A
Auttakaa
Vieras
Joo, nyt tarttisin kipeästi apua ajatusten jäsentelyssä, kiitos.
Tapasin 2kk sitten baarissa miehen, hieman itseäni vanhemman. Olin juonut TODELLA paljon, siis enemmän kun koskaan. Aamulla sitten heräsin kotoota, mies täällä. Ei siinä, juotiin kahvit ja koitin saada selville mitä on tapahtunut. Selvisi että miehelläkään ei ollut hajuakaan. Illalla kuitenkin yhdessä siellä juottolassa oltiin oltu, se muistettiin.
No mies lisäsi minut sitten facebook kaveriksi. Kertoi että hänellä on ollut jo 2 vuotta etäsuhde. Eikai siinä sitten mitään.
Juteltiin aina niitä näitä kun samaan aikaan koneelle osuttiin. Mies sitten pari vkoa tuon yhteisen illan jälkeen kertoi että ero oli tullut kun oli naiselle tuosta illasta kertonut. Mutta se oli kuulemma ollut ilmassa muutenkin.
Seuraavalla vko tavattiin taas sattumalta kun oltiin kavereinemme juhlimassa. Minä olin juonut yhden siiderin, mies kaksi. Juteltiin koko loppuilta, ajettiin kaverimme koteihinsa ja tultiin minun luokseni. Valvottiin koko yö, juteltiin. Aamulla taas kahvia ja mies lähti kotiinsa.
Seuraavan vkon mies jutteli joka ilta, koko ajan naamakirjassa niitä näitä. Kehui kamalasti, kertoili kaikkea kivaa.
Sen vkon perjantaina tuli minun luokseni kun lapset nukku. Tehtiin ruokaa ja juteltiin. Keroi että ei ole valmis mihinkään, vaikka onkin minuun ihastunut. Että ei haluakaan tuntea ihastusta enempää.
Kuitenkin, jatkaa koko ajan tätä kirjoittelua, ehottaa tapaamisia ja nyt on ruvennut miettimään jo ensi kesää!Joka ilta ollaan sen jälkeen tavattu. Sitten kuitenkin laittaa sivulauseeseen että niin, hän ei halua suhdetta tms, ja että minun olisi etsittävä joku arvoiseni mies. Ja sitten taas seuraavssa lauseessa on että nähdäänkö tänä itana, mennäänkö leffaan, vuokrataanko ens kesänä mökki. Ja ilmeisesti pienet lapseni on hänelle jonkinlainen este, tai oikeammin hän luulee sen olevan este minulle. Ti hän kokee lapsieni jotenkin vähentävän minun mahdollisuuttani rakastaa ketään muuta.
Ääh, mä en ees tiiä mitä tälläkään kirjotuksella haen. Jotenkin on vaan niin seko olo. Itse olen jonkin verran ihastunut, aika vahvasti itseasiassa. Mutten halua sanoa miehelle mitään, en uskalla. Välillä tulee sellanen olo että hän odottaisi minun vahvistavan hänelle että olen todella kiinnostunut, ja välillä taas työntää pois. Tai jotain.
Voi huoh. Ei tämä kirjoittaminenkaan tähän kyllä tolkkua saanut
Tapasin 2kk sitten baarissa miehen, hieman itseäni vanhemman. Olin juonut TODELLA paljon, siis enemmän kun koskaan. Aamulla sitten heräsin kotoota, mies täällä. Ei siinä, juotiin kahvit ja koitin saada selville mitä on tapahtunut. Selvisi että miehelläkään ei ollut hajuakaan. Illalla kuitenkin yhdessä siellä juottolassa oltiin oltu, se muistettiin.
No mies lisäsi minut sitten facebook kaveriksi. Kertoi että hänellä on ollut jo 2 vuotta etäsuhde. Eikai siinä sitten mitään.
Juteltiin aina niitä näitä kun samaan aikaan koneelle osuttiin. Mies sitten pari vkoa tuon yhteisen illan jälkeen kertoi että ero oli tullut kun oli naiselle tuosta illasta kertonut. Mutta se oli kuulemma ollut ilmassa muutenkin.
Seuraavalla vko tavattiin taas sattumalta kun oltiin kavereinemme juhlimassa. Minä olin juonut yhden siiderin, mies kaksi. Juteltiin koko loppuilta, ajettiin kaverimme koteihinsa ja tultiin minun luokseni. Valvottiin koko yö, juteltiin. Aamulla taas kahvia ja mies lähti kotiinsa.
Seuraavan vkon mies jutteli joka ilta, koko ajan naamakirjassa niitä näitä. Kehui kamalasti, kertoili kaikkea kivaa.
Sen vkon perjantaina tuli minun luokseni kun lapset nukku. Tehtiin ruokaa ja juteltiin. Keroi että ei ole valmis mihinkään, vaikka onkin minuun ihastunut. Että ei haluakaan tuntea ihastusta enempää.
Kuitenkin, jatkaa koko ajan tätä kirjoittelua, ehottaa tapaamisia ja nyt on ruvennut miettimään jo ensi kesää!Joka ilta ollaan sen jälkeen tavattu. Sitten kuitenkin laittaa sivulauseeseen että niin, hän ei halua suhdetta tms, ja että minun olisi etsittävä joku arvoiseni mies. Ja sitten taas seuraavssa lauseessa on että nähdäänkö tänä itana, mennäänkö leffaan, vuokrataanko ens kesänä mökki. Ja ilmeisesti pienet lapseni on hänelle jonkinlainen este, tai oikeammin hän luulee sen olevan este minulle. Ti hän kokee lapsieni jotenkin vähentävän minun mahdollisuuttani rakastaa ketään muuta.
Ääh, mä en ees tiiä mitä tälläkään kirjotuksella haen. Jotenkin on vaan niin seko olo. Itse olen jonkin verran ihastunut, aika vahvasti itseasiassa. Mutten halua sanoa miehelle mitään, en uskalla. Välillä tulee sellanen olo että hän odottaisi minun vahvistavan hänelle että olen todella kiinnostunut, ja välillä taas työntää pois. Tai jotain.
Voi huoh. Ei tämä kirjoittaminenkaan tähän kyllä tolkkua saanut
