Apua, mies ja alkoholi

[lopen uupunut]

en edes oikeen tiedä mistä tässä alottaisin kertomaan tarinaani mutta koitan saada ainakin osan tänne. meillä siis juodaan joka viikonloppu ja jos pieninkin syy viikolla juomiseen on niin se AINA käytetään. siis stressi, raha, rentoutuminen vitut...s tai ihan vaan siihen että aurinko paistaa...meillä lapset 8-14 joista nuorin kärsii todella isänsä juomisesta, on ruvennut jo huolehtimaan hänestä vaikka pitäis olla toisinpäin..minä yritän aina parhainpäin selittää tytölle iskän raivokohtauksia ja karjumista. pahinta tässä on se että meidän riidellessä tyttö itkee ja hokee että ettehän eroa, ettehän. ainaiset turhat lupaukset ja kättäpäälle lyömiset vesittyy heti viimeistään ku seuraava viikonloppu tulee..erolla oon uhannu monta kertaa mut mies ei vaan tunnu välittävän siitäkään. rakastan miestäni todella paljon mutta en vaan tiedä kuinka kauan jaksan enään taistella alkoholia vastaan...taitaa olla loputon tie...11 vuotta on pitkä aika heittää kankkulankaivoon. siis hyviä hetkiäkin riittää, niiden avullahan tässä on jaksettu.

 

[riittäkö jo]

lopen uupunut;meillä on vähän samantapainen tilanne. Meillä on 6 ja 4 vuotiaat lapset ja olen nyt raskaana. Mies on aina juonut mutta nyt alkaa olla ihan älytöntä. Viikolla juo noin kymmenen olutta ja viikonloppuisin mene ainakin 30. Nyt on alkanut syyttää kaikkia muita pahasta olostaan. Edellisenä viikonloppuna syytti ensin äitiään kaikesta ja tämän jälkeen minua. Minua on syytellyt asiasta kuin asiasta jo noin puoli vuotta joka viikonloppu. Ei välttämättä muista mitään seuraavana aamuna. Nyt lauantaina sanoin että minulle riittä, jos ei asiat muutu lähden, mies jatkoi juomista eilen sunnuntaina.....olen ihan kateissa enkä tiedä mitä tehdä. Sukuni asuu muualla ja en nyt välttämättä haluaisi paeta ( jälleen, viime kesänä mies karkasi viikoksi amsterdamiin, 1,5 vuotta sitten veti kirkkaista sellaisen kännin että kävi päälle ja tuolloin menin siskoni luo mutta palasin) sinne ennenkuin tiedän mitä oikeasti teen.....Mies on selkeästi valinnut kaljan minun ja lasten sijasta. Hän on yrittäjä ja valittaa stressia ja pahaa oloa joka ei kuulemma johdu minusta eikä lapsista, silti me kärsimme tästä eniten. Varsinkin minä, lapset eivät tilanteeseen ainakaan näyttävästi reakoi, eri asia mitä esikoiseni miettii omassa päässään......Nyt mies nukkuu känniään pois ja työpuhelin kilkattaa koko ajan....Eilen pyysin rahaa ruokaan ( olen työttömänä) ja mies vain tuhahti tuohon. Maksoin sitten kolikoilla ja pullonpalautus rahoilla ruuat kun mies sitten myöhemmin haki rahoillaan kaljaa. En taida pystyä enään auttamaan miestäni mitenkään vai onko jokin muu vaihtoehto olemassa kuin lähteminen?

 

[katatsu]

Nimimerkki riittääkö jo, itsekin kyllä tiedät, minkä tien miehesi on valinnut. Lähde, ennenkuin lapsesi alkavat oireilla. Ajattele lapsiasi, ÄLÄ itseäsi. Sinä kyllä selviät erosta ennemmin tai myöhemmin ja tulet kiittämään itseäsi siitä, että lähdit. Lapsesi saavat iänikuisen trauman alkoholisti-isästään, jos joutuvat tuota menoa katsomaan (elleivät ole jo saaneet).

 

["siru"]

kyllä tämä on pohjaton valítus, mutta mitä meidän naisten pitäs tehdä ? Meillä ainakin on tilanne se että hän saa käydä kapakassa melkein päivittäin , mutta akka ei. ei hän pane vastaan , mutta kun ja jos menen vaikka käymään ystävn luona ei hyvä.

 

["vaimo"]

Itse mietin täällä eron mahdollisuutta. Mies juo viikonloppuna korillisen tai reilun korillisen kahden päivän aikana...välillä viikolla 10-15 yhtenä päivänä. Mies tietää jo itsekin että hänellä on ongelma, on myöntänyt sen. Jollakin kumman tavalla saa aina käännettyä asiat niin että häntä pitää sääliä ja ymmärtää kun hänellä on niin paha olla, ja sit juo. Monet lupaukset on pettänyt juomisen määrästä, puhelee kauniita miten nyt juo vain näin vähän ja huomenna ei näy mitään. Viimeksi eilen laski hädissään kaljojaan ja syytti minua niiden piilottamisesta. Aina hetken voi olla paremmin mutta aina on mennyt samaan. Nöyränä on kun selviää mutta kyllä mä olen monta kertaa ollut syypää juomiseen. Ei vain ymmärrä miten tuhoisaa on elää pelko perseessä päivästä toiseen , kun tulee valhetta valheen perään. Ja sit mua syytellään kun olen niin vittumainen akka, miten voi olla ihanakaan kun kohdellaan ihan kuin typerystä. Huomaan että arkena milloin on normaalia, mun katkeruus nostaa päätään ja kerron pahasta olostani. En osaa nauttia enää hyvistä hetkistä huonot on niin vasta tapahtunut ja edessä päin. Olen jännittynyt, ahdistunut, peloissaan. Hyvinä hetkinä korviani myöten rakastunut. Miten kauan ihmisen psyyke kestää sitä että oma mies muuttuu kun toiseksi vähän väliä. Selvinä päivinä on välillä normaalisti iloinen mutta väsähtää helposti ja on kireä. Stressin sietokyky nollassa ja lähtee kaljan hakuun kun tulee erimielisyyksiä mitkä olisi keskusteltavissa.

Minua kauhistuttaa ajatus siitä että erotaan ja näen lapsiani vain puolet heidän elämästään. Mies osaa kyllä olla hyvä isä, voihan hän lapsettomalla viikollaan juoda. En pidä ajatuksesta että lapsia hoitaa masentunut ihminen joka vain odottaa hetkeä milloin pääsee taas juomaan. Mies ei ole aktiivinen lasten kanssa ja kaikki normaalikin yhdessä olo on kovan työn takana.puhumattakaan kasvattamisesta ja opettamisesta. Ei osaa vastata lasten tarpeisiin tunnetasollakaan, Olisiko vain tyytyminen että kulisseja yllä pitävä masentunut alkoholisti mies pitää lapsia itsellään puolet kuusta. Miten nämä asiat käytännössä menee?

 

[kkkhhh]

Luuletko että häviät huoltajuuskiistan alkoholistille? Nyt nainen ota ittees niskasta kiinni ja ALA ELÄÄ ELÄMÄÄSI ja anna lapsillesi onnellinen lapsuus.

 

[sdfgsdfg]

[QUOTE="vaimo";29276699]Itse mietin täällä eron mahdollisuutta. Mies juo viikonloppuna korillisen tai reilun korillisen kahden päivän aikana...välillä viikolla 10-15 yhtenä päivänä. Mies tietää jo itsekin että hänellä on ongelma, on myöntänyt sen. Jollakin kumman tavalla saa aina käännettyä asiat niin että häntä pitää sääliä ja ymmärtää kun hänellä on niin paha olla, ja sit juo. Monet lupaukset on pettänyt juomisen määrästä, puhelee kauniita miten nyt juo vain näin vähän ja huomenna ei näy mitään. Viimeksi eilen laski hädissään kaljojaan ja syytti minua niiden piilottamisesta. Aina hetken voi olla paremmin mutta aina on mennyt samaan. Nöyränä on kun selviää mutta kyllä mä olen monta kertaa ollut syypää juomiseen. Ei vain ymmärrä miten tuhoisaa on elää pelko perseessä päivästä toiseen , kun tulee valhetta valheen perään. Ja sit mua syytellään kun olen niin vittumainen akka, miten voi olla ihanakaan kun kohdellaan ihan kuin typerystä. Huomaan että arkena milloin on normaalia, mun katkeruus nostaa päätään ja kerron pahasta olostani. En osaa nauttia enää hyvistä hetkistä huonot on niin vasta tapahtunut ja edessä päin. Olen jännittynyt, ahdistunut, peloissaan. Hyvinä hetkinä korviani myöten rakastunut. Miten kauan ihmisen psyyke kestää sitä että oma mies muuttuu kun toiseksi vähän väliä. Selvinä päivinä on välillä normaalisti iloinen mutta väsähtää helposti ja on kireä. Stressin sietokyky nollassa ja lähtee kaljan hakuun kun tulee erimielisyyksiä mitkä olisi keskusteltavissa.

Minua kauhistuttaa ajatus siitä että erotaan ja näen lapsiani vain puolet heidän elämästään. Mies osaa kyllä olla hyvä isä, voihan hän lapsettomalla viikollaan juoda. En pidä ajatuksesta että lapsia hoitaa masentunut ihminen joka vain odottaa hetkeä milloin pääsee taas juomaan. Mies ei ole aktiivinen lasten kanssa ja kaikki normaalikin yhdessä olo on kovan työn takana.puhumattakaan kasvattamisesta ja opettamisesta. Ei osaa vastata lasten tarpeisiin tunnetasollakaan, Olisiko vain tyytyminen että kulisseja yllä pitävä masentunut alkoholisti mies pitää lapsia itsellään puolet kuusta. Miten nämä asiat käytännössä menee?[/QUOTE]

Vaihtakaa hamppuun. Alkoholi tuhoaa, kuten huomaamme. Kokeilkaa kuukausi. Mitään ette ainakaan menetä.

 

["Nuorikko"]

Mun ukko joi tosi paljon päivittäin vuosia sitten, ennen lapsia.Sammuili jne... Olin jo todella huolissani hänestä (hänellä suvussa alkoholismia), mutta tosiaan se raitistuminen lähtee ihan ihmisestä itsestään. Onneksi otti itseään niskasta kiinni, kun veti kerran sitten sellaset koomat että kävi mun päälle. Tuo tapaus oli hänelle herätys,koska pistin valitsemaan joko viinan tai minut. Nykyään juo kyllä mutta harvoin ja kohtuudella sekä pitää kunnostaan ja itsestään huolta. Asiasta kyllä puhutaan silloin tällöin ihan hyvässä hengessä, ettei totuus unohtuisi...

Tuo on minusta hienoa että itse tajusi! meillä mies syyttää minua että ''menen aa-kerhoon jos sä menet huutamiskerhoon...''. Minulla on joo kokoajan stressi päällä, kun stressaan viikonlopusta ja no meillä on riitaa alkoholista. Itse en juo juuri ollenkaan, mies joka viikonloppu Eikä ole vain kaljaa/siideriä vaan lähinnä vahvoja kuten viinaa ja kun ottaa ''rauhassa'' niin pullollinen viiniä. Yritti myös eilen itsemurhaa, mutta ei edelleenkää tunnu ymmärtävän. Soitto kriisikeskukseen tänään edessä ja lähdöllä uhannut (ei ole lapsia, asunto kylläkin periaatteessa minun vaikka vuokralla asumme)

 

[vierailija]

Mistä voisin lähteä hakemaan apua miehen alkoholiongelmaan?
Olemme yrittäneet keskustella asiasta ja hän myöntää että alkoholi on hänelle jo ongelma. Viiniä ja kaljaa menee päivässä 3-5 annnosta ja satunnaisesti pöytälaatikosta viinaa.

Miten itse selvisin:
Minulle oli tultava ulkoapäin apua ymmärtääkseni oman tilani. Lisäksi tämä apu myös auttoi ymmärtämään ja ottamaan tarjottavaa apua vastaan. Aluksi otin tätä apua vastaan erittäin varovasti, sekä epäröiden. Minun kohdallani oli koomista jos näin voisi sanoa, sillä sain apua toiselta juovalta alkoholistilta. Hänen antama apu oli tärkeää minun elämässäni. Koskaan ei tiedä mistä päin tai kenen antamana ratkaiseva avun tarjoaminen tulee. APUA!! pitäisi jaksaa tarjota, voimia tarjoaminen vaatii ja paljon kärsivällisyyttä, tiedämme hyvin alkoholistin leväperäisen käyttäytymisen sekä suhtautumisen avun tarjoamiseen.

tutustu: www.alkoholiongelma.com

 

[Päihdelääkäri]

LOL Siis 3-5 annosta päivässä, se on täysin normaalia käyttöä ja jopa suositeltavaa.

Ja että siis sammuu parin kaljan jälkeen?