Apua, kannattaako tähän elämäntilanteeseen hankkia lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja DINK
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

DINK

Vieras
Olemme kolmekymppinen taloudellisesti hyvin toimeentuleva akateemisesti koulutettu pariskunta. Suhde on hyvä ja onnellinen, yhteistä elämääkin takana jo kymmenkunta vuotta. Olemme mukavuudenhaluisia ja suoraan sanottuna laiskoja. Tykkäämme harrastaa yhdessä paljon erilaisia liikuntajuttuja ja käydä ulkona syömässä silloin, kun ei jakseta kokata pitkän kaavan mukaan. Lomilla suuntaamme aktiivireissuille; reppu selässä sukeltamaan, laskemaan, pyöräilemään, kiipeilemään, melomaan, vaeltamaan vuoristoon ja koluamaan suurkaupunkeja. Viikonloppuisin nukumme pitkään ja luemme sunnuntain Hesarin sängyssä latten ja croissantin kanssa. Näemme paljon ystäviä ja elämme suunnitelematonta ex tepore -elämää. Nautimme vapaudesta ja siitä, että voimme mennä ja tulla ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Olemme kaikin puolin tyytyväisiä elämäämme.

Mitäs sanotte, muuttuukohan tämä mukava elämä kovastikin jos lapsen "teemme"?
 
"luemme sunnuntain Hesarin sängyssä latten ja croissantin kanssa."

Joo sori, väsynyt olen..mutta nauratti mielikuva latesta ja croisantista lukemassa lehteä.. :ashamed:
 
Näillä tiedoilla mitä mulla on ja jotka sä annoit itsestäsi sanoisin että jos mä olisin sä, en teksi lapsia. Oliko riittävän sekavasti sanottu? Mut tää onkin vaan mun vaatimaton mielipiteeni.
 
Muuttuu todellakin. Muutos voi olla positiivinen tai negatiivinen, riippuen monesta seikasta. Sanoisin, että muutoksen tiedostaminen auttaa jo pitkälle, mikäli lisääntymispäätös tehdään :)
 
Ihmiset on erilaisia, mutta meille nuo rauhalliset aamuhetket Hesarin kanssa, reppureissut, melontaretket ja ravintolassa syöminen eivät riittäneet elämänsisällöksi, niin mukavaa kuin se aikansa olikin. Lasten kanssa on aika rankkaa, jos ei oikeasti kiinnosta, ei kannata sitä pilttiä tehdä mummolassa pidettäväksi.
 
no ei jos vaan yksi lapsi on aikeissa. monet yksilapsiset elävät aikuisen tahtiin ja lapsista kasvaa pikkuvanhoja. yksi lapsi menee euroopan reissuilla mukana jo vauvasta, yksi lapsi mahtuu pienenä rinkkaan, isona kannatte yhtä vuorotellen, jos käytte vaeltamassa jne. Kaksi aikuista huoltaa reissussa helposti yhden ja yhden kanssa jaksaa matkustaa samaan tahtiin kuin lapsettomana.
mutta jos useampi lapsi on aikeissa, niin toki elämä muuttuu. kaksikin jo saa sirkuksen pystyyn siellä kaupunkihotellissa eikä vaan jaksa samalla tavalla tehdä, ja kaksi vaatii asiat tehtävän laplsentahtisesti, eli olette vaan lastenpaikoissa pääasiassa, joten eipä tunnu enää järkevältäkään maksaa tonneja siitä että pääsee ulkomaille leikkipuistoon ja tivoliin. niitä on ihan suomessakin. ja kauhea pakkaaminen ja tavaramäärä.

näin meille kävi. yhden kanssa matkusteltiin. kahden kanssa jo rahatkin alkoivat olla tiukilla.
 
Kyllä se elämä muuttuu, mut niin tosiaan muuttuu teidän (toivottavasti ainakin) tärkeysjärjestyksenne / asenteennekin. Lapsi antaa todella paljon, vie ehkä jotain "vapauksia" mutta antaa uskomattoman paljon.
Ja mikä estää sit reissaamasta ja touhuamasta lapsen kanssa? Lapsesta tulee teidän pieni kuvanne, ei naapurin äidin lapsi joka kulkee muskarissaeskarissamammoissajamuksuissa :)
 
Kyllähän se elämä väistämättä muuttuu. Mekin miehen kanssa joskus vaikka kesken iltapuuron syöttämisen ajatellaan että mitähän me tehtäis siinä hetkessä jos ei olis lapsia. Lähdettäiskö vaikka ex-tempore syömään ja leffaan tms. Haikallaan sitä aikaa että lapset on isompia ja ne voi jättää pidemmäksi aikaa hoitoon vaikka isovanhemmille niin että päästään miehen kanssa kahdestaan reissuun tai oltais ihan vaan kotona ja nautittais siitä kun sais vaan olla. Silti ei oikeasti vaihdettais tätä "lapsellista" elämää lapsettoman elämään, lapset kuitenkin antavat niin paljon.
 
Varmasti elämä muuttuu, koska pari ensimmäistä vuotta on mentävä hyvin pitkälti lapsen ehdoilla. Nauttikaa kiireettömistä hetkistänne vielä pari vuotta ja tehkää lapsi vasta sitten. Vauva tuo mukanaan aivan uuden onnen ja ulottuvuuden elämään. Sellaisen, jota lapsettomana ei osaa kuvitellakaan.
 
Mitä luin sinun tekstisi niin sanoisin että ei kannata vielä tehdä. Koska nautitte nykyisestäkin elämäntyylistänne ja olette vasta kolmekymppisiä niin jatkakaa tätä vielä muutama vuosi, muuten voi olla että tulee varsinainen kulttuurishokki kun teille tajaua kuinka paljon se vauva teitä sitoo ja mihin olette sitoutuneet loppu elämäksenne.

Mitä olen joitakin tuttavapriskuntia seuraillut niin parasta on ollut muutaman vuoden lisäaika jonka aikana heillä on yleensä herännyt kaipuu vauvaan ja elämänmuutokseen ja jo ennen odotusaikaakin nuo reppureissut ja ex tempore jutut on jääneet pois ja ovat alkaneet pesiytyä sinne kotiin.

Tietysti meitä on moneen junaan, tässä vaan mun kokemuksia ja mielipiteitä. Tehän sen loppujen lopuksi päätätte mikä teistä tuntuu oikealta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jees:
No ehkäpä se lapsi opettaisi teillekin vähän elämää ja pääsisitte samalla eroon itsekkäästä elämäntavasta:) Eli kannattaa.

Mua v...uttaa tällaiset kommentit. MIKSI vapaa ja suht vastuuton elämä ei ole elämää? Miksi vasta lapsi on elämää? Mitä vikaa on itsekkyydessa silloin kun se ei aiheuta (olemattomille) lapsille haittaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja jees:
No ehkäpä se lapsi opettaisi teillekin vähän elämää ja pääsisitte samalla eroon itsekkäästä elämäntavasta:) Eli kannattaa.

Mua v...uttaa tällaiset kommentit. MIKSI vapaa ja suht vastuuton elämä ei ole elämää? Miksi vasta lapsi on elämää? Mitä vikaa on itsekkyydessa silloin kun se ei aiheuta (olemattomille) lapsille haittaa?

Miten niin se on aina itsekästä jos ei ole lapsia? Muuten samaa mieltä kanssasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja DINK:
Olemme kolmekymppinen taloudellisesti hyvin toimeentuleva akateemisesti koulutettu pariskunta. Suhde on hyvä ja onnellinen, yhteistä elämääkin takana jo kymmenkunta vuotta. Olemme mukavuudenhaluisia ja suoraan sanottuna laiskoja. Tykkäämme harrastaa yhdessä paljon erilaisia liikuntajuttuja ja käydä ulkona syömässä silloin, kun ei jakseta kokata pitkän kaavan mukaan. Lomilla suuntaamme aktiivireissuille; reppu selässä sukeltamaan, laskemaan, pyöräilemään, kiipeilemään, melomaan, vaeltamaan vuoristoon ja koluamaan suurkaupunkeja. Viikonloppuisin nukumme pitkään ja luemme sunnuntain Hesarin sängyssä latten ja croissantin kanssa. Näemme paljon ystäviä ja elämme suunnitelematonta ex tepore -elämää. Nautimme vapaudesta ja siitä, että voimme mennä ja tulla ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Olemme kaikin puolin tyytyväisiä elämäämme.

Mitäs sanotte, muuttuukohan tämä mukava elämä kovastikin jos lapsen "teemme"?

Muuttuu. Totaalisesti. Mutta: jos lapsia tehtäisiin puhtaasti järkiperustein niin niitä ei olisi kenelläkään. Ei kannata alkaa lapsentekoon ennenkuin biologia yliajaa järjen. Joka tapauksessa sitä on kävelty yöt ympyrää huutavan paketin kanssa ja mietitty, että tätäkö me niinkovasti haluttiin?

Me ollaan edelleen matkusteltu vauvankin kanssa, mutta eihän se sama juttu ole. Toinen töllöttää kaloja ja toinen on hotellihuoneessa kun erittäin vaaleaihoisen vauvan kanssa on hankaa olla ulkona varjossakaan kuumissa maissa monestakin syystä.

Ruoanlaittoa on ollut pakko alkaa harrastamaan. Pääse helpommalla kuin että roudaa tämän jengin ravintolaan. Toki ulkonakin syödään edelleen.
 

Uusimmat

Yhteistyössä