Moikka! Meillä on kolmikuinen tyttö, joka on käyttäytyny nyt TOSI oudosti viikon ajan. Oon miettiny onko silent-refluksia, oireet pahentunu loppu viikkoa kohden, Syö vähemmän kuin ennen ja puklauttelee ruokailujen välissä ja alussa jälkeen= eli n. tunti ruokailusta kun syö kolmen tunnin välein ja puklu on sakean harmahtavaa enemmän kuin valkoista maitopuklua. Nälkänsä tyttö osaa ilmoittaa ja kun pullon saan suuhun niin itku alkaa (täytyy syöttää melkein pystyasennossa että huolii) parin imun jälkeen ja n.10min täytyy lohdutella pystyasennossa kunnes sitten puklii sitä harmahtavaa puklua, mutta sitä ei koskaan tule kuin pari ruokalusikallista. Ja ruokailujen välinen puklu on enemmän limaista klimppiä ja maitokokkareita kuin puklua. Tyttö ei huoli rintaa enää ollut pari viikkoa kokonaan pullolla, ja saa NAN ja rintamaitoa(minun maitoa suurimmaksi osaksi).
Syötön yhteydessä välillä vänkää itteensä ihan kippuraan ihan kuin kouristaisi.
Ja viimeistä iltaa ollut tosi itkuinen ja itku kun alkaa kunnolla niin se on täyttä rääkymistä ja mikään ei helpota, en ole voinut kuin lohduttaa tyttöä sylissä kantaen. MIKÄ NEUVOKSI?
Itkun kyllä kestän mutta sitä en että tyttöön sattuu. Isän syli ei kelpaa kovan itkun tullessa ja nyt pari viime päivää ollut kiinni minussa koko ajan. Itku tulee jos olen liian kauan poissa läheltä.
ONKO REFLUKSIA JO SYNTYESSÄ, ETTÄ SE EI VOI TULLA 3 KK IÄSSÄ?
VOIKO OLLA ALLERGIA?
AUTTAKAA VIISAAMMAT, huoli on jo suuri. Huomenna soitan toki lääkäriin, mutta tunteet tosi ristiriitaiset siitä, kun tyttö syöttöjen välillä ihan normaali iloinen ja virkeä lapsi. Mutta ruoka-ajan koittaessa kaikki muuttuu sitten ihan kamalaksi. Välipuklut ei itkua aiheuta. Ja tyttö ei ole puklaillut pienempänä oikeastaan ollenkaan. Aina röyhtäytetään ja sängyn päätyä on kohotettu, vauvaa leikitetään vatsallaan jolloin tulee tosi paljon pieruja ja röyhtyjä.
Oon tosi hämilläni.
Kiitos jo näin tässä vaiheessa neuvoista
Nti
Syötön yhteydessä välillä vänkää itteensä ihan kippuraan ihan kuin kouristaisi.
Ja viimeistä iltaa ollut tosi itkuinen ja itku kun alkaa kunnolla niin se on täyttä rääkymistä ja mikään ei helpota, en ole voinut kuin lohduttaa tyttöä sylissä kantaen. MIKÄ NEUVOKSI?
Itkun kyllä kestän mutta sitä en että tyttöön sattuu. Isän syli ei kelpaa kovan itkun tullessa ja nyt pari viime päivää ollut kiinni minussa koko ajan. Itku tulee jos olen liian kauan poissa läheltä.
ONKO REFLUKSIA JO SYNTYESSÄ, ETTÄ SE EI VOI TULLA 3 KK IÄSSÄ?
VOIKO OLLA ALLERGIA?
AUTTAKAA VIISAAMMAT, huoli on jo suuri. Huomenna soitan toki lääkäriin, mutta tunteet tosi ristiriitaiset siitä, kun tyttö syöttöjen välillä ihan normaali iloinen ja virkeä lapsi. Mutta ruoka-ajan koittaessa kaikki muuttuu sitten ihan kamalaksi. Välipuklut ei itkua aiheuta. Ja tyttö ei ole puklaillut pienempänä oikeastaan ollenkaan. Aina röyhtäytetään ja sängyn päätyä on kohotettu, vauvaa leikitetään vatsallaan jolloin tulee tosi paljon pieruja ja röyhtyjä.
Oon tosi hämilläni.
Kiitos jo näin tässä vaiheessa neuvoista
Nti