N
neuvoton
Vieras
2v 1kk ikäinen tyttö on alkanut todella vaikeaksi nukkumaan mennessä.
Uhmaa on muutenkin alkanut esiintyä mutta päiväsaikaan kohtaukset on käsiteltävissä rauhallisella jämäkkyydellä ja rajoista kiinni pitämällä.
Nukkumaanmeno on nyt yli 2 viikkoa ollut yhtä helvettiä, ei mitään sen vähempää. Lapsi nukkuu omassa sängyssä vanhempien makkarissa (kaksio, ei toista makkaria). Iltarutiinit ovat olleet samat melkein koko lapsen iän eli syödään iltapala ja sen jälkeen mennään pesuille, sitten yöpuku päälle, isille yöhali ja sen jälkeen sänkyyn.
Lapsi menee sänkyynsä ihan ok mutta sitten alkaa show. Ensin höpöttää ja viihdyttää itseään huitomalla ja unilelua heiluttelemalla, pyörii ja hyörii ja nousee ylös istumaan jne. Jonkun ajan päästä alkaa sitten narina ja kitinä ja aika pian armoton rääkyminen ja huutaminen. Yrittää komentaa tekemään sitä sun tätä (johon ei suostuta), huutaa peittoa päälle mutta kun peitto on päällä potkii sen pois. Mesoo ja huutaa ja raivoo ja komentelee ja menee ihan hysteeriseksi. Mikään ei auta. Kaksi kertaa ollut niin hysteerinen että on laskenut alleen vaikka on muuten täysin päivä- ja yökuiva.
On kokeiltu olla hiljaa vaan vieressä sanomatta ja tekemättä mitään, on kokeiltu pitää kättä päällä tassutustyylisesti (sitä haluaa mutta alkaa sitten vaatia kättä juuri johonkin tiettyyn asentoon tai kohtaan ja loppujen lopuksi koskaan ei ole hyvä ), on kokeiltu mennä huoneesta ulos mutta raivoaa ja huutaa ja itkee kunnes menee takaisin, ei auta rauhoittelut eikä sanomiset että äiti lähtee pois jos riehuu. Joka ilta on mennyt tunti tähän rumbaan ja sitten on lopulta yhtäkkiä väsähtänyt ja nukahtanut. Tänään meni 2 tuntia 15 min!!!!!
Ja huutaminen, raivoaminen ja rääkyminen oli jotain ihan sairasta. Välillä heilutti itseään niin että löi päätään sängyn laitaan, siitä kauhea huuto että pipi jne, huusi, vaati äitiä alas viereen (ei onnistunut), vaati sitä sun tätä, peitto päälle, peitto pois ja huutaminen ja itkeminen oli yhtäjaksoista koko tuon ajan. Yksi 10min tauko tuli kun mun oli pakko tulla huoneesta pois ja istahtaa hetkeksi sohvalle ettei olisi mennyt järki ja tullut tehtyä mitään harkitsematonta. Lapsi tuli sängystä pois ja lopetti hetken päästä huutamisen ja istui hiljaa uupuneena sylissä. Kun mentiin takaisin makkariin niin sama show alkoi taas samalla raivolla. Sitten reilun puolen tunnin huudon jälkeen huusi pissalle ja käytin sitten potalla, mitään ei tullut mutta siinä pimeässä veskissä rauhoittui pikkuisen niin että lopulta istui hiljaa potalla. Otin syliin ja vein sänkyyn, minuutin-pari jaksoi jotain siinä mesota ja sitten hiljeni ja nukahti.
Mitä teen väärin, onko kellään vastaavasta kokemuksia? Lapsella ei mitään kontrollia (en oleta tuon ikäisellä olevankaan, mutta mikä siihen avuksi?).
Syliin ottaminen ei auta, ei rauhoitu ollenkaan vaan riehuu ja repii itseään irti, jos haluaisi väkisin pitää niin varmaan satuttaisi.
En nyt halua kommentteja tyyliin "meidän lapsi on aina nukahtanut yksin omaan sänkyyn" koska se ei nyt auta.
Tällä lapsella on aina ollut säännölliset nukkumaanmenoajat sekä päikkäreille että yöunille, on kokeiltu sekä aikaistaa että myöhästää nukkumaanmenoa mutta tulos on silti aina sama. Yliväsyneenä riehuu, sopivan väsyneenä riehuu ja tietenkin ei tarpeeksi väsyneenä riehuu.
Kuinka kauan tällainen voi kestää, jos se on joku "vaihe"?
Hankimme pienen cd-soittimen soittamaan tosi hiljaisella rauhallista pan-huilu unimusiikkia mutta ei silläkään ole mitään vaikutusta.
Mulla menee kohta järki (ja kuulo) ton riehumisen kanssa. APUA!
Uhmaa on muutenkin alkanut esiintyä mutta päiväsaikaan kohtaukset on käsiteltävissä rauhallisella jämäkkyydellä ja rajoista kiinni pitämällä.
Nukkumaanmeno on nyt yli 2 viikkoa ollut yhtä helvettiä, ei mitään sen vähempää. Lapsi nukkuu omassa sängyssä vanhempien makkarissa (kaksio, ei toista makkaria). Iltarutiinit ovat olleet samat melkein koko lapsen iän eli syödään iltapala ja sen jälkeen mennään pesuille, sitten yöpuku päälle, isille yöhali ja sen jälkeen sänkyyn.
Lapsi menee sänkyynsä ihan ok mutta sitten alkaa show. Ensin höpöttää ja viihdyttää itseään huitomalla ja unilelua heiluttelemalla, pyörii ja hyörii ja nousee ylös istumaan jne. Jonkun ajan päästä alkaa sitten narina ja kitinä ja aika pian armoton rääkyminen ja huutaminen. Yrittää komentaa tekemään sitä sun tätä (johon ei suostuta), huutaa peittoa päälle mutta kun peitto on päällä potkii sen pois. Mesoo ja huutaa ja raivoo ja komentelee ja menee ihan hysteeriseksi. Mikään ei auta. Kaksi kertaa ollut niin hysteerinen että on laskenut alleen vaikka on muuten täysin päivä- ja yökuiva.
On kokeiltu olla hiljaa vaan vieressä sanomatta ja tekemättä mitään, on kokeiltu pitää kättä päällä tassutustyylisesti (sitä haluaa mutta alkaa sitten vaatia kättä juuri johonkin tiettyyn asentoon tai kohtaan ja loppujen lopuksi koskaan ei ole hyvä ), on kokeiltu mennä huoneesta ulos mutta raivoaa ja huutaa ja itkee kunnes menee takaisin, ei auta rauhoittelut eikä sanomiset että äiti lähtee pois jos riehuu. Joka ilta on mennyt tunti tähän rumbaan ja sitten on lopulta yhtäkkiä väsähtänyt ja nukahtanut. Tänään meni 2 tuntia 15 min!!!!!
Ja huutaminen, raivoaminen ja rääkyminen oli jotain ihan sairasta. Välillä heilutti itseään niin että löi päätään sängyn laitaan, siitä kauhea huuto että pipi jne, huusi, vaati äitiä alas viereen (ei onnistunut), vaati sitä sun tätä, peitto päälle, peitto pois ja huutaminen ja itkeminen oli yhtäjaksoista koko tuon ajan. Yksi 10min tauko tuli kun mun oli pakko tulla huoneesta pois ja istahtaa hetkeksi sohvalle ettei olisi mennyt järki ja tullut tehtyä mitään harkitsematonta. Lapsi tuli sängystä pois ja lopetti hetken päästä huutamisen ja istui hiljaa uupuneena sylissä. Kun mentiin takaisin makkariin niin sama show alkoi taas samalla raivolla. Sitten reilun puolen tunnin huudon jälkeen huusi pissalle ja käytin sitten potalla, mitään ei tullut mutta siinä pimeässä veskissä rauhoittui pikkuisen niin että lopulta istui hiljaa potalla. Otin syliin ja vein sänkyyn, minuutin-pari jaksoi jotain siinä mesota ja sitten hiljeni ja nukahti.
Mitä teen väärin, onko kellään vastaavasta kokemuksia? Lapsella ei mitään kontrollia (en oleta tuon ikäisellä olevankaan, mutta mikä siihen avuksi?).
Syliin ottaminen ei auta, ei rauhoitu ollenkaan vaan riehuu ja repii itseään irti, jos haluaisi väkisin pitää niin varmaan satuttaisi.
En nyt halua kommentteja tyyliin "meidän lapsi on aina nukahtanut yksin omaan sänkyyn" koska se ei nyt auta.
Tällä lapsella on aina ollut säännölliset nukkumaanmenoajat sekä päikkäreille että yöunille, on kokeiltu sekä aikaistaa että myöhästää nukkumaanmenoa mutta tulos on silti aina sama. Yliväsyneenä riehuu, sopivan väsyneenä riehuu ja tietenkin ei tarpeeksi väsyneenä riehuu.
Kuinka kauan tällainen voi kestää, jos se on joku "vaihe"?
Hankimme pienen cd-soittimen soittamaan tosi hiljaisella rauhallista pan-huilu unimusiikkia mutta ei silläkään ole mitään vaikutusta.
Mulla menee kohta järki (ja kuulo) ton riehumisen kanssa. APUA!
Kerran jäi normiaikaan välistä ja lapsi nukahti lattialle :ashamed: