Apua ja vinkkejä kultturishokkiin!!!

["Perheellinen"]

Meillä siis on aupair, joka käy läpi jokseenkin rankkaa kultturishokki vaihetta. Emme asu isossa kaupungissa, vaan maalla, eikä hänellä ole ajokorttia. Käy paljon erilaisilla kurseilla, mutta ei ole sieltä onnistunut löytämään kaveria, kun muut kurssilaiset ovat vanhempaa väkeä.

Hän on viimeaikoina sulkeutunut paljon omaan huoneeseensa, ja kun kysyin tästä, hän sanoi vain olevansa tuon tyypin ihminen, etä viihtyy itsekseen ja tykkää tehdä omia juttujaan. Väsymystä, ulkonäön oikukasta muuttamista ja haluttomuutta on ollut viimeikoina yhä enemmän viitaten masennuksen oireisiin. Kun puhuin tästä hänen kanssaan, hän sanoi että ei hänellä mitenkään "paha" olo ole, ihan hyvin menee kaikinpuolin. Nyt kuitenkin, noin puolitoistaviikkoa ko. keskustelun jälkeen, hän tänään kertoi olevansa onneton ja haluavansa lähteä takaisin kotimaahansa.

Nyt tarvitsisinkin vinkkejä ja apua, että mikä teillä itsellänne tai tuttavalla on auttanut kulttuurishokista ylipääsemiseen? Mitä me perheenä voitaisiin tehdä, ja miten päästä häntä lähemmäksi?

 

["vieras"]

Onko teillä ketään suunnilleen au pairin ikäisiä tuttavia, joita voisitte pyytää käymään?

Mä ymmärrän kyllä hyvin au pairianne. Meidän piti muuttaa vain lyhyeksi ajaksi miehen kotitaloon maalle, mä olen aina asunut kaupungissa. Täällä asuminen kuitenkin venähti ja mies ei enää oikein olisi halukas muuttamaan edes saman kunnan keskustaan (itse haluaisin ihan kaupunkiin, mutta olisi jo jotain, ettei ihan keskellä metsää tarvitsisi olla), ja mullakaan ei ole sitä ajokorttia, kun en ole koskaan tarvinnut sitä, enkä alkanut väliaikaisen asumisratkaisun takia hankkimaan... Nyt pitää varmaan sekin hommata, jos en saa miestä suostumaan muuttoon. Samalla kylällä asuu lähinnä vanhuksia ja "nuoretkin" ovat mua kymmenisen vuotta vanhempia...

Mulla sentään maa kieli pysyi samana, mutta sopeutumiskyky on joutunut kyllä aika koville kun on muuttanut isosta opiskelijakaupungista tänne. Itseäni ainakin auttaisi ihan älyttömästi, jos olisi suunnilleen omanikäistä ja samanhenkistä seuraa. Lisäksi se auttaa jaksamaan, kun käydään säännöllisesti viettämässä "kaupunkipäiviä" eli ajetaan kaupunkiin ja kierrellääns iellä kirppareilla ja kaupoissa, käydään syömässä ja joskus elokuvissa jne. Tuntuu hyvältä olla välillä jossain niin että on paljon ihmisiä ympärillä

 

[RangaTanga]

Olisko teidän mahdollista tilata jotain lehtiä hänen kotimaastaan?
Sit netissä on kiva lukea kotimaan uutisia, kai hänellä on netti käytössä?

Ostosreissut, paikalliset nähtävyydet, elokuvat ja muu tekeminen voisi piristää myös.

 

["aapee"]

Kyllähän me tuolla isommassa kaupungissakin käydään pari kertaa viikossa, ja olen koettanut yhteistä tekemistä, mutta hn mm. lähtee kesken (valitsemansa) elokuvan usein tekemään omia juttujaan.

mitenköhän häntä pääsisi lähemmäksi, kun tuntuu niin kaukaselta, tai siis ei tahdo puhua asioistaan meille?

 

["vieras"]

Onko häntä nyt sitten pakko teillä yrittää pitää? Minusta au pair-jutun keskeytyminen on pientä siihen verrattuna, että tytöltä menee mielenterveys.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24971967]Onko häntä nyt sitten pakko teillä yrittää pitää? Minusta au pair-jutun keskeytyminen on pientä siihen verrattuna, että tytöltä menee mielenterveys.[/QUOTE]
Eli kannustaisin lähtemään kotiin. Ei kaikkiin oloihin aina sopeudu. Ankeaahan tytön on olla vielä pidempään, jos olosuhteet eivät tule muuttumaan.

 

[-.-]

Anna lähteä ennen kuin hajoo likka. Sitten teillä vasta ongelmia onkin.Voihan se olla että sillä on ollut ongelmia jo pidemmän ajan ennen kuin teille tuli!

 

["vieras"]

Jos tyttö jo puhuu halustaan lähteä, niin varmaan sitä tarkoittaa. Se on väärin ohjata toiseen suuntaan, jos toinen on heikossa tilassa ja masentunut. Ihan sama kuinka polttava lapsenhoitajan tarve teidän perheessänne sitten on.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";24971999]Jos tyttö jo puhuu halustaan lähteä, niin varmaan sitä tarkoittaa. Se on väärin ohjata toiseen suuntaan, jos toinen on heikossa tilassa ja masentunut. Ihan sama kuinka polttava lapsenhoitajan tarve teidän perheessänne sitten on.[/QUOTE]

Täällä nyt jotenkin on kuva, niinkuin me oltaisiin täällä häntä väkisin pitämässä? Niinkuin vaakakupissa olisi aupairin mielenterveys ja meidän lastenhoidon tarve? No ei ole. Oletteko koskaan kuulleet kulttuurishokista ja sen luonteesta (johon tuppaa kuulumaan, että menee melko nopeasti ohi...). On eri asia jos ei viihdy, kuin se että kulttuurishokki hyökkää päälle. Etsin siis keinoja tuon prosessin auttamiseen, enkä mihinkään manipulointiin tai kiristämiseen (kissus).

Jos siis jollain omakohtaisia kokemuksia, kuten ekalla vastaajalla, niin kertokaa ihmeessä, otan ajatuksia kiitoksin vastaan.

 

["vieras"]

Mista maasta au pairinne on? Itse olen ulkosuomalainen ja asunut 4 eri maassa viimeisen 6 vuoden aikana. Aina paikkaa vaihtaessa on hieman kulttuurishokkia, myos Suomeen valilla palatessa (erityisesti) Kahdessa esimmaisessa maassa meni todella hyvin. Ensimmaisessa ei mitaan ongelmaa ollut kummallakaan kertaa (kahteen kertaan siis sinne muutin). Toisessa oli hieman hankalaa ensimmaiset pari kiuukautta, sitten lahti sujumaan. Nyt asun hyvin erilaisessa maassa, ja tama on ollut taydellinen shokki. Ensimmaiseen puoleen vuoteen en uskaltanut edes kayda Suomessa pidempaa aikaa (yli viikonlopun) silla en olisi takaisin mennyt. Nyt, 1.5 vuoden jalkeen on jo helpompaa, mutta elama tuntuu silti 'painajaiselta josta ei heraa'.

Eli kulttuurishokki on todellinen. Ennen tahan viimeiseen maahan muuttoa en sita uskonut todeksi, mutta toisin kavi. Asiaa helpottaa jos saa hieman kosketusta omaan maahan, mutta maan sisalla. Eli netti, lehdet tms. ei ole valttamatta hyva ratkaisu, silla siita tulee vain enemman olo etta menettaa jotain. Asiaa voi helpottaa jos oman kotimaan asioita voi tehda/tuoda kotiin. Esim. jotain ihan niin helppoa kuin vaikka perinteisen ruuan kokkaaminen.

Ala ota itseesi jos han lahtee esim. elokuvista pois. Valilla on vaan vaikea olla ihmisten ilmoilla kun itsella on paha olo. Kun muut yrittavat auttaa, voi tulla viela vaikeampaa, silla pitaa teeskennella etta on kivaa. Tsemmppia kovasti! Ihanaa kun yritatte auttaa

 

["vieras"]

Heh. Ei kultturishokkiin kuulu selvät masennuksen oireet. Se on enemmä sisäistä tyytymättömyyttä kuin , että sulkeudutaan huoneeseen, oikutellaan, ollaan väsyneitä ja haluttomia. Ehkä haluat nyt tulkita sen vaan niin. Ja kyse on nyt enemmän olosuhteista kuin kulttuurista.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";24972070]Heh. Ei kultturishokkiin kuulu selvät masennuksen oireet. Se on enemmä sisäistä tyytymättömyyttä kuin , että sulkeudutaan huoneeseen, oikutellaan, ollaan väsyneitä ja haluttomia. Ehkä haluat nyt tulkita sen vaan niin. Ja kyse on nyt enemmän olosuhteista kuin kulttuurista.[/QUOTE]

Kyllä ne oireet hyvin lähellä toisiaan on, ja hankalaa tietää mistä on kysymys kun ei ole tuntenut ihmistä aiemmin eli ei ole vertailukohtaa. Yleisiä kulttuurishokin oireita siis ovat mm.
-Unihäiriöt (liikaa tai liian vähän)
-Kaiken tuntuminen vieraalta ja huonommalta kuin kotona
-Syömisen häiriintyminen
-Eristäytyminen kulttuurista ja kaikesta sitä edustavasta
-Paluu kotimaahan
-epätoivoisuus ja itkuisuus
jne.
Kovasti ovat samanlaisia oireet. Miksi analysoin tämän kulttuurishokiksi, on että se menee hyvin yksiin aikavälin kanssa (hän ollut kanssamme 2kk, joista 5vko töissä), eli ns.kuherruskuukausivaiheen päättymisen kanssa.
En toki voi tietää onko kyseessä masennus, mutta se selviäisi pelkästään ajan myötä.

 

[RangaTanga]

[QUOTE="vieras";24972065]

Asiaa helpottaa jos saa hieman kosketusta omaan maahan, mutta maan sisalla. Eli netti, lehdet tms. ei ole valttamatta hyva ratkaisu, silla siita tulee vain enemman olo etta menettaa jotain. Asiaa voi helpottaa jos oman kotimaan asioita voi tehda/tuoda kotiin. Esim. jotain ihan niin helppoa kuin vaikka perinteisen ruuan kokkaaminen.

[/QUOTE]

Mä olen itse ainakin ulkomailla asuessa kokenut todella ihanaksi, kun olen saanut lukea suomalaisia lehtiä, ja piristää myös kun pääsee esim. tänne kaksplussalle keskustelemaan suomen kielellä
Suomessa käydessä tykkään ostaa mukaan läjän suomen kielistä lukemista, Iittalan tuotteita ja muuta mikä muistuttaa kotimaasta. Mun mielestä on helpompi tuntea olo ulkomailla kotoisaksi, kun on myös jotain mikä muistuttaa kotimaastakin.
Muiden suomalaisten tapaaminen tuntuu myös tärkeältä, ihana puhua välillä omaa äidinkieltä muillekin, kuin omille lapsille.

 

["aapee"]

Kiitos kaikille vastanneille, tehtiin nyt tänään jonkinlainen suunnitelma arjen parantamisesta, ja katsotaan mihin se johtaa !