V
vierailija
Vieras
Meillä on pian 8-vuotias, siis tokaluokkalainen tyttö. Loppukesän ja syksyn aikana hänestä on tullut ihan mahdoton...on aina ollut vilkas ja omaehtoinen, mutta nyt käytös on ihan ala-arvoista. Koulusta on tullut noottia, ettei meinaa millään saada aloitettua hommia, vitkuilee ja pitkittää töiden aloitusta. Ramppaa vessassa, lähes joka tunti. Käy juomassa, niistämässä jne. Hidastelee ruokailuun mennessä, liikuntatunnille siirryttäessä. Ei halua osallistua liikuntatunnilla, vetoaa päänsärkyyn. Myöntää kotona, että ei huvita, ettei tykkää koulusta. Valittaa myös väsymystä, vaikka nukkuu arkiöisinkin 10-11 tuntia. Herää aamuisin usein ennen kellonsoittoakin. Syö monipuolisesti, paljon hedelmiä ja vihanneksia, täysjyvää jne. Sairastelee harvoin.
Ekaluokankin alussa oli samantyyppistä hankaluutta, helpotti sitten syysloman jälkeen. Käytiin myös lastenlääkärin juttusilla, mutta hänen mielestään ei kyseessä ole mikään neurologinen häiriö, vaan omaehtoinen ja ehkä vähän hemmoteltukin (ainoa) lapsi. On totta, että lapsella on aika paljon leluja ja vaatteita ja eletään vähän kepeämmin, kun saatiin asuntolainasta isompi osa pois ja jää enemmän rahaa käteen, käydään pari kertaa kuussa ulkona syömässä, elokuvissa jne. Tyttö harrastaa ratsastusta ja hänellä on paljon kavereita. Mutta ei meillä saa kaikkea tahtoaan läpi kuitenkaan. Joutuu siivoamaan oman huoneensa, kun se on sekainen. Karkkipäivä kerran viikossa, jälkkäriä myös kerran viikossa. Kotona illalla klo 19.30 viimeistään, nukkumaan klo 20.30 viimeistään. Lelut ja sellaiset ostetaan yleensä palkkiona hyvästä käytöksestä tai jonkin uuden taidon oppimisesta ja tähän saakka tämä pallkiosysteemi on toiminut. Mutta ei enää. On siis kerrattu, mitä hän ei saa tehdä ja kerrattu myös, miten hänen tulisi tehdä. Ja on sovittu, että kun viikko menee ok, tehdään jotain kivaa tai saa esim uuden dvd-leffan. Nyt se ei tunnu houkuttavan.
Nyt perjantaina tuli taas Wilmaviestiä, että tyttö oli kiukutellut eikä ollut suostunut siivoamaan omia jälkiään luokassa. Oli lukinnut itsensä vessaan ja saanut kunnon itkuraivarin. Olen ymmälläni, mitä ihmettä, tämmöinen on ihan uutta...on kyllä alkanut korottaa ääntään kotona ja uhkaa esim että leikkaa kaikki vaattensa palasiksi, jos ei saa tahtoaan läpi. Totesin että siitä vain, mutta uusia ei tule. Ja
kaikkeen on vastaus:EI. "Menepä pesemään hampaat ja sänkyyn" -"EN". "Laitapa aamuksi vaatteet valmiiksi" -"EN". "Voisitko hakea postin" -"EN"....nyt sitten tuli rangaistus, karkkipäivä jäi väliin ja ensi viikolla tulee suoraan kotiin koulusta ja yksin, ei saa mennä kavereille eikä kaverit tule meille. Eli aresti.
Miten teillä toimitaan, että lapsi alkaa tottelemaan tai käyttäytyy koulussa kunnolla? Mitä rangaistuksia käytätte vai onko palkkioon perustuvia sopimuksia? Pienempänä kerättiin tarroja, laitettiin rasteja kalenteriin jne. Tarviiko tämän ikäinenkin vielä jonkin tuollaisen systeemin...antakaahan neuvoja, kokeneemmat kasvattajat. En halua tuollaista käytöstä omalle lapselleni
Ekaluokankin alussa oli samantyyppistä hankaluutta, helpotti sitten syysloman jälkeen. Käytiin myös lastenlääkärin juttusilla, mutta hänen mielestään ei kyseessä ole mikään neurologinen häiriö, vaan omaehtoinen ja ehkä vähän hemmoteltukin (ainoa) lapsi. On totta, että lapsella on aika paljon leluja ja vaatteita ja eletään vähän kepeämmin, kun saatiin asuntolainasta isompi osa pois ja jää enemmän rahaa käteen, käydään pari kertaa kuussa ulkona syömässä, elokuvissa jne. Tyttö harrastaa ratsastusta ja hänellä on paljon kavereita. Mutta ei meillä saa kaikkea tahtoaan läpi kuitenkaan. Joutuu siivoamaan oman huoneensa, kun se on sekainen. Karkkipäivä kerran viikossa, jälkkäriä myös kerran viikossa. Kotona illalla klo 19.30 viimeistään, nukkumaan klo 20.30 viimeistään. Lelut ja sellaiset ostetaan yleensä palkkiona hyvästä käytöksestä tai jonkin uuden taidon oppimisesta ja tähän saakka tämä pallkiosysteemi on toiminut. Mutta ei enää. On siis kerrattu, mitä hän ei saa tehdä ja kerrattu myös, miten hänen tulisi tehdä. Ja on sovittu, että kun viikko menee ok, tehdään jotain kivaa tai saa esim uuden dvd-leffan. Nyt se ei tunnu houkuttavan.
Nyt perjantaina tuli taas Wilmaviestiä, että tyttö oli kiukutellut eikä ollut suostunut siivoamaan omia jälkiään luokassa. Oli lukinnut itsensä vessaan ja saanut kunnon itkuraivarin. Olen ymmälläni, mitä ihmettä, tämmöinen on ihan uutta...on kyllä alkanut korottaa ääntään kotona ja uhkaa esim että leikkaa kaikki vaattensa palasiksi, jos ei saa tahtoaan läpi. Totesin että siitä vain, mutta uusia ei tule. Ja
kaikkeen on vastaus:EI. "Menepä pesemään hampaat ja sänkyyn" -"EN". "Laitapa aamuksi vaatteet valmiiksi" -"EN". "Voisitko hakea postin" -"EN"....nyt sitten tuli rangaistus, karkkipäivä jäi väliin ja ensi viikolla tulee suoraan kotiin koulusta ja yksin, ei saa mennä kavereille eikä kaverit tule meille. Eli aresti.
Miten teillä toimitaan, että lapsi alkaa tottelemaan tai käyttäytyy koulussa kunnolla? Mitä rangaistuksia käytätte vai onko palkkioon perustuvia sopimuksia? Pienempänä kerättiin tarroja, laitettiin rasteja kalenteriin jne. Tarviiko tämän ikäinenkin vielä jonkin tuollaisen systeemin...antakaahan neuvoja, kokeneemmat kasvattajat. En halua tuollaista käytöstä omalle lapselleni
