jo, että oli "ryökäle" ihan liian tyytyväinen
Toki huolissaan minun selästä jne, mutta selkeästi kuitenkin iloinen (noin minuutin shokkivaiheen jälkeen).[/QUOTE]

- no niin, tuohan se helpottaa ja auttaa huomattavasti, kun "rikoskumppanikin" on tulokkaalle myötämielinen :heart:!

Annat nyt vain aikaa omille ajatuksillesi ja tuntemuksillesi...melkoisessa myllerryksessä varmasti oletkin, mutta miten musta tuntuu, että olet jo hissuksiin taipumassa ns. lukemaan uutta "veijarin" järjestämää elämän lukua !

JA - uskallan olla optimistisen positiivinen siinäkin asiassa, että vaikka muistissasi onkin rankat vauvavuodet ja huolehdit jo nyt itsesi jaksamisesta raskausajan ylitse, niin se vankka ja hyvä elämänkokemuksesi aikaisemmista lapsistanne on vain suurena voimavarana ja viisautena, josta ammentaa sitten siinä hiukan hankalammassakin vaiheessa...osaat ainakin asennoitua siihen eri tavalla . Ja kuka tietää jos tämä veitikka on jo kaukaa viisas ja malttaa päästää äitinsä ja isänsä helpommalla ...

Oikein ihanaa, tunnelmallista ja herkistävääkin joulunaikaa sinulle ja koko perheellesi !

 

["malla"]

Kyllä se siitä. Miten luonnollisesta, ihmisen elämään kuuluvasta asiasta voi mennä shokkiin?
Tietysti positiivisessa mielessä. Eikä 41v. ole mikään vanha!
Itse olen sua vanhempi ja tunnen itseni niin nuoreksi, jaksan ehkä paremmin kuin joskus.
Tee sille selälle jotain, pidä keskivartalon tuki hyvänä eli jumppaa kevyesti ja varovasti.
Syö hyvin ja nauti elämästä.
Miten se imetys voi olla ikävää? Siinä sivussahan se menee ja samalla lepäilee.
Aika aikaansa kutakin.

 

["Harmaana"]

- no niin, tuohan se helpottaa ja auttaa huomattavasti, kun "rikoskumppanikin" on tulokkaalle myötämielinen :heart:!

Annat nyt vain aikaa omille ajatuksillesi ja tuntemuksillesi...melkoisessa myllerryksessä varmasti oletkin, mutta miten musta tuntuu, että olet jo hissuksiin taipumassa ns. lukemaan uutta "veijarin" järjestämää elämän lukua !

JA - uskallan olla optimistisen positiivinen siinäkin asiassa, että vaikka muistissasi onkin rankat vauvavuodet ja huolehdit jo nyt itsesi jaksamisesta raskausajan ylitse, niin se vankka ja hyvä elämänkokemuksesi aikaisemmista lapsistanne on vain suurena voimavarana ja viisautena, josta ammentaa sitten siinä hiukan hankalammassakin vaiheessa...osaat ainakin asennoitua siihen eri tavalla . Ja kuka tietää jos tämä veitikka on jo kaukaa viisas ja malttaa päästää äitinsä ja isänsä helpommalla ...

Oikein ihanaa, tunnelmallista ja herkistävääkin joulunaikaa sinulle ja koko perheellesi !

Kiitos
Rikoskumppani on tosiaan myötämielinen
Oikein yllätyin hänen reaktiosta, kun kuitenkin molemmat ollaan oltu samaa mieltä, että lapset on tehty. Mutta kun kerroin, niin mies oli jotenkin heti niin positiivinen, että kyllä siitä selvitään...

Itsellä ne huolet ja pelot on tietysti konkreettisempia, kun minähän sen lapsen kannan, minähän sen imetän, minähän se taas jään vauvan kanssa kotiin jne.

 

["Harmaana"]

[QUOTE="malla";25239016]Kyllä se siitä. Miten luonnollisesta, ihmisen elämään kuuluvasta asiasta voi mennä shokkiin?
Tietysti positiivisessa mielessä. Eikä 41v. ole mikään vanha!
Itse olen sua vanhempi ja tunnen itseni niin nuoreksi, jaksan ehkä paremmin kuin joskus.
Tee sille selälle jotain, pidä keskivartalon tuki hyvänä eli jumppaa kevyesti ja varovasti.
Syö hyvin ja nauti elämästä.
Miten se imetys voi olla ikävää? Siinä sivussahan se menee ja samalla lepäilee.
Aika aikaansa kutakin.[/QUOTE]

Imetys on itseasiassa suurimmaksi osaksi oikein ihanaa...
Oikein harmittelin, kun pojan imetystä lopettelin hänen ollessaan 1v1kk, että en enää saa imettää.
Ikävää on vain se, että meidän KAIKKI KOLME lasta on ollut sellaisia, että ovat olleet tississä kiinni öisin vähän väliä.
Olisi kiva saada joskus edes se 3 tunnin yhtenäinen unipätkä.

Ja selän osalta olen kyllä jo luovuttanut. Kaikki jumppa ja fysioterapeuttien ohjeet ei auttanut. Kun se selkä vaan on niin mahottoman kipeä, että nukkumisesta ei tahdo tulla mitään.

 

[DuskyLeDoux]

[QUOTE="Harmaana";25239420]Imetys on itseasiassa suurimmaksi osaksi oikein ihanaa...
Oikein harmittelin, kun pojan imetystä lopettelin hänen ollessaan 1v1kk, että en enää saa imettää.
Ikävää on vain se, että meidän KAIKKI KOLME lasta on ollut sellaisia, että ovat olleet tississä kiinni öisin vähän väliä.
Olisi kiva saada joskus edes se 3 tunnin yhtenäinen unipätkä.

.[/QUOTE]

Jos yöt "pelottaa" niin mikäpä sua estää antamasta öisin vastiketta? onpa sit tuhdinpaa ja ehkä vauva nukkuis paremmin. Ja toisaalta jokainenhan on yksilö, mistä sitä tietää vaikka tää vauva sit nukkuikin 6h "heti alkuunsa".

Onnea odotukseen

 

["vieras"]

Hommaa ihmeessä raskausajan tukivyö, jos sulla ei vielä ole sitä, ja ala käymään uimassa että saat keskivartalon lihaksia vahvemmaksi. Tsemppiä!

 

[rietas]

Paljon onnea :flower:

Toivottavasti raskausaikasi sujuu mahdollisimman kivuttomasti. Ja kuten olet varmasti jo edellisten kanssa huomannut, niin se vauva-aika menee valitettavankin nopeasti. Eli ne mahdolliset huonosti nukutut yötkin.

Toivottavasti neuvolassa osaavat auttaa ja neuvoa kaikki mahdolliset konstit jotka helpottavat selkävaivaasi.

 

["Minni"]

Onnea ylläristä! <3 Mul tuli ihan tippa silmään (menkat alko tänään), en mä varmaan muuten vetistelis. Mä vannotin jo ton ainokaisen jälkeen, et ei koskaan enää. Nyt sit ollaan lapsen isän kans erottukin ja välil mietin et ehkä viel joskus ois kiva semmonen vauva. Niin se aika kultaa muistot. Nyt vaan pelkään etten koskaan enää kohtaa ketään potentiaalista isäehdokasta, joka ois myös hyvänä isäpuolena mun pojalle. No mut siis, onnea ja onneks teiän muut lapset jo ton verran isoja et niitten kans ei ole kovin vaikeeta ja voi vauvaa hoidellakin, eikä tarvi raskausaikanakaan kanniskella lapsia.