Apua, kannattaako tähän elämäntilanteeseen hankkia lapsi?

[rahikainen]

Teidän parisuhde ei kestä.

Höpöhöpö. Me ollaan ainakin kestetty.

 

[Saraldo]

Jos haluatte jatkaa samanlaista elämää kuin mitä nyt elätte, ei kannata hankkia lapsia. Lasten kanssa ei oikein pysty elämään ex tempore -tyylillä. Mutta jos olette valmiita muuttamaan elämäänne kertaheitolla aika radikaalisti, niin sitten antaa mennä vaan .

Ja muuten tuo teidän elämäntapanne ei ole itsekäs eikä muutenkaan mitenkään moitittava. Itse asiassa se kuulostaa aika ihanalta . Mutta lapsen kanssa tuo ei onnistu, joten miettikää kunnolla, miten paljon olette valmiita luopumaan nykyisestä ja miten paljon ottamaan vastaan uutta ja ihmeellistä.

 

[rahikainen]

Ai niin, me ollaan edelleen tosi itsekkäitä. Itsekkyys rules!!!! Lapsi on säännöllisin väliajoin mummolassa yökylässä. Ollaan parmpia vanhempia niin.

Mutta elämä muttuu. Sitä ei voi kieltää.

 

[vieras]

No ehkäpä se lapsi opettaisi teillekin vähän elämää ja pääsisitte samalla eroon itsekkäästä elämäntavasta Eli kannattaa.

Mua v...uttaa tällaiset kommentit. MIKSI vapaa ja suht vastuuton elämä ei ole elämää? Miksi vasta lapsi on elämää? Mitä vikaa on itsekkyydessa silloin kun se ei aiheuta (olemattomille) lapsille haittaa?

Miten niin se on aina itsekästä jos ei ole lapsia? Muuten samaa mieltä kanssasi.

Mä en ainakan sanonut että se olisi aina. Jees tuossa kirjoittaa että "pääsisitte samalla eroon itsekkäästä elämäntavasta".

 

[Maikki]

Elämä muuttuu ihan hirveästi. Mutta lapsi tuo mukanaan niin järkyttävän määrän iloa, ettei mennyttä elämää oikein enää osaa edes kaivata. Sunnuntaihesaria en oo pitkään aikaan ehtinyt lukea kunnolla, päivät täyttyvät arkisista askareista. Välillä se ärsyttää ja väsyttää hirveästi, mutta silti harvoin haikailen "entistä" elämää. Meillä ei parisuhde joutunut kriisiin, mutta siihenkin kannattaa kuulemma varautua. Meidän elämä oli aika saman kuuloista kuin teidän, ja eniten oon jäänyt kaipaamaan elokuvissa käyntiä! Ennen käytiin kerran viikossa ja nykyään todella harvoin (yhdessä). Matkustelukin onnistuu lastenkin kanssa, kun vain näkee vähän vaivaa etukäteissuunnittelun suhteen. Vaikka tällä hetkellä kaikki rahat menee meillä välttämättömiin menoihin (olen kotihoidontuella). Vaikeinta on ehkä ollut elämän muuttuminen suunnitelmalliseksi, aina pitää miettiä etukäteen kuinka kauan olemme poissa kotoa, mitä "varusteita" tarvitaan mukaan jne. Nyt kun lapsi syö jo normaalia ruokaa, sitä on oltava kaksi lämmintä ateriaa päivässä jne... Mutta kyllä siihenkin oppii, täytyy vain muistaa olla olematta itselleen liian vaativa ja välillä on vaan mentävä sieltä missä aita on matalin.

Paljon siistimpää kuin croissantti-aamiainen sängyssä, on se kun lapsi herättää vanhemmat suukottelemalla ja sen jälkeen nauretaan ja hassutellaan yhdessä. Ihan mieletöntä! Eihän tämä mitään ruusuilla tanssimista tietenkään koko aikaa ole, välillä on ihan kamalaa, mutta en kyllä kadu lasten hankkimista pätkääkään. Suosittelen, lapset on ihan paras juttu maailmassa!

 

[höh]

Varmasti elämä muuttuu, koska pari ensimmäistä vuotta on mentävä hyvin pitkälti lapsen ehdoilla. Nauttikaa kiireettömistä hetkistänne vielä pari vuotta ja tehkää lapsi vasta sitten. Vauva tuo mukanaan aivan uuden onnen ja ulottuvuuden elämään. Sellaisen, jota lapsettomana ei osaa kuvitellakaan.

jaa, helpointahan se yhden vauvan kanssa on matkustaa.

 

[Saraldo]

Varmasti elämä muuttuu, koska pari ensimmäistä vuotta on mentävä hyvin pitkälti lapsen ehdoilla. Nauttikaa kiireettömistä hetkistänne vielä pari vuotta ja tehkää lapsi vasta sitten. Vauva tuo mukanaan aivan uuden onnen ja ulottuvuuden elämään. Sellaisen, jota lapsettomana ei osaa kuvitellakaan.

jaa, helpointahan se yhden vauvan kanssa on matkustaa.

Helpointa on kyllä matkustaa ihan vaan kahdestaan .

 

[vieras]

ihan näin suoraan sanottuna niin et kyllä kauheen fiksulta ihmiseltä vaikuta jos tuut täältä kysymään että kannattaako lapsi tehdä, että muuttuuko elämä.. Voi hyvää päivää mikä tollo!!!

 

[..]

No ehkäpä se lapsi opettaisi teillekin vähän elämää ja pääsisitte samalla eroon itsekkäästä elämäntavasta Eli kannattaa.

Mua v...uttaa tällaiset kommentit. MIKSI vapaa ja suht vastuuton elämä ei ole elämää? Miksi vasta lapsi on elämää? Mitä vikaa on itsekkyydessa silloin kun se ei aiheuta (olemattomille) lapsille haittaa?

Miten niin se on aina itsekästä jos ei ole lapsia? Muuten samaa mieltä kanssasi.

Mä en ainakan sanonut että se olisi aina. Jees tuossa kirjoittaa että "pääsisitte samalla eroon itsekkäästä elämäntavasta".

sä et osaa keskustella, ainoastaan vängätä.

 

[vieras]

Elämä muuttuu ihan hirveästi. Mutta lapsi tuo mukanaan niin järkyttävän määrän iloa, ettei mennyttä elämää oikein enää osaa edes kaivata. Sunnuntaihesaria en oo pitkään aikaan ehtinyt lukea kunnolla, päivät täyttyvät arkisista askareista. Välillä se ärsyttää ja väsyttää hirveästi, mutta silti harvoin haikailen "entistä" elämää. Meillä ei parisuhde joutunut kriisiin, mutta siihenkin kannattaa kuulemma varautua. Meidän elämä oli aika saman kuuloista kuin teidän, ja eniten oon jäänyt kaipaamaan elokuvissa käyntiä! Ennen käytiin kerran viikossa ja nykyään todella harvoin (yhdessä). Matkustelukin onnistuu lastenkin kanssa, kun vain näkee vähän vaivaa etukäteissuunnittelun suhteen. Vaikka tällä hetkellä kaikki rahat menee meillä välttämättömiin menoihin (olen kotihoidontuella). Vaikeinta on ehkä ollut elämän muuttuminen suunnitelmalliseksi, aina pitää miettiä etukäteen kuinka kauan olemme poissa kotoa, mitä "varusteita" tarvitaan mukaan jne. Nyt kun lapsi syö jo normaalia ruokaa, sitä on oltava kaksi lämmintä ateriaa päivässä jne... Mutta kyllä siihenkin oppii, täytyy vain muistaa olla olematta itselleen liian vaativa ja välillä on vaan mentävä sieltä missä aita on matalin.

Paljon siistimpää kuin croissantti-aamiainen sängyssä, on se kun lapsi herättää vanhemmat suukottelemalla ja sen jälkeen nauretaan ja hassutellaan yhdessä. Ihan mieletöntä! Eihän tämä mitään ruusuilla tanssimista tietenkään koko aikaa ole, välillä on ihan kamalaa, mutta en kyllä kadu lasten hankkimista pätkääkään. Suosittelen, lapset on ihan paras juttu maailmassa!

Ihanasti kirjoitit! : heart :

 

[ei muuta ei]

ihan näin suoraan sanottuna niin et kyllä kauheen fiksulta ihmiseltä vaikuta jos tuut täältä kysymään että kannattaako lapsi tehdä, että muuttuuko elämä.. Voi hyvää päivää mikä tollo!!!

No joo, ap:n puolustukseksi sanottakoon, että tälläkin palstalla melko moni mamma on väittänyt että ei se lapsi nyt niin paljon elämää muuta...

 

[Saraldo]

ihan näin suoraan sanottuna niin et kyllä kauheen fiksulta ihmiseltä vaikuta jos tuut täältä kysymään että kannattaako lapsi tehdä, että muuttuuko elämä.. Voi hyvää päivää mikä tollo!!!

Ootko koskaan ajetellut sitä, miten ristiriitaista tietoa joka puolelta tulee? Toisaalta sanotaan, että lapsi ei muuta mitään. Toisaalta sanotaan, että koko elämä menee ihan uusiksi. Mitä sitten uskoisi, jos ei kerran ole aiempaa kokemusta? Esim. lapsen juuri saaneelle on ihan turha tulla sanomaan, että "no pitäishän sun nyt tietää, kuinka raskasta voi vastasyntyneen kanssa olla". Mistä hitosta voi tietää, mitä se oikeasti on, jos ei kerran ole mitään kokemusta? Ihan sama kuin menisi ekaa kertaa lentokoneeseen. Teoriassa tiedät, miten pitäisi toimia ja millaista nousut ja laskut on. Mutta kun istuu siellä ekaa kertaa... silloin vasta oikeasti tietää, miltä se tuntuu.

 

[vieras]

No ehkäpä se lapsi opettaisi teillekin vähän elämää ja pääsisitte samalla eroon itsekkäästä elämäntavasta Eli kannattaa.

Mua v...uttaa tällaiset kommentit. MIKSI vapaa ja suht vastuuton elämä ei ole elämää? Miksi vasta lapsi on elämää? Mitä vikaa on itsekkyydessa silloin kun se ei aiheuta (olemattomille) lapsille haittaa?

Miten niin se on aina itsekästä jos ei ole lapsia? Muuten samaa mieltä kanssasi.

Mä en ainakan sanonut että se olisi aina. Jees tuossa kirjoittaa että "pääsisitte samalla eroon itsekkäästä elämäntavasta".

sä et osaa keskustella, ainoastaan vängätä.

Mitä mä vänkään?

 

[vieras]

Muuttuu, vaikka paljon tuossa on sellaista mitä voi tehdä lapsenkin kanssa. Ainakin jos lapsia on vain yksi. Reppumatkailla voitte kolmestaan kun lapsi hieman kasvaa, ekana vuonna se voi olla turhan haastavaa...

Jos lapsi on aamutorkku niin voitte harrastaa hesarin lukua croissantin ääressä mutta jos taas on sellainen, että herää klo 7.00 niin arkena kuin sunnuntaina ja vaatii heti puuroa eikä pysy paikalla hetkeäkään niin voitte sanoa hyvästit rauhallisille aamuille.

Lapsi vaatii myös säännöllisempää elämää, ruokaa noin 3h välein eli ihan ex tempore ei voi lähteä minne tahansa, aina pitää muistaa pakata mukaan lapselle ruoat tai miettiä mistä sellaiset saa. Lapsi tarvitsee myös päiväunet, joten menot joutuu suunnittelemaan niidenkin vuoksi tarkempaan, joko mukaan rattaat tai kotiin päiväuniaikaan. Ja kun jonnekin lähdetään niin pitää pakata mukaan vaipat, varavaatteet, unirätit/lelut eli ihan hups heijjakkaa ovesta ulos on turha kuvitella menevänsä.

Ex tempore leffaan ei voi mennä ellette mene vuoroin miehesi kanssa, yhteisille hetkille pitää tietty hommata lapselle hoitaja. Ja jakaa ne aamuvuorot kumpi saa nukkua pidempään sunnuntaina, kummalla hoitovastuu. samoin iltaisin, kumpi jää lapsen kanssa ja kumpi menee salille/harrastamaan/kaverin luo...

Ihan pieni vauva kulkee mukanakin, mutta kävelevä taapero on jo haastavampi esim kahvilassa tai kuntosalilla.

Ja kyllä se henkinen vastuu lapsesta on iso. Kun lapsi sairastaa, et nuku välttämätä yöllä kuin pätkissä ja aamulla sitten heräät väsyneenä keittämään puuroa/antamaan lääkettä. Viikonloppureissuilla mietit miten pieni pärjää mummolassa.

 

[dfdf]

ihan näin suoraan sanottuna niin et kyllä kauheen fiksulta ihmiseltä vaikuta jos tuut täältä kysymään että kannattaako lapsi tehdä, että muuttuuko elämä.. Voi hyvää päivää mikä tollo!!!

No joo, ap:n puolustukseksi sanottakoon, että tälläkin palstalla melko moni mamma on väittänyt että ei se lapsi nyt niin paljon elämää muuta...

Ei varmasti muutakaan, jos ollaan ennenkin oltu kotihiiriä. Ap:n kuvailemaa elämää vauva varmasti muuttaa ja paljon.

 

[mielipide]

Tuo täydellinen illuusio särkyisi. Tulisi epätäydellistä. Ette varmaan kestäisi sitä, sillä olette tottuneet noin lällyyn. Siis noin mukavuudenhaluiseen elämään.
Uskon, että olette laiskoja. En suosittele hankkimaan lapsia.
Lapsi kyllä yleensä muuttaa ihmisen kuin ihmisen, mutta juuri teidän kaltaisenne ovat varmaan vaikeimmasta päästä...se täydellisyys on ikuisesti rikki ja sekös itkettää. :saint:

 

[tytönjapoikienmamma]

No uskon, että sen vaan sydämessään tuntee, että nyt on lapsen aika. Mutta, että KANNATTAAKO? Sitäkin voi miettiä haluatteko vanheta vain ihan kahdestaan?

 

[vieras]

ihan näin suoraan sanottuna niin et kyllä kauheen fiksulta ihmiseltä vaikuta jos tuut täältä kysymään että kannattaako lapsi tehdä, että muuttuuko elämä.. Voi hyvää päivää mikä tollo!!!

No joo, ap:n puolustukseksi sanottakoon, että tälläkin palstalla melko moni mamma on väittänyt että ei se lapsi nyt niin paljon elämää muuta...

Ei varmasti muutakaan, jos ollaan ennenkin oltu kotihiiriä. Ap:n kuvailemaa elämää vauva varmasti muuttaa ja paljon.

Ja tuskin kovin moni tällä palstalla surffaava perusäiti on koskaan ap:n kuvailemaa menevää elämää harrastanutkaan. Ei nimittäin ole ihan tyypillisen äiti-ihmisen juttuja nuo.

 

[tytönjapoikienmamma]

Muuttuu, vaikka paljon tuossa on sellaista mitä voi tehdä lapsenkin kanssa. Ainakin jos lapsia on vain yksi. Reppumatkailla voitte kolmestaan kun lapsi hieman kasvaa, ekana vuonna se voi olla turhan haastavaa...

Jos lapsi on aamutorkku niin voitte harrastaa hesarin lukua croissantin ääressä mutta jos taas on sellainen, että herää klo 7.00 niin arkena kuin sunnuntaina ja vaatii heti puuroa eikä pysy paikalla hetkeäkään niin voitte sanoa hyvästit rauhallisille aamuille.

Lapsi vaatii myös säännöllisempää elämää, ruokaa noin 3h välein eli ihan ex tempore ei voi lähteä minne tahansa, aina pitää muistaa pakata mukaan lapselle ruoat tai miettiä mistä sellaiset saa. Lapsi tarvitsee myös päiväunet, joten menot joutuu suunnittelemaan niidenkin vuoksi tarkempaan, joko mukaan rattaat tai kotiin päiväuniaikaan. Ja kun jonnekin lähdetään niin pitää pakata mukaan vaipat, varavaatteet, unirätit/lelut eli ihan hups heijjakkaa ovesta ulos on turha kuvitella menevänsä.

Ex tempore leffaan ei voi mennä ellette mene vuoroin miehesi kanssa, yhteisille hetkille pitää tietty hommata lapselle hoitaja. Ja jakaa ne aamuvuorot kumpi saa nukkua pidempään sunnuntaina, kummalla hoitovastuu. samoin iltaisin, kumpi jää lapsen kanssa ja kumpi menee salille/harrastamaan/kaverin luo...

Ihan pieni vauva kulkee mukanakin, mutta kävelevä taapero on jo haastavampi esim kahvilassa tai kuntosalilla.

Ja kyllä se henkinen vastuu lapsesta on iso. Kun lapsi sairastaa, et nuku välttämätä yöllä kuin pätkissä ja aamulla sitten heräät väsyneenä keittämään puuroa/antamaan lääkettä. Viikonloppureissuilla mietit miten pieni pärjää mummolassa.

Ihan kuin lemmiksitä puhuttaisi, ei pahalla..

 

[vieras]

Muuttuu, vaikka paljon tuossa on sellaista mitä voi tehdä lapsenkin kanssa. Ainakin jos lapsia on vain yksi. Reppumatkailla voitte kolmestaan kun lapsi hieman kasvaa, ekana vuonna se voi olla turhan haastavaa...

Jos lapsi on aamutorkku niin voitte harrastaa hesarin lukua croissantin ääressä mutta jos taas on sellainen, että herää klo 7.00 niin arkena kuin sunnuntaina ja vaatii heti puuroa eikä pysy paikalla hetkeäkään niin voitte sanoa hyvästit rauhallisille aamuille.

Lapsi vaatii myös säännöllisempää elämää, ruokaa noin 3h välein eli ihan ex tempore ei voi lähteä minne tahansa, aina pitää muistaa pakata mukaan lapselle ruoat tai miettiä mistä sellaiset saa. Lapsi tarvitsee myös päiväunet, joten menot joutuu suunnittelemaan niidenkin vuoksi tarkempaan, joko mukaan rattaat tai kotiin päiväuniaikaan. Ja kun jonnekin lähdetään niin pitää pakata mukaan vaipat, varavaatteet, unirätit/lelut eli ihan hups heijjakkaa ovesta ulos on turha kuvitella menevänsä.

Ex tempore leffaan ei voi mennä ellette mene vuoroin miehesi kanssa, yhteisille hetkille pitää tietty hommata lapselle hoitaja. Ja jakaa ne aamuvuorot kumpi saa nukkua pidempään sunnuntaina, kummalla hoitovastuu. samoin iltaisin, kumpi jää lapsen kanssa ja kumpi menee salille/harrastamaan/kaverin luo...

Ihan pieni vauva kulkee mukanakin, mutta kävelevä taapero on jo haastavampi esim kahvilassa tai kuntosalilla.

Ja kyllä se henkinen vastuu lapsesta on iso. Kun lapsi sairastaa, et nuku välttämätä yöllä kuin pätkissä ja aamulla sitten heräät väsyneenä keittämään puuroa/antamaan lääkettä. Viikonloppureissuilla mietit miten pieni pärjää mummolassa.

Ihan kuin lemmiksitä puhuttaisi, ei pahalla..

Miten niin?

En ehkä korostanut sitä mitä lapsi tuo tullessaan, iloa ja riemua, vaan sitä että elämä muuttuu kun lapsi syntyy. Ei huonommaksi mutta erilaisemmaksi.

 

[joo]

eka ei välttämättä hirveästi muuta (tietysti joudutte joustamaan mukavuuksista ja harrastuksista). Mut toinen...

 

[..]

Ihanaa dinkkielämää!!! Oikeasti näytätte ymmärtävän ja arvostavan teidän mahdollisuutta elää tällähetkellä sellaista elämää kun TE haluatte ja voitte elää! Nyt nauttikaa ja sitten kun tuntuu siltä, niin se lapsiperheen elämä tulee ihan luonnostaan teidänkin elämään. (Tämä tietysti jos kummatkin ovat ymmärtäneet että elämän pitääkin muuttua paljon kun taloon tulee vauva. )

Lapsiperhe-elämä ei tarkoita sitä että elämänilot loppuvat, vaan ne muuttaa muotoaan ja ne "entiset" ihanat sunnuntaiaamutuokiot muuttuvat sitäkin arvokkaammiksi: mun mielestä tässä puhutaan enemmän siitä että mitkä asiat kussakin elämäntilanteessa tuovat iloa ja säpinää arkeen ja juhlaan - ei siis siitä että mistä kaikesta täytyy jotenkin luopua ikiaikaisesti tai että tästä lähin kaikki on jotain titinallekäkätystä.

Mun silmiin näyttäisi siltä että ap harvinaisen jäsennellysti miettii omaa ja miehensä tapaa elää, ja funtsii sitä muutosta vähän enemmän kuin ihan normimudet tällä palstalla... ( =) )

 

[mie]

meillä elämä oli ton kaltaista, kunnes 4kk sitten synnytin lapsen. kyllä se kertaheitolla muuttui, mutta päivääkään en ole katunut ja mitään en enään muuttaisi. kaikella on oma-aikansa.

 

[Ikuisia teinejäkö?]

Ette te kuitenkaan loppuelämäänne halua tuolla tavalla elää. Kyllähän se kaksi lasta, omakotitalo ja farmari-Volvo ala teitäkin kiinnostaa, kun nyt ensin aikuisiksi kasvatte.

 

[vieras]

up